Kirjalistalleni päätyi Leo Straniuksen Tehokkuuden taika kirja suosittelun tiimiläisen kautta, mutta suurin syy miksi kuitenkin luin tämän kirjan oli halu ymmärtää ajankäyttöä paremmin. Olen lukenut aikaisemmin ajanhallinnasta Rick Pastoorin GRIP kirjan, mikä herätti ajatuksia suuntaan ja toiseen. Sain kuitenkin kirjasta vara-aivot mekanismin arkipäiväiseen toimintaan. Sen innoittamana luin tämän kirjan, jotta saisin ajatuksiini ajanhallinasta selkeämpää kuvaa. Tehokkuuden taika kirja käsittelee, kuinka ajanhallinnan ammattilainen hallitsee omaa ajankäyttöä ja kuinka yksinkertaista se on, kun toiminnat aikatauluttaa selkeästi. Kaikilla meillä on 86 400 sekuntia, joka päivä, käytätkö omasi tehokkaasti? Oivaltavia lukuhetkiä!

Miten aika pitäisi käyttää? 

86 400 sekuntia joka päivä, mitä et ikinä saa takaisin. Miten siis ottaa kaikista näistä ilo irti? Kirja pohjautuu todella tiukkaan aikatauluttamiseen, jotta maksimaalinen tehokkuus saadaan asioista irti, mutta onko se kuitenkaan paras tapa hallita elämää ja toimintaa? Mielestäni ei, enkä usko myöskään kirjan sitä tarkoittavan, vaikka helppo se olisi myös tulkita niin. Kirja avartaa mieltä mahdollisuuksista, onko ihmisillä oikeasti kiire vai eikö he osaa hallita aikaansa. Tiimiakatemialla usein törmää sanoihin ”On niin kiire en ehdi millään hoitamaan” tai vaan ”Ei pysty en ehdi”. Uskallan epäillä, että harvassa tilanteessa on oikeasti niin kiire. Veikkaan että tunnemme vain olevamme kiireellisiä tai ajanhallinta ei ole tarpeeksi hyvin kontrollissa. En kuitenkaan tarkoita sitä, että aina pitäisi olla aikaa ja ottaa erinäköisiä tehtäviä vastaan. Usein tilanne johtuu haluttomuudesta eikä ajanmäärästä, miksi tätä ei voida vain sanoa suoraan? 

Rutiinit ja tavat tehokäyttöön

 Rutiinit muodostavat arjen perustan minkä ympärille muuttuva aikataulu rakentuu. Rutiineissa voi olla satunnaisia poikkeuksia ja kirjassa asia avataankin loistavalla esimerkillä. ”Jos tavoitteena on noudattaa terveellistä ruokavaliota, ei ole kovin paljon väliä, mitä syöt joulun ja uudenvuoden välissä. Olennaista on se, mitä syön uudenvuoden ja joulun välissä.”. Tämä pätkä kiteyttää hyvin rutiinit, tärkeintä on kokonaiskuva ei hetkellinen toiminta. Rutiinit muodostuvat, kun otat tavaksi jonkun tietyn toiminnan esimerkiksi kylmän suihkun aamuisin. Tapa muodostuu 30–90 päivän sisällä ja tarkoituksena tavan luomisessa on, ettei mielenvoimaa tarvitse käyttää sen suorittamiseksi. Omassa kokeilussani missä kävin joka aamu aikaisin kylmässä suihkussa mikä jälkeen meditoin 10 minuuttia ja lopuksi kirjoitin aamusivuja tulikin vastaan kokeilun lyhytkestoisuus. Kokeilu kesti alle 30 päivää ja jäikin vain kokeiluksi, koen kuitenkin kokeilun tietyllä mittarilla onnistuneeksi, vaikka rutiineiksi asiat eivät päätynytkään. Onnistuin kuitenkin lähteä yrittämään muutosta, sekä hahmotin ettei kaikki asiat toimi minulla ja osa taas toimi todella hyvin. Onnistunut kokeilu oli meditointi ja aamusivut, minkä kokeilun on tämän kirjan innoittamana uudelleen testaukseen. Pienillä tavoilla ja rutiineilla ei ole päivä tasolla suurta merkitystä, mutta kuukaudessa tai vuodessa merkitys on jo todella suuri.

Aika on valuuttaa

Usein puhutaan bisnes maailmassa, kuinka aika on rahaa, mutta useiden asiakastapaamisten jälkeen olen vaihtanut ajatusmallini aika, on valuuttaa ideologiaan. Toimin itse Saunarekalla monenlaisissa vastuullisissa tehtävissä, tapahtumatoimisto Evendalla ohjelmavastaavana, luomassa suomen Tiimiakatemioiden välistä tapahtumaa ja suunnitteilla perustaa ensikesänä Alumni Niko Nenosen kanssa uusi tapahtuma-alan yritys. Tapahtuma-alalla usein puntaroidaan miksi esimerkiksi yritys tai yrittäjä jättäisi rahapäiviä välistä tapahtuman takia? Olen päässyt keskustelemaan tästä niin alumnien, sekä asiakkaiden kanssa ja usein vastaus ollut ajan hyöty. Enemmän kuulemma yrittäjiä ja yrityksiä haittaa, jos he kokevat, ettei tapahtuma ollut aikansa väärti, eikä osallistumisella ole aina tekemistä rahan kanssa. Yksi toimipaikan päällikkö totesi minulle kerran että ”Jokainen euro minkä sijoitamme työntekijöihin, poikii kaksi euroa takaisin”. Perustana asialle on se, että ihmiset tykkäävät työskennellä paremmin hyvässä työpaikassa ja hyvän työpaikan maine on monella alalla korostettu kilpailuetu. Aikaa ei voi siis suoranaisesti mitata rahassa, vaan tärkeämpää on se, miten se palvelee pidemmällä kantamalla.

Kokonaisuudessa kirja oli mielestäni huvittava ja inspiroiva ja muistutti paljon Rick Pastoorin GRIP kirjaa. Inspiroiduin, kuinka kirjassa puhuttiin mitä aika oikeasti on ja mitä sillä voit tehdä. Jokaisella meillä on sama aika päivässä, miten haluat ottaa ajastasi ja elämästäsi kaiken irti oli kirjan ideologia, mikä jäi vahvasti mieleen pyörimään. Konkreettisina asioina käytäntöön otan kirjasta tuplapettymyksen ymmärtäminen, mikä kirjassa mainittiin myöhästelyn yhteydessä. Usein kun ihmiset tulevat myöhässä he ilmoittavat, että ovat muutaman minuutin myöhässä, vaikka todellisuus voi olla yli 10. Ilmoita siis myöhästyminen mieluummin hieman ylä- kuin ala kanttiin ja säästy tuplapettymykseltä. Toisena ideana lähti 30–90 mallin testaaminen ja mahdollisesti kirjan ehdottama vuositestaus. Testaan seuraavan 30 päivän ajan aamulla meditointia ja aamusivuja, tämän jälkeen harkitsen, jos toteuttaisin vuodessa 12 testausta, jokaista 30 päivää. Reflektion lukijalle esitän saman aikaan liittyvän kysymyksen minkä ideologiaa itse noudatan. Eläisitkö mieluummin lyhyen elämän tehden asioita mitä rakastat vai pitkän elämän epämukavasti?  Käytä aikasi ja elä tämän mukaisesti niin saat päivistäsi enemmän irti.

Kiitos ajastasi, toivottavasti käytin sen tehokkaasti!