Luin Mark Mansonin kirjan kuinka olla piittaamatta paskaakaan tiimiläisten suosittelemana. Itse kirjan otsikko herätti kiinnostukseni jo siitä, että mitä kirja tuleekaan sisältämään. 

Niin kuin kirjan otsikko jo sanoo, kirjassa kerrotaan siitä, kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Se ei tarkoita sitä, että täytyy olla välinpitämätön, vaan sitä että, pitää välittää asioista, joilla oikeasti on merkitystä ja olla välittämättä niistä, millä ei oikeasti ole merkitystä.

Piittaamme aivan liikaa asioista, joilla ei ole minkäänlaista merkitystä elämäämme. Ja huomaan tämän myös itsessäni. Yliajattelen ja stressaan todella paljon asioista, joista ei tarvitsisi. Pitäisi osata keskittyä vain asioihin, millä oikeasti on väliä.

Olen kuitenkin kehittynyt tässä joissain asioissa. En esimerkiksi piittaa paskaakaan nykyään siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Olen aina ollut tyyppi, kenestä joko tykätään tai ei. Ne ketkä eivät minusta tykkää, niin siinäs ei tykkää. Olen oma itseni, enkä muuksi muutu. Olen suorapuheinen ja tuon mielipiteeni rohkeasti ääneen, vaikka ne olisi eriävät muiden mielipiteistä. Olen äänekäs ja menevä persoona, joillekin se on liikaa. Entä sitten? Olen oppinut vuosien varrella, ettei sillä ole mitään väliä mitä muut ajattelevat, tärkeintä on olla vain oma itsensä. Olen kasvattanut itselleni itsevarmuuden olla piittaamatta paskaakaan, mitä kukin minusta ajattelee. Tämän asenteen kun saisin moneen muuhunkin asiaan opeteltua.

Kirjassa sanottiin hyvin: ”Mitä enemmän yrittää tuntea itsensä paremmaksi, sitä huonommaksi tuntee.” Allekirjoitan tämän lauseen täysin.

• Kun mietin miten onnellinen haluaisin olla, tunnen itseni vain entistä onnettomammaksi.
• Mitä kauniimmalta ja paremmalta haluan näyttää, etsin vain virheitä ulkonäöstäni.

Sosiaalisella medialla on varmasti iso vaikutus siihen, että näitä asioita miettii vain enemmän. Sosiaalisessa mediassa kaikkien elämä vain loistaa ja näyttää täydelliseltä. Elämä näyttää rikkaalta, onnelliselta ja täydeltä. On täynnä ihania matkoja ja läheisiä ihmisiä. Monesti tällaisia katsoessa itsekin saattaa vain ajatella, että olisipa elämäni tuollaista.

Pitäisi osata keskittyä vain omaan elämään. Jos aina mietin vain parempaa elämää, niin en ole koskaan onnellinen. Elämässäni on kaikki mitä tarvitsen, pitäisi osata olla onnellinen niistä asioista. Minulla on ihana perhe ja läheiset, oma koti, olen päässyt Tiimiakatemialle opiskelemaan, olen osakkaana perheyrityksessämme jne. Nämä ovat asioita, mistä oikeasti piittaan ja millä on minulle merkitystä. Ei sillä, miltä esimerkiksi Instagram fiidini näyttää tai se, minkä näköisenä poistun kotoani ihmisten ilmoille.
Mutta on oikeasti aika hankala vain keskittyä tärkeisiin asioihin ja olla piittaamatta paskaakaan turhista asioista. Huomaan monesti keskittyväni ihan epäolennaisiin asioihin ja miettiväni niitä ihan liikaa. 

Kirja sai miettimään asioita ja priorisoimaan asioiden tärkeyttä. Millä on oikeasti merkitystä ja millä ei. 

Myös epäonnistumisia, menetyksiä ja vaikeuksia tulee, mutta niistä pitää osata nousta ylös. Ne kuuluvat jokaisen elämään. Aina pitää jatkaa vain eteenpäin. Epäonnistumiset vain kasvattavat ja vievät eteenpäin onnistumista.