Johdanto 

Halusin luke kirjan kiertotaloudesta, koska koen sen tärkeänä, ajankohtaisena ja se tulee olemaan meidän arkea todennäköisesti tulevaisuudessa. Löysin Storytelistä tämän kirjan ja katsoin, että Pantsar on Sitran johtaja joten oletin, että tämä kirja on sopiva teemaan. Kirjassa puhuttiin enemmän ilmastonmuutoksesta, mutta keskityin enemmän kohtiin jossa puhuttiin taloudesta. Kirja antoi paljon ajateltavaa ja käsitykseni kiertotaloudesta kasvoi suuresti. 

Tarvehierarkia 

Maslown tarvehierarkia jakaa ihmisen tarpeet tasoihin, joiden mukaan ihmisen täytyy olla ensin saavuttanut alempi taso, ennen kuin hän voi tyydyttää seuraavaa tarvetta tarvehierarkiassa. Tarpeet menevät järjestyksessä 1. fysiologiset tarpeet, 2. turvallisuuden tarpeet, 3. yhteenkuulumisen tarpeet, 4. arvostuksen tarpeet, 5. itsensä toteuttamisen tarpeet ja 6. itsensä ylittämisen tarpeet. Ellei huoli ympäristöstä lukeudu ihmiselle fysiologisiin tai turvallisuuden tarpeisiin se luetaan itsensä ylittämisen tarpeisiin. Tämän takia ilmastonmuutos koetaan tärkeämpänä korkean elintason maissa kuin matalan. 

Tarvehierarkiaan mukaan ilmastonmuutos aletaan kokea tärkeänä vasta kun sen seuraukset yhdistetään suoraan fysiologisiin ja turvallisuuden tarpeisiin. Jos ihmiset joutuvat taistelemaan perustarpeistaan he eivät pidä ilmastonmuutosta ensisijaisena ongelmana. Vaikka esimerkiksi jo tänä päivänä kuivuus suoranaisesti aiheuttaa Afrikassa ongelmia ruokahuollosta ja luo sitä kautta haasteita, jotka näkyvät Suomessakin asti maahanmuuttajien määrässä. 

Kiertotalous 

Kiertotalous ei ole uusi ilmiö. Se on ollut johtava talousmalli kaikkialla 1900-luvun puoliväliin asti. Kun ennen elettiin enemmän tai vähemmän niukkuudessa, niin asioita ei ollut tapana tuhlata vaan ne koitettiin käyttää loppuun. Ennen 1900-luvun puoliväliä maatalousyhteiskunnissa tuotettiin vähän jätettä ja se oli yleensä biohajoavaa. Vasta kaupungistumisen ja elintasonkasvun seurauksena ihmiset alkoivat siirtyä lineaariseen talouteen, jossa tuotteita ei käytetä uudelleen, vaan ne ostetaan, niitä käytetään ja ne heitetään pois. 

Nykyinen lineaarinen talousmalli on uudempi kuin nyt ihanteellisena pidetty kiertotalous talousmalli. Lineaari talous on tuore ilmiö joten mielestäni se luo toivoa uuden kestävän talousmallin jalkauttamiseksi. Vaikka muutokset olisivat suuria, niin kuluttajien kuin yritysten puolesta, se ei tarkoita, että se ei voisi tapahtua ripeästi. Siitä pitää saada jokaiselle osapuolelle kannattavaksi, jotta se toteutuisi. Luulen, että muutoksia alkaa tapahtua kun ilmastonmuutos alkaa nousta ihmisten tarvehierarkiassa. Muutos voi tapahtua joko lainsäädännön, kulutus käyttäytymisen tai yritysten vastuullisuuden puolesta ja varmasti kaikki osapuolet tulevat vaikuttamaan kokonaisuuteen.  

Omat havainnot kiertotaloudessa 

Monet yritykset jo Suomessa ovat ottaneet haltuun kiertotaloutta. Viikoxfood jota yritimme rantauttaa jyväskylään vuosi sitten, osti kaikki raaka-aineensa tilausten mukaan siten, että hävikki oli käytännössä nolla. Yrittäjä myös kertoi, että häntä on lähestynyt yritys Kamupak jonka missiona on korvata ravintoloiden kertakäytettävät astiat, lainattavilla muovisilla pakkauksilla joka toimii pantti järjestelmällä. En tiedä onko nämä nykyään Viikoxfoodilla käytössä, mutta luin eilen Keski-Suomalaisesta, että Keljon kotipizza on ottanut Kamupak astiat pilotointiin. 

Oma havainto on, että kestävä ostokäyttäytyminen on lisääntynyt. Sitä voi kutsua jopa trendiksi. Kuluttajien ostopäätöksissä näkee ´´vihreämpiä´´ tuotteita, esimerkiksi elintarvikkeissa ja vaatteissa. Kirpputorit ja vintage ovat tulleet nousuun ja varsinkin kirpputoreilla näkee todella nuoria ihmisiä tekemässä ostoksia. Käytettyjen tavaroiden ostaminen on kiertotalouden ytimessä ja se näkyy ainakin omassa ja lähipiirini ostokäyttäytymisessä.  

Tavaroiden korjaaminen 

Minkä haluaisin lisääntyvän ja tulemaan omaan arkeen on tavaroiden korjaaminen. Omalla osaamisella en siinä pääse pitkälle, mutta sen ulkoistaminen olisi mahtavaa. Minulla ei ole tarkkaa dataa, mutta käsitykseni on, että uuden ostaminen on ´´kannatavampaa´´ kuin korjaaminen, koska korjaaminen on kallista. Luulen, että korjaaminen on pienempien tulotason maissa yleisempää, koska työntekijä kustannukset eivät luo sille niin suurta hintaa jos verrataan Suomeen.  

Korjaamisen lisääminen olisi käytetyn tavaran oston lisäksi todella tärkeä askel kiertotalouden kehittämiselle. Sillä poistettaisiin yhtälöstä tavaran tuottamiseen menevät raaka-aineet, sekä sillä lisättäisiin kotimaista työtä. Kaiken lisäksi työpaikat vähenevät automatisaation, tekoälyn ja muun teknologian myötä, joten tällä saataisiin luotua uutta ammattikuntaa, tai ehkä ennemmin eheyttää vanhaa. 

Pohdinta 

Kirjan lukeminen ja reflektointi antoi minulle paljon toivoa tulevaisuuteen. Vaikka paljon puhuttiin kirjasta ilmastonmuutoksesta numeroista jotka olivat vaikeasti ymmärrettäviä, niin taloudesta kertovat kohdat lisäsivät ymmärrystäni kiertotaloudesta ja maailmasta. Isoin opetus tai oivallus oli, että nykyinen lineaarinen talousjärjestelmämme on todella tuore ilmiö ja kiertotalous on ollut enemmän läsnä maailmassa koko talouden historian ajan. Vaikka muutokset olisivat suuria ne voivat tapahtua nopeasti jos vain kaikkien osapuolten motiivit tukevat yhteistä tavoitetta.