Meillä on valtava kapasiteetti oppia ja oivaltaa asioita. Arkeemme sisältyy niin tiedostettuja kuin tiedostamattomia oppeja päivittäin, joten oppiminen on osa ihmisen arkielämää, ei pelkkä prosessi arjessa. Jokainen meistä oppii eri tavoin ja on hyvä osata ymmärtää, mitkä asiat omaan oppiseen vaikuttaa. Hanna Siefenin kirjassa Uteliaisuuden taito mainitaan neljästä oppimiseen vaikuttavasti seikasta: varovaisesta-, laiskasta-, vinosta- ja minäkeskeisestä mielestä.

Mikäli jatkat lukemista tästä eteenpäin, toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi uteliasuutesi saattelemana osaksi oppimismatkaani uteliaisuuden peruskysymyksien äärelle. 

Ihmiset pitäytyvät usein tekemään asioita, joita he ovat ennenkin tehneet koska se on vaarattomampaa ja riskittömämpää. Kuulostaako tutulta? Onko laiska mieli ottanut sinustakin vallan? Vaikka sanotaankin, että arkeen olisi hyvä rakentaa selkeä rytmi sujuvoittaaksemme elämää, on tärkeää kuitenkin huomioida, että arjessa tulee olla myös asioita, joita ei ole rakennettu rytmin ympärille. Mikäli mielemme rytmittyy liikaa, alkaa ihmisen ajattelusta häviämään uteliasuus. Pystyn itse samaistumaan vahvasti edellä mainittuun. Olen viimeisen puolen vuoden aikana käynyt melkoisen matkan itseeni. En ole koskaan ollut kovinkaan spontaani tyyppi ja se on näkynyt tekemisissäni vahvasti sen pohjalta, että olen tehnyt niitä asioita, joissa tiedän onnistuvani ja joissa olen vahvasti mukavuusalueellani. Kun mukavuusalueella mennään liian pitkään, tulee jossain vaiheessa raja vastaan kun asiat alkaa vaan kyllästyttämään ja alat rankaisemaan itseäsi siitä, että tiedät pystyväsi parempaan mutta olet vaan niin helvetin saamaton ja mukavuuden haluinen tekemään asioita unelmien eteen. 

Nyt se raja on kuitenkin tullut omalta osaltani vastaan.  Olen aina ollut tosi kova tekemään töitä, mutta se mukavuus on muodostunut enemmänkin sen ympärille, että olen kiintynyt liikaa tiettyihin asioihin elämässäni mennäkseni niistä eteenpäin. Viimeiset pari vuotta ovat olleet yksityiselämässäni henkisesti raskaita ja kapasiteettini rytmittää arkeani uudelleen on vain aiheuttanut enemmän harmaita hiuksia ja stressiä. Pala palalta olen lähtenyt rakentamaan arkeani uudelleen ja etenkin viimeisen puolen vuoden aikana oppinut entistä paremmin ymmärtämään mitkä asiat arjessani stressiä aiheuttavat ja mitkä on minun tapani käsitellä näitä asioita. Olen myös alkanut löytämään paremman balanssin elämääni, jättämällä pois asioita, jotka ovat ottaneet minusta enemmän kuin antaneet. Huomaan tällä hetkellä voivani todella hyvin, mikä näkyy vahvasti siinä, että uskallan tehdä enemmän valintoja itseäni, tulevaisuuttani ja tulevaisuuden tavoitteitani ajatellen. 

’’Ei Columbuskaan tiennyt mitä tulee löytämään matkallaan, vai tuleeko mitään”

Uteliaisuus on kehossamme dopamiinin vaikutuksen aikaan saama voima, joka ohjaa meitä tutkimaan, oppimaan ja ymmärtämään maailmaa paremmin. Se kuinka tiedonjanoisia olemme, vaikuttaa suoranaisesti meidän käyttäytymiseemme, motivaatioomme ja sitoutumiseemme.  Esimerkiksi uteliaisuuteni on huipussaan kun haluan olla ensimmäisten joukossa kuulemassa uusimman Mimmit Sijoittaa- podcastjakson heti sen julkaistua ja päinvastoin minua ei voisi vähempääkään kiinnostaa avata televisiota kymppiuutisten aikaan kuullakseni mitä maailmalla tapahtuu nyt.

Uteliaisuutta voidaan yksinkertaistaa uteliaisuuden porttiteorian kautta. Se koostuu kahdesta osasta: 

heräävästä uteliaisuudesta : Heräävä uteliaisuus perustuu siihen tietoon, joka aikaan saa sinussa kiinnostuksen tarttua johonkin mielenkiintoiseen. Näitä ovat esimerkiksi mielenkiintoiset podcastit tai sinua puhututtavat aiheet tällä hetkellä. Mikäli olisit esimerkiksi podcastaaja, sinun tulisi heräävän uteliaisuuden kohdalla miettiä, mikä on kohderyhmäsi tietoaukko, johon hän etsii podcastistasi informaatiota.

 sinnikkäästä uteliaisuudesta: Sinnikäs uteliaisuus on taas kaikkea sitä tietoa, jolla syvennät osaamistasi aiemmin opitun heräävän tiedon pohjalta. Esimerkiksi olen lukenut uutisen markkinoinnin vuoden 2023 trendeistä ja haluan syventää osaamistani lukemalla kirjan aiheesta. Kirjan lukemisen jälkeen pystyn hyödyntämään ymmärrystäni aiheen tiimoin konkreettisen toiminnan kautta. Sinnikäs tiedon tehtävänä on tehostaa oppimista ja edistää henkilökohtaista, että ammatillista kehittymistä.

                                                                        T

Uteliaisuuden porttiteoriaa voidaan kuvata myös T-mallilla, jossa T:n katto muodostuu heräävästä uteliaisuudesta ja I-osa sinnikkäästä eli syvemmästä osaamisesta. Voimme kerryttää katto-osaan niin paljon tietoa kuin haluamme, mutta on tärkeää osata tiedostaa mikä tieto on esimerkiksi ammattiosaamisemme kannalta ns. ’’ turhaa tietoa. ’’

’’Jos puutarhassa on liikaa rönsyjä, syntyy niukasti tai ei ollenkaan mansikkaa.’’

Esimerkiksi jos luemme Tiimiakatemialla kirjoja pelkästään sen vuoksi että on pakko, valitsemme todennäköisesti niitä 1. pisteen kirjoja joista, meille jää vain heräävän uteliaisuuden tietoa T:n kanteen. Kun panostamme kirjalistaan siinä mielessä, että luemme kirjoja, jotka on meille mieleisiä, jää niistä meille enemmän käteen ja keräämme samalla ohimennen sinnikkään uteliaisuuden tietoa, joka syventää meidän ammattiosaamistamme. Tätä osaamistamme pystymme hyödyntämään tehokkaasti viemällä teorian konkretiaan projekteissamme.

Miksi englanninkielen puhuminen uusien ihmisten kanssa teettää meille ongelmia tai miksi ensimmäisen Linked In- postauksen julkaiseminen tuntuu äärimmäisen pelottavalta asialta? Vaikka asia olisi itsessään hyvä ja opettavainen, mieleemme juolahtaa ensimmäisenä ajatus: ’’ Mitä ihmiset siitä ajattelee?’’, ’’ Entä jos sanon jotain väärin?’’. Varovaisen mielen tehtävä on suojella meitä asioilta, jotka voivat satuttaa meitä.  Vaikka arkeamme ei ympäröisikään konkreettinen uhka aivomme jäsentävät ympäristöämme uhkien varalta jatkuvasti. Kyse on lähinnä uhkakuvista, joita päämme sisällä luomme. Tälläisenä uhkana voidaan pitää esimerkiksi halua oppia jotain uutta.Mitä vahvempi itsetunto meillä on, sitä vähemmän uhkakuvia päämme sisällä luomme. Oman osaamisen ja omakuvan tiedostaminen oppimisessa on äärimmäisen tärkeää, sillä motivaatiomme pohjautuu näihin seuraaviin itsetuntemuksen kysymyksiin: haluanko, uskallanko, pystynkö? Uteliaisuus vie meitä eteenpäin, varovaisuus taaksepäin.

Onko mielesi vinoutunut?  Ollaan useampaan otteeseen puhuttu Vengan kanssa omasta osaamisesta ja sen tasosta. Lähes joka kerta keskustelu lähtee siltä kantimelta, ettei osaamisemme ole riittävää ja käymme läpi asioita, jossa voisimme olla vielä parempia. Mutta mihin me osaamistamme vertaamme. Omaan mieleemme vai konkretiaan?  Voidaan puhua aivojen automatisoitumis-periaatteesta, jossa meidän on vaikea hahmottaa, jo opittuja asioita, mikäli emme pureudu syvemmin miettimään omaa oppimistamme. Omissa ajatuksissa osaaminen on hyvin häilyvää, mikäli sitä ei osaa sitoa mihinkään konkreettiseen. Se on sama kun sisäinen ääneni huutaa aamulla huonojen yöunien jälkeen ’’ tästä tulee huono päivä’ ja päätän asennoitua sen mukaan, että päivästäni tulee huono koska niin on tarkoitettu. 

 Meillä Tiimiakatemialla oman oppisen reflektio on äärimmäisen loistava työkalu oman osaamisen seuraamiseen.  Harva, ainakin kuulemani mukaan meidän tiimistä samaistuu ja antaa sille samanlaista arvoa kuin itse. Tiimiakatemian alussa ajattelin myös itse oppimisen reflektiota vain osana pakollisia palautettavia töitä. Kuitenkin viime syksynä vuodatin tälle samaiselle pohjalle kaiken sen mitä sillä hetkellä koin olevani omalla to do -listalla opittavaa. Kun näin vuoden päästä tuota samaa listaa tsekkailin, tajusin päässeeni suurimpaan osaan niistä tavoitteista, joita osaamislistalleni olin asettanut. Tästä oppineena, koen äärimmäisen tärkeäksi seurata omaa oppimistasoaan kirjaamalla konkreettisia oppimistavoitteita ylös paperille, tallentaa ne omaan muistioon ja kurkata omaa edistymistä puolen vuoden välein tai lyhyemmissä sykleissä. Jotta oppiminen pysyy mielekkäänä, tulee listalta poistaa ne asiat, jotka on jo opittu. Tai jos ei ole opittu, reflektoida sitä miksi asia on edelleen näin. Oppimisen reflektoiminen on myös äärimmäisen hyvä tapa tutustua itseensä. Katja Ståhl oli puhumassa Jyväskylän rekry- ja koulutusmessuilla omasta urastaan ja hänen sanat sopivat oivallisesti kiteyttämään edellisen lauseeni :

 ’’ Tutustu ensin itseesi, se ohjaa sinut tielle, josta löydät suunnan jota kulkea’’

Tästäpä oppineena jatketaan lauseella: ’’ kysyvä ei tieltä eksy’’. Kysymisen ja kyseenalaistamisen taidot ovat keskeisiä osia oppimisprosessissamme, sillä ne haastavat meitä tunnistamaan ja laajentamaan ajatusmaailmaamme. Akatemian alussa huomioin omassa käyttäytymisessäni sen, etten jaksanut juurikaan antaa osallisuuttani useissa tiimin sisällä käydyissä keskusteluissa. Tiedostin kyllä koko ajan oman mielipiteeni asioihin, mutta minäkeskeinen mieleni sanoi, että en jaksa laittaa päätäni pantille tähän mielipide keskusteluun, koska tiedän ettei mieleni tule kuitenkaan keskustelun päätyttyä muuttumaan. Toinen syy hiljaiselolleni oli se, että olin useampaan otteeseen huomannut, että avaamalla suuni kukaan ei ymmärtänyt asiaa niin kuin olin sen tarkoittanut.  Tiedostan näin vuoden jälkikäteen katsottuna, että olen jäänyt tosi monista mahdollisuuksista paitsi toimimalla näin. Nykyään avaan suuni suht herkästi, mikäli asia vähänkään herättää minussa mielenkiintoa. Tämän myötä olen oppinut artikuloimaan itseäni huomattavasti ymmärrettävämmin sekä saanut parempia keskusteluja aikaan. Tiedostan, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä mutta avaamalla itseään keskustelulle voi rikastuttaa valtavasti omaa ymmärrystään uusille näkökulmille ja kokemuksille.