Sain vihdoin luettua Sixten Korkmanin teoksen Talous ja humanismi, sillä se oli jäänyt viime syksyltä lukematta. Kirja käsittelee laajoja yhteiskunnallisia asioita niin kuin kirja nimestä jo pystyy päättelemään, siksi lukeminen ja asioiden omaksuminen vei oman aikansa. Päätin kuitenkin ottaa kirjan lukuun, koska sen nimi herätti aikanaan kiinnostukseni. Halusin myös laajemmin ymmärtää talouden käsitettä sekä siihen liittyviä järjestelmiä ja ennen kaikkea sitä, miten humanismi liittyy kaikkeen tähän. Taloudesta itselleni tuli mieleen tietenkin numerot ja erilaisten resurssien käyttäminen. Humanismin taas koin liittyvän vahvasti inhimillisiin asioihin, kuten arvoihin. Korkman puhuukin siitä, kuinka meillä jokaisella on oma käsityksemme maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Mielipiteet hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä eroavat myös, samoin käsitys siitä miten meidän tulisi elämäämme elää. Tämän kaltaiset humanistiset kysymykset voi esittää joko yksilön tai yhteiskunnan tasolla.

Korkman pohtiikin sitä, mikä on humanismin merkitys talouden ja yhteiskunnan kannalta. Kulttuurin merkitys on tässä kysymyksessä suuri. Kulttuurin voi ymmärtää ja määritellä eri tavoin. Korkman määrittelee kulttuurin eri taidemuotojen avulla ilmaistuja inhimillisiä kokemuksia ja niiden merkityksen tuntemista. Talous taas linkittyy kulttuurin siten, että ilman kohtuullisesti toimivaa taloutta ei yleensä voi olla kelvollista kulttuuria. Tämän voi huomata siinä, jos vertaa eri maita keskenään. Esimerkiksi länsimainen kulttuuri eroaa huomattavasti vaikkapa Venäjällä olevasta kulttuurista. Koen ainakin itse länsimaisen kulttuurin olevan inhimillisempää esimerkiksi demokratian ja ihmisoikeuksien kautta. On toki hyvä pitää mielessä, että länsimaissakin on maakohtaisia eroja kulttuurissa. Elämme myös markkinataloudessa, kun taas esimerkiksi Venäjä, Pohjois-Korea ja Kiina ovat kaikki olleet historiallisesti kommunistisia maita, mikä edelleen vaikuttaa maiden talousjärjestelmissä ainakin jossain määrin.

Mitä tarkemmin ottaen taloudella tarkoitetaan? Korkman määrittelee talouden olevan järjestelmä, joka tuottaa yhteiskunnan jäsenille tavaroita ja palveluksia päivittäistarpeista aina oopperanäytöksiin. Hän lisää, että moni haluaisikin kuluttaa enemmän tavaroita ja palveluksia ja omistaa enemmän varallisuutta kuin mihin on mahdollisuuksia. Tänä päivänä tällainen ajattelu ei tosin ole kovin järkevää niin yksilön kuin yhteiskunnankaan näkökulmasta. Yksilölle liiallinen kuluttaminen voi aiheuttaa esimerkiksi talousongelmia, kuten velkaantumista. Toki sillä on myös vaikutusta, millä perspektiivillä asiasta puhutaan, koska voihan ihmiset haluta kuluttaa koko ajan enemmän, vaikka heillä olisikin jo paljon kaikkea ja varallisuutta. Yksilölliset erot tämänkin asian suhteen ovat suuria. Selvää tietenkin on se, että yhteiskunnallisella tasolla kuluttaminen aiheuttaa haittoja muun muassa ympäristövaikutuksien kautta. Toisaalta yhä useampi ihminen kuitenkin pitää ilmaston lämpenemisen torjumista tärkeänä asiana.

Korkman kuitenkin korostaa, että keinot, jotka ovat yhteiskunnan käytettävissä, eivät kuitenkaan salli kaikkien tavoitteiden saavuttamista törmäämättä niukkuuden periaatetta ilmentäviin tavoiteristiriitoihin. Niukkuuden ongelma, joka johtuu mahdollisuuksia ylittävistä toiveista tarkoittaa, että kaikki eivät voi saada kaikkea haluamaansa, ja että yhteiskunnan on pyrittävä tehokkaaseen talouden toimintaan. Samanaikaisesti on myös löydettävä ratkaisu sille, miten tuotannon tulos jaetaan. Ei ole mitenkään helppo kysymys, että miten resurssit, kuten raha, työvoima tai luonnonvarat yhteiskunnassa käytetään. Tästä on tietenkin olemassa montaa eri näkemystä. Onko ylipäänsä mahdollista tehdä ratkaisuja siitä, miten esimerkiksi taloudellisia ongelmia voisi ratkaista tehokkaasti? Koen, että asioilla on usein kaksi kääntöpuolta, joten siksi ajattelen, että edellä esittämäni kysymys on haasteellinen. Tämän vuoksi kultaisen keskitien löytäminen on tärkeää siinä määrin, missä se on mahdollista. Voisikohan niukkuuden periaate näkyä jollain tapaa osuuskunnan toiminnassa? Hetken mietittyäni asiaa, on se aika selvä, että voi. Jollain tapaa niukkuuden periaate ohjaa osuuskuntamme toimintaa, koska kyllähän me tiimissä mietimme sitä, miten resursseja käytämme, koska kaikkea emme tietenkään voi toteuttaa, vaikka haluaisimmekin. Yleensä vaikuttavana resurssina on raha. Käytettävissä olevat resurssit ohjaavat myös päätöksen tekoamme, koska käytettävissä olevilla resursseilla mietitään esimerkiksi sitä, mitä virkistäytymistoimintaa voimme tehdä.

Talouden toimintaa voidaan myös organisoida eri tavoin. Markkinatalous eli kapitalismi toimii käytännössä lähtökohtana tälle. Toiminta markkinataloudessa on hajautettua siten, että eri toimijat, kuten yritykset, kotitaloudet, palkansaajat ja pääoman omistajat sekä ostajat ja myyjät pyrkivät kaikki edistämään omia tarkoituksiaan. Taloudessa toimintojen koordinaatio tapahtuu siten, että hintamekanismi tasapainottaa kysynnän ja tarjonnan markkinoilla. Vaikka markkinataloudessa on paljon hyvää muun muassa vapaa kilpailu, niin silti siihen mahtuu myös huonoja puolia. Korkmanin mukaan markkinatalous toimii tehokkaasti, mutta tehokkuuden ehdot eivät ole käytännössä koskaan kaikilta osin voimassa. Myöskään markkinatalouden oikeudenmukaisuudesta ei ole takeita. Näistä syistä markkinatalous ei varsinaisesti missään yhteiskunnassa toteudu yksistään. Maiden yhteiskuntajärjestelmät vaikuttavat tähän suuresti. Esimerkiksi Länsimaissa taloutta valvoo ja säätelee parlamentaarinen demokratia ja siihen kuuluva oikeusvaltio, poikkeamia tähän löytyy muun muassa aiemmin mainitsemastani Venäjästä. Korkman korostaa, että talouden toiminta on aina yhteydessä instituutioihin ja taloutta arvioitaessa on otettava huomioon talouden ja politiikan välinen vuoropuhelu. Koen, että Suomessa markkinatalous toimii ainakin suhteellisen hyvin. Vapaa kilpailu muun muassa toimii täällä hyvin. Tilanne toki on eri alkoholin suhteen, sillä Alkolla on vahva monopoliasema Suomessa. Markkinatalouden lisäksi myös valtiolla on vahva rooli, koska se osallistuu monen ihmisen elämään esimerkiksi terveyden huollon ja koulutuksen kautta. Korkman kirjoittaakin siitä, että pohjoismaiset hyvinvointivaltiot täydentävät ja korvaavat yksityisiä markkinaehtoista toimintaa. Suomi onkin näin ollen sekatalous.

Mitä sitten on humanismi? Korkman korostaa, että sana on monimerkityksinen. En ollut itse täysin väärässä sanan merkityksen suhteen, koska sillä usein viitataan humanistisiin tieteisiin, joiden keskeisenä tehtävänä on tutkia ihmisen tietoista toimintaa ja sen tuloksia historiallisessa kontekstissa. Kulttuuri sekä arvot ja uskomukset eritoten kuuluvat humanististen tieteiden tutkimusalueeseen. Näitä edellä mainittuja voidaankin syystä pitää ihmiselämän kannalta erityisen tärkeinä. Tämän kaltaisia asioita pohtimalla voidaankin ottaa kantaa perustavaa laatua oleviin kysymyksiin, kuten mikä maailmassa on tärkeää ja minkälainen yhteiskunta on hyvä elää. Koen, että tällaisiin kysymyksiin on varmasti mahdollista saada vastaus myös esimerkiksi taloustieteestä, joka tuo taloudellisen näkökulman keskusteluun esimerkiksi taloudellisten järjestelmien kautta. Humanistinen lähestymistapa tuo ajatteluun inhimillisen puolen, joten siksi koen olevani Korkmanin kanssa asiasta samaa mieltä. Toisaalta monitieteinen lähestymistapa näihin edellä mainitsemiini kysymyksiin auttaa tarkastelemaan asioita useammasta eri näkökulmasta, koska esimerkiksi käsite hyvästä yhteiskunnasta pitää sisällään monenlaisia elementtejä.

Kulttuuri on humanismiin vahvasti liitännäinen ja sivusinkin aihetta edellisessä kappaleessa. Taloustieteilijä Kenneth Boulding määritelmän mukaan kulttuuri tarkoittaa niitä perinteisiä uskomuksia ja arvoja, jotka etnisissä, uskonnollisissa ja sosiaalisissa ryhmissä siirtyvät melko muuttumattomina sukupolvesta toiseen. Määritelmä perustuu siihen, että jonkin ihmisjoukon kohdalla päteväksi ymmärretty vaihtoehtojen paremmuutta koskeva väite liittyy moraaliseen kantaan ja yhteiseen arvoon kuntaa. Kun taas yksilön kohdalla paremmuutta koskeva väite on yksilön mielipide tai preferenssi. Kulttuureita on monia ja ne vaihtelevat maasta toiseen ja siksi esimerkiksi ennen matkustamista on hyvä ottaa paikallisesta kulttuurista selvää, koska silloin se auttaa ymmärtämään paikallisten ihmisten tapoja ja käytänteitä. Kulttuurilla on vahva yhteiskunnallinen merkitys, mutta se skaalautuu myös pienempiin mittakaavoihin, kuten yritysten kulttuuriin. Aava&Bangin Vilja Laaksonen korostikin hyvin tapaamisessamme sitä, että kulttuuri olisi hyvä määritellä yrityksessä yhdessä, jotta kaikki tietää, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan, koska ilma määrittelyä käsite voi jäädä hyvin hataraksi eikä näin ollen anna pohjaa esimerkiksi siihen, miksi tiettyjä asioita pidetään tärkeänä.

Kulttuuriin kuuluu Korkmanin mukaan arvoja, uskomuksia, mieltymyksiä, ihanteita sekä ideoita ja visioita, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Toisaalta ne voivat muuttua ajansaatossa kokemuksen kautta. Mistä sitten nämä uskomukset ja arvot sitten syntyvät? Hallitsevana auktoriteettina länsimaissa oli pitkään kirkko ja uskonto. Kirkon ja uskonnon opetuksia ei ollut sopivaa kyseenalaistaa. Katolisen kirkon opit ohjasivatkin suuressa osassa Eurooppaa noin vuosituhannen ajan niin ihmisen arkielämää sekä ajatusta siitä, miten talouden ja yhteiskunnan olisi soveliasta toimia. Luterilainen kirkko on ohjannut paljon myös suomalaisten elämää aina viimeisimpiin sotiin asti. Nykyaikana onkin paljon osoituksia siitä, että uskonnoilla on merkitystä siinä, minkälaisia käsityksiä meillä on talouspolitiikasta ja valtion roolista. On esitetty näkemyksiä siitä, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvopohja on maallistunutta luterilaisuutta. Maallistunut luterilaisuus ei sanonut itselleni mitään, joten ajattelin hyödyntää tekoälyä termin avaamiseen. Sain vastaukseksi, että maallistunut luterilaisuus viittaa siihen, että Lutherin uskonpuhdistuksen perinteet ja luterilaisuuden opit ovat edelleen yksilön tai yhteisön identiteettiä, mutta uskonnon merkitys ja vaikutusarvo ovat heikentyneet tai vähentyneet. Esimerkkinä tekoäly antoi Luterilaiset perinteet ja juhlapäivät. Jos ajattelee vaikkapa joulua tai pääsiäistä, niin kyseisiä päiviä vietetään edelleen ja niiden aikaan on myös usein ihmisillä lomaa. Vaikka kyseisillä juhlapyhillä on uskonnolliset juuret ei niitä enenevissä määrin vietetä uskonnollisessa kontekstissa. Myös tiede ja tutkimus voivat olla ideoiden lähteenä. Etenkin valistuksen aikana järkiperäinen pohdinta johti uusiin ideoihin ja yhteiskuntapolitiikan ja talouden osalta. Esimerkiksi 1600-luvulla tiedeyhteisöt alkoivat siirtyä kannattamaan Kopernikuksen aurinkokeskeistä järjestelmää.

Vaikka talous ja humanismi luovatkin jossain määrin vastakkainasettelua, niissä yhdistyy monia toisiaan täydentäviä piirteitä, mitä ei saattaisi äkkiseltään kuvitella. Halusin lähteä kirjoittamaan reflektiota talouden ja humanismin peruspilareista alkaen, koska koen, että siitä on itselleni eniten hyötyä. Kun tietää perusteet on helpompi lähteä tarkastelemaan aihetta syvällisemmin. Kirja toi itselleni paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia aina talousjärjestelmistä kulttuuriin käsitteeseen. Kirja avasi talouden ja humanismin käsitettä ja isoin oivallukseni on luultavasti se, että historiasta on hyvä tietää ainakin jossain määrin. Tämä auttaa meitä löytämään vastauksia siihen, miksi jokin asia on tai toimii tietyllä tavalla tänä päivänä. Tämä kirja oli muutenkin piristävää vaihtelua, koska aihe on sellainen, jota ei tule joka päivä tarkasteltua.