”Tänään olen elossa” on Oskari Saaren vuonna 2021 toimittama teos lääkäri Aki Hintsan viimeisien kuukausien päiväkirjapohdinnoista parantumattoman haimasyövän keskellä. Vaikka teos onkin postuumisti julkaistu, sekä Saaren subjektiivisen ilmaisun kautta suodatettu, saa teoksesta mielestäni koherentisti ja rosoisesti kiinni kuolevan miehen ja etenkin henkilöhahmona Hintsan henkilökohtaisista kokemuksista ja tunteista. Aiemmin lukemani Hintsan ”Voittamisen anatomia” -teoksen (toimittanut myös Oskari Saari) pohjalta, koin myös teoksen tulevan erityisen lähelle. Suosittelen myös muille tutustumaan ensin Hintsan elämään ja käyttämiin käsitteisiin kyseisen teoksen pohjalta, jotta myös tämän teoksen aihiot avautuvat lukijalleen paremmin. Voit myös tutustua aikaisempaan reflektiooni Voittamisen anatomia -teoksesta http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/hintsa-voittamisen-anatomia/ tämän reflektion lähestyttävyyden edesauttamiseksi.

Lyhyesti Hintsan elämä voidaan summata äärimmäiseen omistautumiseen omalle työlleen. Hän oli menestynyt yrityksensä Hintsa Performancen luotsaajana, ja vietti suuren osan elämästään F1-maailmassa urheilulääkärinä. Siinä missä aiemmassa teoksessaan Hintsa keskittyy uransa keskeisiin onnistumisiin, sekä kehittämäänsä metodiin, tämä teos tunnustaa työn varjopuolena syntyneet ilmiöt. Hän kuvaa jättäneensä oman hyvinvointinsa ja perheensä sekundääriseksi osaksi elämäänsä. Hintsa ei elänyt kuten opetti. Kun Hintsa sitten vuonna 2015 istui lääkärin penkkiin kuulemaan tutkimustuloksiaan testeistä, joita hänelle oli pitkäkestoisten vatsa- ja selkäkipujen vuoksi tehty, hän sai kuulla sairastavansa parantumatonta laajalle levinnyttä haimakarsinoomaa. Saari toteaa ytimekkäästi teoksessa: ”Yhdessä päivässä hänestä oli tullut kuoleva mies.”

Elämän prioriteetit

Mitä tapahtuu silloin kun ”sitten kun” -elämänasenne riistetään pois? Hintsa kuvaa tuntemuksiaan katumuksen kautta. Erityisesti Hintsa kertoo omassa elämässään vallinneesta kognitiivisesta dissonanssista – arvojen ja tekojen välisestä ristiriidasta, josta hän oli usein omille asiakkailleen silmiä avaavalla tavalla puhunut. Kuolevan miehen on helppo asettaa oman elämänsä prioriteetit uusiksi. Diagnoosin jälkeen Hintsa ymmärsi, miten vähän aikaa hän oli jättänyt vaimolleen ja lapsilleen, sekä mielekkäisiin asioihin, joita hän olisi työn ulkopuolella halunnut toteuttaa. Surullista on kuitenkin se, että kuolevana ihmisenä näiden toteuttamiseen ei enää olisi paljoa aikaa, vaikka jokaisesta päivästään nauttisi kuin viimeisestä.

Nuorena kunnianhimoisena ihmisenä, sekä perheenisänä on hyvä pitää Hintsan elämästä ammentunut oppi elämän prioriteeteistä mielessä. Voisi olla luonnollista ja helppoa hypätä klassisesti oravan pyörään ja fokusoitua täysipainoisesti uraohjuksena toimimiseen, etenkin mahdollisena yrittäjänä. Kuitenkin elämässä eniten arvostan perhettä ja läsnäoloa, joten näiden asettaminen tietoisesti työelämän menestyksen edelle ennen kuin elämä katkeransuloisesti niiden position prioriteeteissä osoittaa, on merkityksellisin asia, jonka elämässään voi valita. Tämä voi kuitenkin olla surullisen helppoa sivuuttaa arkielämässä, jossa elämän jatkuvuus näyttäytyy vääjäämättömänä. Teoksessa esitetyt rehellisen raa’at kertomukset, joissa Hintsa kertoo esimerkiksi lapsilleen parantumattomasta sairaudestaan pysäyttävät kuitenkin reflektoimaan, miten vastaavassa tilanteessa toivoisi itse eläneensä.

Core – ydin

Aki Hintsan hyvinvointimallin ytimessä kirjaimellisesti on käsitys coresta. Corella hahmotetaan mallissa ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, sisäisen maailman ja -motivaation lähde. Ydin vastaa kysymykseen siitä kuka todella olet. Hintsan ajatuksista teoksessa korostetaan sitä, että coren määrittelyssä ei tulisi perustaa omaa identiteettiään millekään mikä voidaan viedä pois. Esimerkiksi oman minuuden juurruttaminen työidentiteettiin on hatara perusta, sillä työllisyystilanteen tai jonkin muun äkillisen muuttuessa koko identiteetti horjuu.

Hintsalle core kirkastuu viimeistään sairauden keskellä uskoonsa Jumalaan. Hänen tapauksessaan kyse ei kuitenkaan ole epätoivon hetkellä tarttumisesta viimeiseen oljenkorteen, sillä suhde Jumalaan on Hintsalla ollut jo nuoruusvuosistaan asti vahvana – siitä lähtien, kun Hintsa teki vaihtokauppaa Jumalan kanssa lääkikseen pääsemisen ja Jumalan palvelemisen välillä. Oman ytimeni olen kartoittanut jo aiemmassa reflektiossani, mutta suosittelen sinua tekemään samoin. Siitäkin huolimatta, että Hintsa määrittelee uskon keskeisimmäksi osaksi omaa identiteettiään, on se jäänyt elämässä sivualalle. Oli henkinen ytimesi mikä ikinä, Hintsan kuvaus oman minuutensa hukkaamisesta vakuuttaa lukijan siitä, että identiteetilleen rehellisenä oleminen ja sen mukaan eläminen ei ainakaan elämän viime hetkillä kaduta.

Loppusuoralla

Vaikka Hintsa on sairauden selviämisen jälkeen tehnyt asioita, joihin hän ei ole aiemmin löytänyt sijaa, alkanut noudattamaan oman elämäntyönsä mukaisia ohjeita ja löytänyt identiteettinsä uudelleen, ei mikään pysty korjaamaan vääjäämättömään kuolemaan johtavan sairauden myötä hiipuvaa miestä. Ei terveellinen ruoka, liikunta, uni, eikä edes itse Jeesus. Vaikka hitaasti kuolevan pienten lasten perheenisän tarinasta voi olla haastava löytää kultareunusta voi Hintsan tarina ammentua sellaiseksi ainakin muille. Teoksen lopussa Hintsa nimittäin kertoo, että ilman sairastumistaan ja sitä seuraavia tapahtumia, hän ei olisi pystynyt tarkastelemaan elämäänsä sillä kirkkaudella ja rehellisyydellä, jonka sairastuminen väkipakolla mukanaan toi.

Hintsan tarinan tullessa päätökseen, alkavat syvimmän ytimen tasot liikahdella mannerlaatoiltaan. Vasta kuoleman edessä monien prioriteettien mies paneutui vain korkeimpiin prioriteetteihin ja täten siirtyi oman teoriansa mukaan ykköstason ytimestä (runsas määrä prioriteettejä) kakkostason ytimeen (vain tärkeimmät, esim. noin viisi prioriteettia). Lopulta kuolevaisuuden edessä loisti kirkkaana miehen mielessä myös ”iänkaikkisuuscore”, joka toimi kuoleman porteilla vankkana kalliona. Kun Hintsan sydänkäyrä näyttää tasaista viivaa ja koskettava tarina hiljenee kuulokkeissani , on kaiken tunneryöpyn ja mutkikkaiden ajatusten keskellä mielessäni kirkkaana keskeisin oppi teoksesta, joka sulautuu ytimeeni: Tänään olen elossa.