Tunteet ovat jokaisen elämässä mukana, joka päivä. Siksi päätin tarttua kiinni Tunteella! Voimaa tekemiseen kirjaan. Olin kiinnostunut oppimaan uutta ja löytämään mahdollisesti työkaluja joita kokeilla käytännössä. En tiedä opinko varsinaisesti mitään uutta mutta kertaus on opintojen äiti. 

Olen hyvin tunteellinen ihminen. Se, että näytänkö omia tunteita ja kenelle niitä näytän on hyvin eri asia. Mitä läheisempi on jonkun kanssa niin sitä enemmän avaudun ja näytän tunteita. Omalle perheelle on helppoa näyttää kaikki tunteet kun tietää, että kukaan ei ole jättämässä sinua ja lopulta isommatkin riidat sovitaan ja annetaan anteeksi. En kylläkään muista milloin viimeksi olisin jonkun perheenjäseneni kanssa riidellyt, ehkä 10 vuotta sitten tai kauemmin. Koen, että on tärkeää opettaa lapsille tunteiden näyttäminen varsinkin omassa perheessä. Se, että kaikki tunteet hyväksytään. Siten lapset oppivat jo nuorena käsittelemään tunteita niin aikuisena olisi ehkä helpompaa. Eihän tämäkään automaattisesti näin mene mutta jotain sinnepäin. Onneksi omassa perheessä olen aina saanut näyttää tunteeni ja varhaisteininä tunteiden hallitsemista kyllä harjoiteltiin paljon, varmasti juuri siihen ikään kuuluvaa. Olen oppinut se, että tunteita ei pidä patoa. Kaikille ei tarvitse kertoa kaikkea mutta jollekin olisi hyvä avautua. Yleensä perhe on se jolle avautuu kaikesta ja myös ystäville. Vaikka en lähtökohtaisesti pado tunteita niin välillä saatan patoa mielipiteitä asioista. Kun näitä mielipiteitä on vaikka muutama jäänyt sanomatta ja on huono päivä niin se saattaa nykyä passiivisagressiivisena. Tiedän tämän piirteen itsessäni mutta välillä ei huomaa sitä juuri sillä hetkellä kun se tapahtuu. Onneksi suurimmaksi osaksi nykyään sen huomaan ja yritän tehdä muutosta asiaan. 

Tunteet työpaikalla

Varmasti moni ihminen on siinä käsityksessä, että työpaikalla ei saisi ainakaan kovin räiskyvästi tunteita näyttää. Negatiivisia tunteita ei saisi näyttää ollenkaan ja positiivisiakin hillitysti. Toisaalta olen samaa mieltä mutta toisaalta olen eri mieltä. Samaa mieltä olen siitä, että negatiiviset tunteet jätetään kotiin työpaikalle lähtiessä. Usein jos joku on niin sanotusti herännyt väärällä jalalla niin se kyllä näkyy ja ehkä jopa tarttuu. Jotkut ihmiset on hyvin alttiitta imemään muiden tunteita itseensä jolloin yhtäkkiä koko porukan fiilis saattaa muuttua hyvästä huonoksi. Itse huomaan ainakin, että minuun tarttuu hyvin herkästi muiden tunteet. Niin negatiiviset kuin positiiviset. Olen huomannut, että tähän vaikuttaa myös ympäristö. Esimerkiksi minun palkkatöissä työkaverin negatiiviset eivät vaikuta minuun yhtään sillä asiakaspalvelussa se ei ole vaihtoehto, että menee asiakkaiden luokse huonolla tuulella. Tietenkin huonot päivät on kaikille sallittuja ihan jokaisessa työpaikassa mutta asiakkaille sitä ei ainakaan näytetä. Akatemialla tiimin kesken taas toisen huono fiilis saattaa hyvinkin helposti tarttua minuun. Siellä ei olla asiakkaiden kanssa tekemisissä niin ehkä siinä käy niin, että alitajuisesti annan itselleni luvan huonoon fiilikseen jos siltä tuntuu vähääkään koska ympäristö sen sallii. Positiivisia tunteita kannattaa mielestäni näyttää sillä ne ainakin tarttuu muihin ja nostaa koko porukan ilmapiiriä paremmaksi. Yhden ilo on monen ilo. 

Tunteet päätöksenteossa

Oman tunteellisuuden takia saatan tehdä hyvinkin äkkipikaisia päätöksiä tunnemyrskyn alaisena. Varsinkin suutuspäissäni tai jos olen super stressaantunut ja näinhän ei kannata tehdä. Nykyään yritän aina muistaa hetkeksi pysähtyä ennen päätöksentekoa. Oli se sitten negatiivinen tai positiivinen. Aina positiivinenkaan tunne päätöksenteossa ei takaa parasta päätöstä itselle. Kun on todella iloinen ja onnellinen on siinä omassa onnellisuuskuplassa ja ei ota välttämättä huomioon kaikkia käytännön asioita. Lopputulosta on hyvä tarkastella monesta näkökulmasta ja pohtia jokaisesta lopputuloksesta, että miltä juuri se lopputulos tuntuisi minusta ja miten se vaikuttaisi omaan elämään. Isommissa päätöksissä on aina hyvä nukkua yön yli. Ei mitään hätiköityjä päätöksiä joita mahdollisesti katuu myöhemmin. Kirjassakin Rantanen kehotti toiminaan näin ja vaikka tämän tiesin jo entuudestaan niin oli tämä silti hyvä muistutus. Useamman kerran olen jälkikäteen ajatellut, että hoidinpa huonosti jonkun tilanteen oman tunnemyrskyn takia. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja onneksi yleensä anteeksi pyytämisellä pääsee eteenpäin ja sovittua asian. 

Tunteet tiimissä 

Hohkeessa on paljon tunteikasta porukkaa. Välillä tunteet räiskyvät enemmän ja välillä vähemmän. Joskus olen miettinyt, että kiinnitetäänkö me jopa liikaa jokaisen tunteeseen. Millä fiiliksellä porukka on minäkin päivänä. Varsinkin jos on omasta mielestä ihan ookoo fiiliksellä ja sit tulee joku pieni kommentti, että onpa porukka taas väsynyt tänään. Välillä mietin, että auttaisiko se koko päivän produktiivisuuteen jos keskityttäisiin itse asiaan tunteiden sijaan. Toki tunteet ovat tärkeitä ja niitä ei pidä sivuuttaa täysin mutta, että ei takerruttaisi niihin aina. 

Välillä olen myös Hohkeen treeneissä huomannut kuinka yhden huono fiilis on tarttunut kaikkiin ja yhtäkkiä ilma tuntuu todella raskaalta ja haluisi vain tilasta pois hengittämään raikasta ilmaa. Onneksi nämä kerrat ovat kuitenkin aika harvassa. Varmasti tähän vaikuttaa myös se, että olemme tunteneet Hohkelaisten kesken jo sen verran pitkään, että tunteita ei enää pidetä sisällä vaan kaikki näytetään. Niin negatiiviset kuin positiiviset.