Rehellisesti sanottuna Kirsti Paakkasen nimi ei alkuun soittanut minulle mitään kelloja. Kuitenkin hänen kuvansa nähdessäni osasin yhdistää hänet Marimekkoon. Muuten en hänen urastaan mitään tiennytkään, jonka vuoksi oli todella mielenkiintoista lähteä siitä lukemaan, vaikken mikään suuri Marimekko fani ole koskaan ollutkaan. Ensimmäinen muistoni Marimekosta on ala-aste aikaisen ystäväni kodin keittiö, joka oli suorastaan vuorattu punaisella Unikkokuosilla. Sitä oli verhoissa, pöytäliinassa, patalapuissa ja keittiöpyyhkeessä. Voi olla, että tuon vuoksi pidin itse pitkään Marimekkoa ja varsinkin Unikkokuosia hiukan vanhahtavana ja perheellisten ihmisten juttuna. Muistan kuitenkin myös, että kavereideni ylioppilasjuhlissa vuonna 2011 olivat Marimekon astiat jo suosittuja lahjoja. Nykyään Marimekko onkin suosittu kaikenikäisten keskuudessa, ja olen itsekin tykästynyt joihinkin Marimekon tuotteisiin. Marimekossa on nimittäin todella hienosti saatu yhdistettyä tietynlainen ajattomuus, joka kuitenkin on samalla aina mukana ajan hengessä. 

Inspiroiva tarina

Kirstin tarina alkaa tavallaan todella perinteisellä ryysyistä rikkauksiin asetelmalla. Hän syntyy vuonna 1929 pieneen maalaistorppaan Saarijärvellä, jossa edes päivittäisen ruoan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Tämän vuoksi hänestä varmasti tuleekin niin sisukas, että hän taistelee tiensä huipulle. Nykyaikana voi olla hankala ymmärtää, että Kirstin nuoruudessa ei todellakaan ole ollut mikään itsestäänselvyys, että vieläpä naispuolinen henkilö lähtee 16-vuotiaana pikkupaikkakunnalta Helsinkiin opiskelemaan. Kirstin rohkeus ja halu saada elämästään oman näköinen, eikä muotoutua perinteisiin kylänsä raameihin on ajanut häntä alusta asti eteenpäin. Itsekin pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevana, vaikkakin vuosikymmeniä Kirstiä myöhemmin syntyneenä ymmärrän tuon tunteen todella hyvin. Vaatii paljon uskoa itseensä, että lähtee etsimään omaa polkuaan, eikä tee niin kuin suurin osa oman paikkakunnan tutuista. Ja ehkä nimenomaan siksi ymmärrän Kirstiä todella hyvin, koska jos vielä vuonna 2008 oudoksuttiin sitä, että en jäänyt käymään oman kaupungin lukiota, halunnut sen jälkeen johonkin paikalliseen yritykseen töihin ja perustaa perhettä kotipaikkakunnalle, voin ainoastaan kuvitella miten haastavaa on Kirstillä ollut vuonna 1945.

Itselleni suurta helpotusta sekä inspiraatiota Kirstin tarinassa tuo erityisesti se, että hän löysi oman juttunsa ja menestyksensä vasta vanhemmalla iällä. Sillä jo ennen Tiimiakatemialle tuloa kolmenkympin ikäkriisin kolkutellessa ovelle oli itsellä suuri ahdistus siitä, onko jo liian vanha löytämään unelmiensa jutun. Varsinkin kun ei ole selkeänä mikä se oma juttu on. Kirstin tarina kuitenkin todistaa, että iällä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kaikki on kiinni siitä, että tahtoo todella tehdä jotakin ja näkee työtä tahtomansa asian eteen. Kirstin tarina opettaa myös sen, että oma polku ja unelmien juttu voi löytyä vasta useampien mutkien kautta. Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että alkaa tekemään jotain sellaista missä voi olla mukana koko sydämellään. Silloin on hyvin todennäköistä, että polku vie kohti asioita, jotka ovat juuri sinulle oikeita ja tekemäsi asiat hiovat sinut valmiiksi seuraaviin askeliin. Kirstinkin polulla Womena muokkasi hänestä sen Kirstin, joka pystyi ottamaan Marimekon niin voitokkaasti haltuun.

Rohkea ja juuriansa arvostava johtaja

Uskon itse, että ihmiset, jotka eivät ole syntyneet kultalusikka suussa ja joilla on ollut vastoinkäymisiä, ovat niitä, joista kasvaa parhaita johtajia. Se johtuu varmasti siitä, että tällaiset ihmiset osaavat asettua kaikkien kenkiin, joka taas on melkein mahdotonta sellaiselle, joka on kasvanut pumpulissa ja aina saanut kaiken haluamansa. Tässä tietenkin haasteena on se, että menestys ei niin sanotusti nouse hattuun vaan, muistaa missä omat juuret ovat ja saa siten pidettyä jalat maassa myös sitten kun on johtajan asemassa. Vaikka Kirstin tarinassa puhutaan paljon muustakin, painottuu se kuitenkin hänen johtamisfilosofiaansa, sekä siihen miten hänestä tuli niin ikoninen johtaja. Hänen toimintatavoissaan, on paljon mistä ottaa oppia, mutta huomasin siellä myös asioita, joita itse haluaisin välttää ja jotka eivät sovi enää nykyaikaan.

Rohkeus oli yksi Kirstin valttikorteista. Hän uskalsi perustaa oman markkinointiyrityksen Womenan, vaikkei ollutkaan vielä alan ammattilainen, sekä ostaa tappiolla olevan Marimekon. Tiedän, että itsessäni on samanlaista rohkeutta, koska olen uskaltanut monissa asioissa mennä oman pääni mukaan, mutta haluaisin oppia kuinka rohkeuden saisi valjastettua vielä arkipäiväisempään käyttöön. Kirstin rohkeuden tukena toimi luottaminen omaan intuitioon. Kirjassa mainitaan useaan otteeseen, että hän teki lähes aina päätökset intuitiolla. Kirjasta lainaten ”Hän antaa mennä, kun tuntuu hyvältä, eikä pysty järkisyillä selittämään miksi tekee niin kuin tekee”. Olen lukenut intuitiosta ja huomannut itsekin siihen luottamisen tärkeyden. Koen kuitenkin itse vielä haastavaksi tehdä päätöksiä intuitiolla sekä sen erottamisen, milloin päätös on tehty puhtaasti intuitiolla. Koen omaan intuitioon luottamisen päätöksenteossa kuitenkin tärkeäksi taidoksi, joten voisin yrittää päätöksiä tehdessäni huomioida teinkö päätöksen täysin intuition pohjalta vai vaatiko se pohdiskelua. Kirsti oli myös tunnettu siitä, että hän vaati paljon työntekijöiltään, mutta myös itseltään. Hän onkin sanonut seuraavasti, ”Kun vaatii itseltään paljon, voi vaatia myös muilta. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty toteuttamaan”. Eli Kirsti johti esimerkillään, joka on mielestäni yksi parhaita johtamisenmalleja. Kirstin tapauksessa vain omaan korvaani särähti hänen ihannointinsa siitä, että työstä tehtiin elämä ja kaikki muu oli toissijaista. Töitä painettiin usein ylitöiksi asti, ja koska hänkin oli ylitöissä, oli muidenkin oltava. Toki ymmärrän, että tuolloin on eletty aikaa, jolloin on vielä vahvemmin ollut läsnä nyt pikkuhiljaa pois muodista menevä kiireen ihannointi. Ymmärrän myös, että tietenkin Womenan alkutaipaleella, kun yritys on uusi, töitä täytyy tehdä enemmän kuin sitten kun yritys on saanut jalansijaa ja tunnettavuutta. On mielestäni kuitenkin kohtuutonta olettaa, että muilla ei olisi mitään työn ulkopuolista elämää, jos itsellä ei sellaista ole. En kuitenkaan usko, että nykyään kukaan olettaisikaan näin. Ylipäätään kuitenkin johtajana on hyvä muistaa, että työntekijöillä on muutakin elämää, ja mahdollisuuksien mukaan ottaa tämä huomioon esimerkiksi työvuorolistoja tehdessä. Näiden lisäksi Kirsti painotti työssään juurevaa asiakaslähtöisyyttä. Hän sai aina asiakkaan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Tämä on mielestäni todella tärkeä pointti ottaa huomioon, sillä tuntuu, että monesti saatetaan tiedostaa asiakkaan tyytyväisyyden tärkeys, mutta sen eteen ei kuitenkaan tehdä vaadittavia toimenpiteitä. Varsinkin nykyään, kun kaikista palveluista ja tuotteista on suorastaan ylitarjontaa, erottumaan pääsevät ne, jotka saavat asiakkaan tuntemaan olonsa tärkeäksi.

Lopuksi

Marimekon vuosikertomuksessa oli nimettynä seuraavat viisi menestystekijää: ajan hengessä elävä liikeidea, vahva brändi, selkeä tuotekonsepti, liiketoiminnan joustavuus ja luovuuteen kannustava yrityskulttuuri. Uskon, että nämä kaikki ovat tekijöitä, jotka kannattaa painaa mieleen ja joiden toteutumista tulen pohtimaan omissakin projekteissani. Mutta kaikista tärkeimpänä pidän kuitenkin mielessäni sen, että teen elämässäni asioita, joissa voin olla mukana koko sydämelläni.