(And what you might learn at Tiimiakatemia)

Tiimiakatemian viimeiseksi kirjaksi valikoitui hyvin mielenkiintoiselta näyttänyt Mark H. McCormackin kirja What They Don’t Teach You at Harvard Business School. Kirjan idea on tarjota käytännönläheinen näkökulma niihin todellisiin liiketoiminnan haasteisiin, joita perinteinen koulutus usein jättää huomiotta. Tämä oli loistava tilaisuus reflektoida ja tajuta, että monia näitä käytönnän asioita juuri oppii Tiimiakatemialla. Kirja sopii siis täydellisesti viimeiseksi reflektioksi.

 McCormack on itsessään minua hyvin kiinnostava henkilö, sillä hän on legendaarinen urheiluagentti ja käytännössä koko urheilumarkkinoinnin alan perustaja. Kaikki urheiluun liittyvä liiketoiminta on aina kiinnostanut minua ja kirjassa onkin hyviä tarinoita kuuluisiin urheilijoihin liittyen. Kirjan pääasia on kuitenkin McCormackim jakamat arvokkaat oivallukset laajasta liiketoimintakokemuksestaan. Nämä oli jaoiteltu kolmeen aihe-alueeseen: ihmiset, myynti ja neuvottelut sekä yrityksen johtaminen. 

Ensimmäinen McCormackin kirjan teemoista on ihmisten ymmärtämisen tärkeys. Liiketoimintamaailmassa tekninen osaaminen ja analyyttiset taidot ovat tärkeitä, mutta menestys riippuu usein siitä, miten hyvin osaa hallita suhteita ja ihmissuhdedynamiikaa. McCormack korostaa, että ihmisten motiivien ymmärtäminen, ei-verbaalisten vihjeiden lukeminen ja kyky vaikuttaa muihin ovat taitoja, joita ei voi täysin oppia luokkahuoneessa. Tiimiakatemialla taas olemme jatkuvasti tekemissä toistemme kanssa ja kehitämme omaa ihmisten tuntemusta. Huomaan ainakin itse akatemian vuosien aikana kehittyneeni juuri tällä osa-alueella. Osaan kohdata muut ihmiset paremmin ja ymmärrän heidän näkökulmansa. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon paremmin dialogi muiden kanssa sujuu. Pitää osata kuunnella ja ymmärtää muita.

Mutta miksi ihmissuhdetaidot ovat tärkeitä kaikilla liiketoiminnan osa-alueilla? Olipa kyseessä sitten työntekijöiden, asiakkaiden tai kilpailijoiden kanssa toimiminen on ihmisten lukutaito ja aitojen suhteiden rakentaminen ratkaisevassa roolissa neuvotteluissa ja johtamisessa. McCormacki kertoo kokemuksesta, että luottamus ja kunnioitus ansaitaan johdonmukaisella ja harkitulla vuorovaikutuksella, ei titteleillä tai auktoriteetilla. Hän rohkaisee tulevia liike-elämän johtajia tarkkailemaan ja oppimaan muilta (esim.mentorointi), kehittämään empatiaa ja kasvattamaan tunneälyä, sillä nämä ovat työkaluja, joiden avulla voi menestyä.

Kirjassa käsittellään myös myynnin ja neuvottelujen taidetta, jota hän pitää koko liiketoiminnan tärkeimpänä asiana. Liiketoimintakoulutus keskittyy liika usein strategiaan ja taloudelliseen analyysiin, ehkä päinvastoin kuin Tiimiakatemialla. Kuitenkin kyky myydä ideoita, tuotteita ja itseään on se, mikä todella vie menestykseen. Myynti ei hänen mielestään ole pelkästään tuotteen tyrkyttämistä; se on asiakkaan tarpeiden ymmärtämistä ja vakuuttavan tarinan luomista, joka vastaa näihin tarpeisiin. Myynti on juuri sellainen asia mikä on yksi suuri Tiimiakatemian muista kouluista erottava elementti. Myyntiä pääsee kyllä jokainen akatemialainen tekemään mielin määrin, myös minä. En pidä myyntiä vieläkään vahvuutenani, mutta olen kuitenkin sitä aika paljon tehnyt laidasta laitaan.

Neuvottelut esitellään taitona, joka menee osittain myynnin kanssa päällekäin, mutta syvemmälle. Neuvotteluissa on tärkeää valmistautuminen, toisen osapuolen näkökulman ymmärtämisen ja oikean hetken tunnistaminen. McCormackin mukaan onnistunut neuvottelu tarkoittaa usein sitä, että saa toisen osapuolen tuntemaan voittaneensa, vaikka itse saavuttaisi haluamansa lopputuloksen. Tästä win-win tilanteesta olenkin lukenu jo muistakin myynnin kirjoista ja olen sitä pyrkinyt noudattamaan niin myynnissä kuin neuvotteluissa. Osa myynnistä on kuitenkin tilanteeseen sopeutumista ja siihen on opittava kokemuksen kautta.

Viimeiseksi kirja käsittelee yrityksen johtamisen käytäntöjä, vertaillen liiketoimintakouluissa opittua teoreettista tietoa yrittäjyyden todellisuuteen. Vaikka akateeminen koulutus voi tarjota vankan perustan, yrityksen päivittäiset haasteet vaativat usein paikan päällä tapahtuvaa päätöksentekoa, riskinottoa ja kykyä käsitellä epävarmuutta. Akatemialla on päässyt oppimaan johtajuutta niin teorian, kuin käytännön kautta. Tämä on ollut antoisaa, sillä teorioita on päässyt soveltamaan käytäntöön saman tien. Aikani akatemialla ja etenkin johtoryhmässä on kyllä kehittänyt ongelmanratkaisukykyjäni, sillä vaikka kuinka laatii liiketoimintasuunnitelman ja toimintamallit ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Tämä sinänsä tekee arjesta monimutkaisempaa, mutta samalla ehkä jopa mielenkiintoisempaa. Johtajuus siis vaatii, visiota, omaan vaistoon luottamista ja joskus harkittuja riskejä.

Loppusanat

Tämä oli viimeinen reflektioni oli hauskaa miettiä vähän mitä akatemian oppeja McCormack mainitsi tärkeiksi liiketoiminnan opeiksi joita ei välttämättä opi vaikka liiketalouden linjalla ja mielestäni akatemialla oppii. Lopuksi haluan vielä listata reflektiosta ja akatemian ajalta tällä hetkellä minun mielestä kolme tärkeintä oppia:

 Oppia omista virheistä

Älä pelkää epäonnistumisia

Jatkuva oppiminen