Taktinen neuvottelu 

Lähdin lukemaan taktinen neuvottelu – kirjaa alun perin kirjatreenejä varten. Kuitenkin lukiessani tajusin, että neuvotteluita pienemmässä mittakaavassa tulee joka päivä monia kertoja, joten kirja toimii ohjenuorana arkeenkin. Kirjoista olisi ollut apua keväälläkin jo, kun esimerkiksi Kesäpassin kautta yhteistyökumppanineuvotteluja tuli harva se viikko.

Neuvottelutaidot ovat tärkeitä taitoja nykyaikana. Neuvottelupyrkimykset eivät pohjaudu enää siihen, että kumpi voittaa tällä kertaa vaan siihen, miten saadaan molempia miellyttävä ratkaisu eli win win tilanne. Ihmisten kanssa halutaan tehdä laadukasta yhteistyötä, jotta ihmiset ovat ensikin kerralla apuna tarvittaessa. Akatemia aikana on päässyt osaksi useita neuvotteluja ja varsinkin akatemian alussa haluttiin kaikki mahdolliset projektit ja asiakkaat, eikä mietitty sitä, mitä minä saan konkreettisesti tästä. Ainakin tämän aikana on oppinut edes jotenkin hinnoittelemaan itseäni ja tajunnut, ettei kaikkeen tarvitse suostua. Juuri aiemmin mainitsemissani kesäpassin palavereissa vielä keväälläkin asetelma oli selvä. Haluttiin Oonan kanssa niin paljon tiettyjä tahoja mukaan, että suostuttiin todella huonoihin diileihin omilta puoliltamme. Ajatusmaailmamme oli se, että päätös tulevasta pitää tehdä neuvottelun sisällä ja siksi huonokin ratkaisu oli parempi kuin ei ratkaisua ollenkaan. Kuitenkin eilen treeneissä tajusin, että mieluummin sopii jatkotoimenpiteistä, milloin asiaa jatketaan. Siinä pystyy pelaamaan aikaa itselleen ja miettimään, mikä lopputulema on toivottu ratkaisu ilman, että tekee nopeita hätäisiä ratkaisuja. 

Pohdimme treeneissä omia neuvottelutaitojamme ja sitä, minkä värin piirteitä jokainen omaa haastavissa neuvottelutilanteissa. Tulimme siihen lopputulemaan, että kaikkien värit muuttuvat paikan mukaan. Akatemialla monissa ja varsinkin itsessäni oli havaittavissa vakaata eli vihreää. Siinä neuvottelija haluaa hyväksyntää ja harmoniaa kaikkien osalta. Vihreä jää usein taka-alalle eikä ainakaan ole neuvotteluiden keskipisteenä. Kuitenkin siviilielämässä päätä nostaa myös muut värit kuten keltainen ja punainen. Riippuen siitä, kuinka merkitykselliseltä asiat tuntuvat, sitä enemmän tunnetta ja pippurisuutta on pelissä tilanteissa. Toisaalta omaa tunnemaailmaa osaa johtaa paremmin työyhteisössä kuin normi elämässä. Pienryhmässä oli lisäksi keskustelua siitä kannattaako esittää asiantuntijaa vai myöntää, ettei omaa tietoa aiheesta. Minulla on kokemusta molemmista ja toinen on toiminut toisessa ja toinen toisessa. Vakuuttavaa asiantuntijaa on helppo esittää, kun omaa pohjatietoa ja tietää mitä tapahtuu ja esittää. Joskus taas on hyvä myöntää tappio ja sanoa, että aina ei voi tietää kaikkea, mutta halua on selvittää tai kysyä joltain. 

Neuvottelutilanne on stressaava ja haastava tilanne, johon kannattaa valmistautua, jos siihen on mahdollisuus. Tärkeintä omasta mielestäni on hakea mahdollisimman paljon taustoja niin ihmisestä kuin varsinkin käsiteltävästä asiasta. Lisäksi tässä kohtaa tulisi miettiä oma tilanne ja mikä olisi ideaalein lopputulema itsellesi. Näin on myös helpompi pysyä omissa mielipiteissä ja suunnata kohti päämäärää. Lisäksi hengitysharjoitukset ja itsensä mentaalinen valmistautuminen on super tärkeää. Huomaan itsessäni aina stressaavan tilanteen tullessa, että kroppani alkaa reagoida jännitykseen ja ahdistuksen tuntee kurkussa asti. Aion kokeilla jotain hengitysharjoituksia tulevaisuudessa sekä koittaa löytää rentouttavia tapoja, jotta olo ei ole niin tukala. Usein jännitys kuitenkin laukeaa viimeistään palaverin alussa, kun keskustelu alkaa muilla asioilla kuin suoraan neuvottelulla. Tätä on koittanut itsekin hyödyntää haastavissa tilanteissa. Muistan tarkkaan pari viikkoa sitten tapahtuneen neuvottelutilanteen, joka oli sovittu ison organisaation kanssa. Olimme autossa ja palaveri oli alkamassa piakkoin. Pientä jännitystä oli kuitenkin ilmassa, sillä emme ole aiemmin tehneet vastaavia tapaamisia sen tason ihmisten kanssa. Tilanne kuitenkin rentoutui heti, kun puheensorinaa ja keskustelua oli kaiken muun kuin aiheen ympärillä ensimmäisenä. Sen jälkeen tuntui paljon rennommalta alkaa selittää myös itse aiheesta asiantuntija perspektiivistä.

Neuvottelun aikana pääprioriteettina on pystyä luomaan ratkaisu, jossa molemmat voittavat ja saavat lisäarvoa itselleen. Tietenkään kaikkia neuvotteluita ei ole mahdollista toteuttaa siten. Ratkaisun luomisen helppouteen liittyy myös monia tekijöitä. Asenne ja lähestymistapa on hurjan tärkeää. Pystyykö omaksumaan toisten mietteet ja luomaan ratkaisuja, vai jääkö kiinni alkuperäiseen suunnitelmaasi, joka on laadittu ennakkoon, eikä niistä pysty irtautumaan. Yhteistyön rakentaminen on tärkeää ja se, miten pystyt vastaamaan argumentteihin, jotka eivät tue omaa intressiäsi. Itsevarmuus ja karisma ovat tärkeässä osassa uskottavuutta. Aiemmin tutkitun mallin mukaan puhutut sanat ovat 7 % annista, äänensävy painottuu 38 % ja kehonkieleen 55 %. Kuitenkin kirjassa kumottiin tämä malli, vaikka itse pidän tätä todenmukaisena. Olen aina ollut enemmän tunteisiin kuin teoriaan taipuva ihminen ja minuun vedotaan neuvottelutilanteissa karismalla ja innostuksella. Data tottakai siinä sivussa on tärkeää, muttei oleellisin asia minulle. Tulee kuitenkin ymmärtää, että ihmiset eivät ole samanlaisia ja pitää osata antaa kaikille ihmistyypeille mielenkiinnon mukaista näytettä eli esimerkiksi analyyttisille ihmisille dataa ja numeroita. Neuvotteluiden jälkipuinneissa tulee yleensä suurimpia oivalluksia, kun tajuaa, miten neuvottelut todella menivät ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Itsereflektointi on usein tarpeen ja tulee automaationa. 

Kirjan lukemisen ja treenien jälkeen ymmärrys neuvotteluista on kasvanut. Näihin asioihin ei voi ikinä panostaa liikaa. Kokemusta on tullut akatemian aikana tasaiseen tahtiin, ja taidot kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan päin. Ei tule ajatelleeksi paljon tällaisiakin taitoja oppii, kun ne tulevat vähän niin kuin kaiken muun sivussa. Itse kirja ei mennyt lukemieni kirjojen parhaimmistoon, sillä se sivusi liikaa heidän omien uriensa tilanteita, jollaisia tuskinpa tulee vastaan minun elämässäni maallikkona. Kuitenkin se sai hyvää mietintää aikaan omista neuvottelutaidoistani ja siitä, millainen minä olen ryhmässä neuvottelijana sekä millainen olen yksin.