Olen ollut jo pitkään kiinnostunut siitä, miten ihmismieli toimii. On niin kummallista kuinka erilaisia ja kuitenkin samanlaisia voimme olla samaan aikaan. Eniten minua kuitenkin kiehtoo ja syy miksi päädyin kirjan lukemaan on päätöksen teko. Katsoin viedoita maailman rikkaimmasta sijoittajasta Warren Bufetista. Hän on pystynyt markkinoilla ylivoimaisesti parempiin suorituksiin kuin muut. En usko, että tämä on sattumaa, vaikka markkinoiden ennustaminen ei olekaan mahdollista. Kuitenkin hän on pystynyt tekemään parempia päätöksiä kerta toisensa jälkeen. Eli juuri hänen päätöksenteko kyky on ollut timanttinen.  Daniel Kahnemanin Thinking fast and slow, onn kirjoitettu ajattelun, päätöksenteon, objektiivisuuden ja subjektiivisuuden tunnistamiseen. Kirja herätti mielenkiinnon, koska haluan oppia tunnistamaan omia kognitiivisia vinoumia ja loppujen lopuksi tekemään kestävästi parempia päätelmiä ja päätöksiä.

Lisäksi uskon, että tästä kirjasta voi olla aidosti hyötyä juuri alkavaan opinnäytetyöhön, jossa joudutaan paljon pohtimaan mahdollisia virheitä ja vinoumia. Kuinka tunteet vaikuttavat päätelmiin. Onko ärtyneenä, järkevää lähteä edes pohtimaan vai onko silloin liian sokea näkemään omia virheitä päätöksissä?

Kahneman on jakanut ihmisen ajattelun nopeaan (system 1) ja hitaaseen (system 2). System 1 on nopeaa ajatteluam joka toimii automaattisesti. Eli se ei vaadi ylimääräistä ponnistelua ajatteluun. Sen avulla teemme päätöksiä ympäristöstä, vaaroista ja ilmeistä. Se perustuu assosiaatioihin ja sen etuna on ehdottomasti nopeus ja vaivattomuus. Tunnistamme heti, kun joku hymyilee meille, eikä meidän tarvitse alkaa pohtimaan sitä. Vastaavasti teemme myös päätelmia ympäristöstämme. Minkälainen fiilis on akatemialla tänään? Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti ilman, että oikeasti ajattelet sitä.

System 2 vaatii jo huomattavasti enemmän keskittymistä ja ponnistelua. Se on ajattelun analyyttinen puoli. Se otetaan käyttöön, kun tehtävät vaativat laskentaa tai ovat monimutkaisia. Tämä järjestelmä kykenee arvioimaan nopean järjestelmän impulsseja mutta se on myös laiskempi ja altis välttelemään vaativaa ajattelua. Tunnistan itsessänikin, kun yrittää ajatella väsyneenä ja tehdä analyyttisia päätöksiä, välillä vain ajautuu siihen, että tekee päätökset nopeasti käyttämättä analyyttistä puolta. Ei vain jaksa ajatella monimutkaisesti tai tehdä harkittuja päätöksiä. Juuri tästä syystä uni on todella tärkeää. Et yleensä edes huomaa sitä, kun ajattelet nopeasti ja tukeudut ensimmäisiin vaihtoehtoihin. ” Kun olemme nälkäisiä tai väsyneitä aivomme vaihtuu nopeaan ajatteluun. Silloin teemme päätöksiä käsittelemättä tai ajattelematta.”

Nämä ovat juuri niitä vinoumia, joita Kahneman käsittelee kirjassaan. Yksi Kognitiivisista vinoumista on ankkurointi. Tämä vinouma tarkoittaa sitä, että ihminen käsittelee monesti ensimmäisenä saatua tietoa ankkurina, johon vertaa muita vastauksia. Kuulostaa samaan aikaan järkevältä ja niin tyhmältä. Jos mietimme, että etsimme tietoa lukutaidottomien ihmisten määrästä. Näemme ensiksi luvun 100 miljoonaa, jonkun tutkimuksen perusteella. Alamme väistämättäkin vertaamaan tietoja toisiinsa. Jos seuraavan tutkimuksen perusteella lukutaidottomia ihmisiä olisikin 200 miljoonaa. Ajattelemme, että todellisuus on todennäköisesti jossain näiden välillä, vaikka todellisuus olisi kaukana tästä. Lukukeskuksen mukaan maailmassa on 773 miljoonaa lukutaidotonta ihmistä (2022).

Tämä ei ole ainut esimerkki, kuinka ankkurointi vaikuttaa ajatteluumme. Ankkurointi voi vaikuttaa myös silloin vaikka perehdymme täysin kontekstin ulkopuolella oleviin lukuihin ja sen jälkeen pieneen osaan siitä. Esimerkiksi, jos käsittelemme suuria lukuja ja sen jälkeen on kysymys, kuinka suuri osa maailman metsistä on trooppisia? Voi vastaukset olla todennäköisesti suurempia verrattuna siihen, että käsittelisimme pieniä lukuja.

Toinen mielenkiintoinen vinouma on saatavuusvinouma. Eli alamme kuvittelemaan asioita sen saatavuuden perusteella toisin kuin sen todennäköisyydellä. Tämä vaikutti aluksi hankalalta tunnistaa mutta ajattelemme näin joka päivä, vaikka meidän olisi paljon fiksumpaa keskittyä asioiden todennäköisyyksiin, eikä saatavuuteen. Tästä helppona esimerkkinä voisi olla uutiset lentokone tapaturmista. Jos uutiset raportoisivat jatkuvasti meille lentotapaturmia, alkaisimme pitämään lentämistä vaarallisempana kuin se onkaan.

Uskon, että tätä joudumme pohtimaan paljon opinnäytetyössä. Olenkin pohtinut sitä, että kuinka vahvasti voimme luottaa mihinkään tutkimukseen, uutiseen tai kirjaan. Olemme kaikki ihmisiä ja miellä kaikilla on kognitiivisia vinoumia, vaikka sen tunnistaisimmekin. Olemme myös törmännyt siihen, että uutiset pyrkivät vaikuttamaan johonkin asiaan, eikä pelkästään raportoimaan informaatiota. Tänä päivänä myöskään meidän ”omatieto” on hyvin pitkälti jostain saatua eli se ei olekaan vain meidän omaa tietoamme. Kuinka paljon meidän jokaisen saatavuusvinoumat muokkaavat ajatteluamme ympäristöstä.

Yksi hauska vinouma on Suomalaisten onnellisuus. Olimme taas 7 kertaa maailman onnellisin maa. Huomaan kirjoittaessani, että mieltäni tästä muokkaa jo se, että olen suomalainen mutta myös se, että katsoin juuri Youtubesta videon Yes Theoryn kanavalta, jossa he ottivat selvää siitä, mikä suomalaisista tekee niin onnellisia. Toki tämä video on hyvin pieni otanta suomesta ja ylipäätään onnellisuudesta mutta uskon, että he löysivät kulmakiviä, jotka tekevät meistä onnellisimman maan koko maailmassa.

Heidän tutkimuksensa perusteella suomalaisista tekee onnellisia yhtenäisyys, luontainen rohkeus, uskollisuus, kiltteys, hauskuus ja huumorintaju. Myös kyky tai arvostus pystyä nauttimaan elämän pienistä jutuista kuten saunasta, luonnosta ja juhlimisesta. Vaikka tämä ei ollutkaan virallinen tutkimus siitä, miksi Suomi on maailman onnellisin maa, olen samaa mieltä asioista. Ja vaikka perusteellinen tutkimus vavatisi paljon uutta näkökulmaa ja vertailuja muihin maihin, koska kyse on kuitenkin mittarista maiden välisissä asioissa.

Ihmisten ylikuormitus johtaa usein epäkohteliaaseen käytökseen. Kirjan mukaan kognitiivisesti kiireiset (cognitively busy) ihmiset ovat taipuvaisempia käyttämään epäkohteliaita sanoja tai tekemään itsekeskeisempiä päätöksi. Tämä käy järkeen, kun alamme miettimään, mitkä asiat vaikuttavat keskittymis vaikeuksiin ja väsymykseen. Päivän koneella istunut ihminen, joka on jatkuvasti vaihdellut työtehtävää on todennäköisemin väsyneempi kuin ihminen, joka on tehnyt esim. fyysistä työtä. Tämä on toki suhteellista ja yksilöllistä mutta ainakin omalla kohdallani huomaan tämän.