Pitää alkaa vain kirjoittamaan. Näin aloitan siitä, mistä uusin ajatuksenikin alkaa. Tästä. 

Onko ajatuksilla, jokin paikka missä ne syntyvät? Miksi ne saavat alkunsa? Tuntuu kuin olisi taas pieni poika vailla vastauksia. Uskon, että moni vastaisikin mielikuvitushaikaroiden kuljettavan ajatukset päähäni. Ajattelen kuitenkin, että ajatuksien syntymistapoja on pari. Ja tavallaan molempiin liittyy penentraatio. Uskon, että asiat, joita näen siirtyvät silmieni kautta aivoihin istuttamaan ajatuksen siemenen. Koen myös kysymysten avaavan mieleni jalat. Mutta mitä sitten tapahtuu? 

Kun on visuaalisesti havainnut jonkin kohteen, ja antanut sille luvan siirtyä silmien välityksellä mieleen, alkaa ajatusakti. Kun päivänkakkara ilmestyy näkökenttään, siirtyy ajatuksissa nuoruuteen, jossa nyppii terälehtiä yksi kerrallaan toivoakseen, että viimeisen kohdalla sanoo ”rakastaa”. Villi siirtymä päivänkakkarasta nuoruuden ihastukseen. Tällainen ajattelu usein tapahtuu tiedostamattaan. 

Kysymällä kysymyksen itseltään toivoo löytävänsä vastauksen. Tällöinkään ei ole varma siitä, minne päätyy. Miten kirjoitan reflektion, jolla tuon esiin oman ajatteluni? Se on hyvä kysymys, mutta vaikea toteuttaa. Ajatellessani asiaa havahduin siirtyneeni niin monen eri ajatuksen kautta päätökseen, etten muistanut vaiheita. Muistan ajatuksen, joka johti viimeiseen. En kuitenkaan muista pidemmälle. Ajatustyötä on tapahtunut, mutta se pitäisi saada kokonaisuudessaan paperille.  

Oikeastaan ajatuksen kulkua ei ole järkevä sijoittaakaan paperille tai siitä tulisi tällaista Nyt painan tätä näö, oho tuli virhe. Minne ajatukseni katosikaan. Tällaista sanan perään varmaan pitäisi laittaa kaksoispiste. Tuleeko tähän nyt piste. Piste.  

Kirjoittaessa asian saa kuitenkin kirkastettua, vaikka ajatus ei pääsekään liikkumaan niin vapaasti. Ajatuksen joutuu kahlitsemaan. Tavallaan jonkinlaista pornoa sekin on – kirjoittaminen siis – jos käyttää samanlaista vertauskuvaa kuin alussa. Joutuu tavallaan näyttelemään – miettimään sormien kanssa mikä näyttäisi seksikkäältä paperilla. Kaikenlaisia lauseiden asentoja ei voi käyttää, jos siis haluaa tehdä laadukasta pornoa. 

Selvä. Idea on syntynyt, ajatukset on saatu kahlittua eli video on siis leikkaamista vaille valmis. Sen jälkeen se pitäisi julkaista. Ideoissa on hyvä muistaa, kuten videoissakin – olivat ne sitten pornoa tai eivät – että editointi johtaa parempaan vastaanottoon. Jos jonkin olen oppinut, niin idean täytyy olla valmis ennen kuin sen voi julkaista. Lisäksi se pitää julkaista oikeaan aikaan. En puhu enää pornosta. Oikea hetki on olennainen osa idean vastaanoton kannalta. 

Olen esittänyt ideoita, jotka ovat juuri siementyneet päähäni. Voisin kuvitella, että ne ovat kuin siittiöt silmissä – ne eivät monen kohdalla herätä kiinnostusta. Ensin on kuivaharjoiteltava, sitten rakennettava tilanne ajatustenvaihtoaktille, harrastettava ajatusesileikkiä ja vasta sitten voi alkaa antamaan (ajatusta siis). Koen, että olemme suurin osa tässä ajatuksen antamisessa melkein yhtä nopeita kuin miehet sängyssä. Tarkoitus olisi kuitenkin kuvitella vastaanottava osapuoli henkilönä, joka lämpenee hitaammin. Idean ei ole tarkoitus tulla ensimmäisellä rykäisyllä ulos. Tällöin vain sinä olet nauttinut ideasta, mikä johtaa yleensä siihen, että toinen ei siitä pitänyt. Jos haluaa toisen pitävän ideasta, on varmistettava, että toinen haluaa sen vastaanottaa. Erittäin vahva suositus myös aktuaaliseen yhdyntään. 

Onnistunut idean esittely on siis kuin seksiä. Sitä on hyvä harjoitella, eikä siinä pidä hosua. Kaikki ideat eivät saa vahvistusta, mutta huonoja päiviä on myös sängyssä. Tärkein asia onnistuneeseen idean esittelyyn on kuitenkin esileikki:  

• Mieti ensin selkeästi, mitä haluaisit tehdä 
• Kysy, miten toinen haluaisi tehtävän 
• Löydä asiat, jotka omassa ideassasi yhtyy myös toisen haluihin 
• Jos tarvetta, tee kompromissi 

Ideaa ei ole koskaan hyvä laukoa ilmoille noin vaan. Vaikka joillekin toimii suora kutsu yhdyntään, mitä todennäköisimmin vastaus iskeytyy vain päin kasvoja.