Huurusin heinäkuussa kesätöistä puhelimessa iskälle, työ ei tuntunut lainkaan merkitykselliseltä. Kuuntelin puhelun aikana n.45min iskän neuvoja siitä miten työelämässä ollaan, miten opetella käsittelemään turhauttavia tilanteita, kuinka arjesta voi tehdä mielekkäämpää. Keskustelusta sain monta oivallusta siitä, ettei nykyinen kesätyö ollut minulle merkityksellinen, siinä ei ollut haastetta, josta kokisin onnistumisen tunnetta. Tässä kirjassa yllätyksekseni puhuttiin hyvin paljon samoista asioista kuin tuossa puhelussa… oli varmaan pisin puhelu muuten iskän kanssa ikinä.

Ulkoinen- vs. sisäinen motivaatio

Tein tuota merkityksettömältä tuntunutta kesätyötä vain ulkoisen motivaation pohjalta. Raha oli oikeastaan ainut motivaatio. En mennyt työpaikalle siksi, että olisin oikeasti halunnut mennä sinne. Ulkoinen motivaatio jyrää välillä sisäisen motivaation, ja tämä hidastaa kehitystä. Kirjassa oli esimerkki lapsesta, joka aloittaa nurmikon leikkaamisen omasta tahdostaan. Jossain vaiheessa vanhemmat alkavat maksaa vaivanpalkkaa lapselle tehdystä työstä ja lopulta lapsi leikkaa nurmikkoa vain saadakseen siitä maksettavan palkan. Esimerkissä ulkoinen motivaatio voittaa sisäisen motivaation. Nurmikon leikkaus ei enää tapahdu lapsen omasta tahdosta ja se muuttuu vain pakolliseksi suoritukseksi palkinnon saavuttamiseksi. Kesätyöni oli tämän esimerkin kaltainen tapaus. En enää ensimmäisen kuukauden jälkeen innostunut siitä ollenkaan, tein sitä koska oli ”pakko”, jotta saisin palkinnon.

Sisäisen motivaatio pohjautuu ihmisen neljään psykologiseen perustarpeeseen.

-Hyväntekeminen

-Läheisyys

-Kyvykkyys

-Vapaaehtoisuus

Oikeastaan mikään näistä sisäisen motivaation pohjimmista syistä ei toteutunut tuossa kesätyössä. Työ ei ollut tarpeeksi haastavaa, ei tullut onnistumisen tunnetta tai itsensä ylittämistä. Tein töitä yksin, joten juurikaan kokenut yhteenkuuluvuutta muiden työntekijöiden kanssa. En myöskään tehnyt työtä sen takia, että olisin kokenut saavani siitä jotain irti. Asiakkaita palvellessa hyväntekemisestä tuli ajoittain hetkiä, kun pystyi neuvomaan jotain tai innostamaan urheilemaan.

Johtopäätös: Kaikki tavoitteet eivät ole samanarvoisia: Sisäisen motivaation pohjalta asetetut päämäärät lisäävät hyvinvointia, kun taas ulkoisten tekijöiden ajamana tekeminen ei.

VALONÖÖRI?

Nykyaikana ihannoidaan työntekoa. Arkipäiväisissä keskusteluissa ihmiset tuovat koko ajan esiin, miten heidän kalenterinsa ovat ääriä myöten täynnä. Aina ollaan jo juoksemassa seuraavaan hommaan. Suoritetaan erilaisia juttuja, koska ne nyt vaan pitää hoitaa.

Ihmisen järki saattaa elää modernissa yhteiskunnassa, vaikka tunteet elää laumaeläimen aikaa. Jos perustarve hyväksynnän hakemisesta dominoi omaa tekemistä, tulee ihmisestä tyhjä suorittaja. Suorittaja, joka teoillaan hakee hyväksyntää muilta ja samalla unohtaa elää omaa elämäänsä. Toiminta siis pohjautuu vääriin asioihin. Myönnän, että itselläkin hyväksynnän tarve, pelko paheksunnasta ja torjunnasta välillä ohjaavat liikaa omaa toimintaani. Nolostumisen ja häpeäntunteen ei saa kuitenkaan antaa kahlita.

Valonööri on ihminen, joka toimii sisäisen motivaation ohjaamana, sisäinen motivaatio taas pohjautuu niihin edellä mainittuihin psykologisiin perustarpeisiin. Valonööri toimii siis sisimpien tarpeidensa mukaan, ymmärtää elämäntaitoa ja omaa sen vuoksi vahvan elämänhallinnan ja elämänarvostuksen.

Elämäntaito = Kyky elää hyvää elämää

Elämänhallinta = Kyky saada asioita aikaan

Elämänarvostus = Kyky tavoitella oikeita asioita

KUTSUMUKSEN LÖYTÄMINEN

Kirjassa esitellään kolmevaiheinen malli, miten löytää kutsumuksellinen työ. Lukiessani näitä vaiheita huomasin niissä paljon yhtäläisyyksiä Tiimiakatemiaan. Mä tulkitsin mallia näin:

Toimi ensin pohdi sitten, omaa kutsumusammattia ja työtä on hemmetin vaikea löytää paperilla.

1. Radikaali sapatti. Ota lomaa, kokeile eri ammatteja mene harjoitteluihin.  Hanki kokemuksia erilaisista jutuista
2. Sivupolkuilu. Et luovu nykyisestä työstä, mutta rakennat sen rinnalle uusia uria. Esim mielenkiinnon kohteiden tai harrastusten liittäminen osaksi työtä
3. Haastattelu. Etsi käsiin tyyppi, jota ihailet, tyyppi joka tekee sitä mitä kuvittelet haluavasi itsekin tehdä. Kysy siltä tyypiltä miten hän on päässyt sinne missä on ja millaista nykyinen elämä on.

Kolme kohtaa, jotka mulle kuulostaa aika lailla Tiimiakatemian jutuilta, projektit, rohkeat kokeilut, uuden synnyttäminen ja asiakastapaamiset… Kirja vahvisti mielikuvaa, että täällä touhutaan hyviä juttuja.

JATKO

Kirjan lukeminen oli mielekästä, pystyin helposti koko ajan lukiessa peilaamaan sisältöä omaan elämään. Osaan nyt paremmin ymmärtää omia tunteita, sitä mistä ne johtuvat ja miksi ne ovat olemassa. Pystyn nyt paremmin ymmärtämään ja tarkastelemaan omaa toimintaani. Osaan kiinnittää paremmin huomiota omiin piirteisiini ja panostaa sen avulla kehittymiseen tyypiksi, joka haluan olla. Tunteita vastaan taisteleminen ei koskaan johda voittoon…

PARI SEKALAISTA JUTTUA

1. Valintoja tehdessä ihmiset liian usein valitsevat vaihtoehtoja, jotka eivät tee heitä onnelliseksi, vain sen takia että voisivat perustella valintansa helpommin järjellä muille.

• Mainosten kytkeminen psykologisiin perustarpeisiin. Esim. vedotaan kyvykkyyteen laittamalla deodorantti mainokseen surffari tekemään temppuja isoilla aalloilla. Tuote ja perustarve ei liity toisiinsa, mutta mieli saattaa ymmärtää sen keinona paikata perustarvetta.

• Oon ajatellu olevani koulussa lahjakas. Ehkä opinkin vain varhaisessa vaiheessa oikean opiskelutekniikan