Nykypäivän elämä tuntuu olevan kiireistä kaikilla. Ennen kiireinen elämäntyyli ja burnoutit olivat ”muodikasta”, ihmisiä katsottiin ahkeraksi ja menestyneeksi jos tämä oli kiireinen. Ainakin oletettiin, että tuossa on ihminen, joka varmasti menestyy ja pärjää elämässä sen takia. Nykypäivänä tätä ajatusmaailmaa ei enää ole, vaan se on mennyt pahempaan suuntaa, siitä on tullut osa meidän perusarkeamme. Nuoret ihmiset eivät koskaan ole olleet näin hukassa.

Burnoutit ja uupumiset eivät ole enää vain jonkin tietyn ammatin ”ammattitauteja”, vaan ne tuntuvat koskettavat ainakin jossakin määrin kaikkia työssäkäyviä sekä opiskelijoita.

Jatkuvassa painekattilassa olo ei ole kuitenkaan kenellekään hyväksi. Jokaisen onkin hyvä pyrkiä opettelemaan, kuinka tuosta kattilasta voisi päästellä paineita pihalle, jottei se räjähdä.

Mikä nykypäivän työnteossa/opiskelussa on mennyt pieleen, kun tähän tilanteeseen on tultu? Johtuuko se huonosta työ/opintosuunnitelmasta? Onko syy johtamisessa/opetuksessa? Onko vika yhteiskunnassa? Syitä varmasti voi miettiä hamaan loppuun asti ja varmasti osalla on osuutensa asian kanssa, mutta yhtä ja ainutta syytä tälle ei varmasti voida nimetä. Mutta voisimmeko omilla valinnoillamme ja ajatusmaailman muuttamisella tehdä elämästämme vähemmän stressaavaa?

Jokainen ihminen käsittelee ja sietää väsymystä sekä stressiä omalla tavallaan. Kun nyt on päässyt elämään ja seuraamaan vuoden ajan akatemian elämää, ei näiltä ole pystynyt välttymään. Varsinkin tänä syksynä etenkin meitä kaikkia koskettava LC on varmasti tuonut oman mausteensa arkeen kaiken muun tekemisen lisäksi. En tarkoita, että stressi ja kiire olisi jokaisessa tilanteessa huono asia sillä onhan tässäkin edellä mainitussa tilanteessa nähty positiivisiakin vaikutuksia. Oman tiimimme kohdalla tämä yksi suuri haaste on tuonut varmasti paljon harmaita hiuksia, mutta jokainen on varmasti huomannut, kuinka paljon olemme saaneet aikaiseksi lyhyen ajan sisällä. Eli yhteinen suuri ”murheenkryyni” on vienyt meitä aivan älyttömästi eteenpäin ja saanut jokaiseen tiimiläiseen tekemisen liekin syttymään. Jokaisesta tiimiläisestä siis saa olla ylpeä.

Kirjassa olikin puhuttu, että voiko stressaavan tilanteen kääntää positiiviseksi voimaraksi? Siinä oli lainattu psykologian tohtori Satu Pakarisen artikkelia, jossa hän puhui muutamasta tavasta, jolla stressaavat tilanteet voi pyrkiä kääntämään positiiviseksi asiaksi.

”Hyväksy asiat, joihin et pysty vaikuttamaan. Älä pakene tai vältä stressaavaa tilannetta, jonka joudut kohtaamaan. Pyri näkemään stressaava tilanne jollain tavalla positiivisena haasteena. Vahvista omaa kokemustasi siitä, että asiasta voi selviytyä. Jos et onnistu, se ei ole maailmanloppu.”

Lähdin kuuntelemaan äänikirjan Anni Turpeisen, Aina ei tarvitse jaksaa – Kirja väsyneelle, koska koin sen olevan itselleni ajankohtainen. Syksyn aloitus kesän jäljiltä tuntui melko raskaalta ja olen muutenkin paininut jo vuosien ajan näiden samojen asioiden kanssa. Kirjasta ei mahdottomasti uutta oppia tullut, mutta ajatuksia se kyllä herätti. Samaan aikaan se myös herätti huolta tulevaisuudesta, sillä siinä oli verrattu paljon historiaa nykymaailmaan ihmisten jaksamisen suhteen.

Jos tällä tahdilla esimerkiksi työelämän kiireet ja vaativuudet jatkuvat kehittymistä, ketä meillä tällä tahdilla pystyy olemaan työkuntoinen vaikkapa 20 vuoden päästä? Ehkä hieman raa´asti tuumailtu, mutta mielestäni tämä on aihe, josta pitäisi ottaa oppia ja puhua avoimesti enemmän. Kulttuurissamme tahdotaan pelätä ilmaista itseään, jos tuntuu, että nyt mennään liian lujaa. Kirjassa oli käyty useampi eri aihealue, joissa avattiin mitkä uuvuttavat ihmisiä, kuinka stressaavat tilanteet vaikuttavat meihin ja miten näihin voisi reagoida. Jokaisessa osuudessa oli jonkin ihmisen oma elämänkertomus, kuinka on ajautunut esim. burnouttiin ja mitä siitä on seurannut sekä kuinka sen jälkeen on jatkanut elämää.

Kontrollista ja asioista irti päästäminen

Ihmisillä on vaikeuksia luopua asioista, jota kautta voisi vapauttaa itselleen aikaa esim. omaan hyvinvointiin. Tuijotatko sarjaa jokainen ilta useamman tunnin? Voisiko siitä ottaa aikaa käyttämällä sen vaikkapa kävelylenkkiin?

Moni ihminen kuitenkin haluaa pysyä kontrollissa. Kontrollissa pysyminen taas tekee elämästä ehdotonta. On siis hyvä pyrkiä pois liiallisesta kontrollista ja oppia tunnistamaan mihin asioihin voit vaikuttaa ja mihin ei, sillä kaikki asiat eivät ole sinun vastuullasi eikä päätettävissä.

Kalenteri ja tehtävälista

Selkeytä arkea ottamalla kalenteri haltuun. Tee selkeät merkinnät ja ajoita työ itsellesi sopivalle ajalle sekä muista samalla vapaa-aika. Pidä tiukasti siitä kiinni, että työasiat erottuvat vapaa-ajasta. Kalenterin lisäksi olisi hyvä tehdä jonkinlainen ”to do”-lista, joka selkeyttää mitä on tehnyt, tällöin saat mielenrauhan, kun voit rustata tehdyt työt tehdyiksi eikä niitä tarvitse enää sen jälkeen miettiä.

Konvehtirasia

Ihmisillä on liikaa vaihtoehtoja ja näin ollen sitä syntyvät mahdollisuudet näyttäytyvätkin kaaoksena. Meillä on nykypäivänä ehkä jopa liikaakin houkuttelevia vaihtoehtoja erilaisiin asioihin kuten harrastuksiin, tavaroihin, parisuhteisiin, autoihin jne. Tilanne on siis sama, kun avaat konvehtirasian, josta löydät monta hyvää vaihtoehtoa, etkä osaa olla mistään niistä täysin tyytyväinen. En haluaisi puhua ja käyttää sanaa ”ennen vanhaan”, mutta silloin vaihtoehtoja kyseisiin asioihin on ollut paljon vähemmän, joka taas on varmasti vaikuttanut ihmisten tyytyväisyyteen olla iloisia esimerkiksi siitä harrastuksesta, johon heillä on ollut niillä resursseilla varaa.

Lintuperspektiivi

Ajatteletko, että olet työpaikallasi ”korvaamaton” ja ajattelet, ettei työt tule päätökseen ilman sinua tai työpaikka menettää kaiken, jos lähdet pois. Katsotko työsähköposteja ja vastailet työhön liittyviin asioihin lomallasikin tai työajan ulkopuolella. Varsinkin suuremmissa firmoissa sinun työpanoksesi ja merkityksesi voi olla loppupeleissä hyvinkin pieni, vaikka tekisitkin töitä kuinka tunnollisesti. Kuvitellaan tilanne, jossa irtisanot itsesi ja lopetat työt välittömästi tai jäät pitkälle sairaslomalle. Sinun työtehtäviesi tekemiseen kyllä löydetään ratkaisu hyvinkin nopeasti. Työt varmasti alkuun jaetaan muutamalle työntekijälle ja samalla etsitään seuraavaa työntekijää tehtävääsi, eli työnteko jatkuu yrityksessä normaalisti ilman, että sinä olet siellä.

Onko sinun stressisi aiheuttajalla loppujen lopuksi merkitystä isossa kuvassa elämän tai maailman mittakaavassa. Onko se niin merkityksellinen, että sen takia pitää huonontaa omaa terveyttä?

Eli kannattaa pyrkiä joskus ajattelemaan asioita hieman kauempaa ja miettiä, onko työpanoksesi välttämättä sen arvoinen, että kuluttaisit omia voimavarojasi liikaa. Kylmä fakta vain on se, että me kaikki olemme korvattavissa työmaailmassa. Onko siis sinun stressisi aiheuttajalla loppujen lopuksi merkitystä isossa kuvassa. Pyri katsomaan asioita kauempaa ”lintuperspektiivistä”.

Muurahaisperspektiivi

Lintuperspektiivin vastapainona voi ajatella itsensä pieneksi muurahaiseksi isossa maailmassa. Pystytkö itse vaikuttamaan suuriin asioihin omalla panoksellasi. Monesti työelämässä voi olla monia hienoja asioita, joita lähdet kehittämään, mutta pelimerkkisi eivät vain yksinkertaisesti riitä muuttamaan mitään, vaikka kuinka haluaisit. Olisi siis hyvä osata vaan ottaa ”duunarin” rooli, joka hoitaa oman osansa yhdessä muiden kanssa, eikä ajattelisi liikaa suuria asioita.

Nämä molemmat perspektiivit ovat hyviä näkökulmia ajatella joskus, mutta en itse lähtisi miettimään kokoaikaa jompaakumpaa. Näitä siis voi käyttää joskus mielen rentouttamiseen tuomaan hieman näkökulmaa maailmankatsomiseen ja tuomaan realiteetit. Näillä molemmilla voi hieman helpottaa kontrollista irti päästämistä ja sitä kautta helpottaa omaa elämää stressin kannalta.

Lopuksi

Listaa, jossa on erilaisia näkökulmia jaksamiseen vaikuttaviin asioihin, voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta tuossa oli muutama kohta jotka vaikuttaisivat varmasti moneen. Mielestäni tärkeintä on lähteä rakentamaan omaa arkeaan pala kerrallaan ja tätä kautta saada helpotusta elämään sekä työhön. Nyt kirjoittaessani tätä huomasin, kuinka paljon tulee mietittyä lähes kaikkia asioita työn näkökulmasta. Tämä onkin mielestäni hieman huolestuttavaa. Ehkä elämä pyörii tällä hetkellä liian paljon pelkästään tietyn asian ympärillä. Pitäisi siis osata kääntää työkytkin off-asennolle ja siirtää se välillä vapaallekin ja tuoda elämään muutakin sisältöä.

”Eletäänkö täällä sen takia, että voitaisiin tehdä töitä. Vai tehdäänkö töitä sen takia, että voitaisiin elää?” – Kesäpojan mietteitä vuosia sitten.