Yli-, ali- vai optimivirittäytynyt 

Mielessäni pyörii usein ajatuksia, kuten ”Lomalla otan iisimmin” tai ”Lepään sitten, kun tästä viikosta selvitään”. 

”sitten kun” -ajattelu on hyödytöntä, sillä muutosta ei tule tapahtumaan odottelemalla. Kierre vain jatkuu ja jatkuu, eikä odotettua hetkeä koskaan tule. 

Aikaisemmin elin hirveä vauhti päällä ylivireystilassa. Mahdotonta pysähtyä tai pitää taukoja. Arki oli suorittamista ja suoritettavan asian jälkeen tuli seuraava. Kävin kahta koulua, olin töissä, valmensin ja voimistelin. Mietin miten toiset voivat olla niin laiskoja, koska minähän olin aamusta iltaan asti menossa ja muut osasivat myös levätä. Akatemian alussa jo opin, kuinka vaikeaa minun on pitää taukoja ja pysähtyä. Vauhtini oli liian kova ja jossain vaiheessa raja tuli vastaan. Kuormittavan ylivireyden jälkeen energiatasot sekä suorituskyky laskivat. Yhtäkkiä tunsin itseni tehottamaksi, en saanut mitään aikaiseksi. Arki tuntui kuormittavalta ja pienetkin asiat to do listalleni lisäsivät stressiä. Koin pitkään huonoa omatuntoa, miten voin olla niin laiska ja väsysynyt koko ajan. Kirjaa lukiessani ymmärsin kuitenkin, ettei kyse ole pelkästään laiskuudesta tai saamattomuudesta. Vaan se löytyy myös pitkittyneestä stressistä, epäterveellisistä elämäntavoista ja matalasta vireystilasta.

Alivireystila iski kun, en antanut itselleni mahdollisuutta palautumiseen ja velka piti maksaa pois. Alivireystilan aikana koin voimakasta väsymystä ja päästyäni ”koulusta” menin suoraan sänkyyn makaamaan ja saatoin jopa nukahtaa tunneiksi. Silloin myös kotityöt ja pientenkin tehtävien suorittaminen tuntui ylivoimaiselta. En ole ikinä tykännyt olla yksin mutta alivirittyneessä tilassa sosiaalisuus tuntui raskaalta. Oloni oli apaattinen eikä mikään tuntunut juuri miltään. Olin levoton ja keskittyminen oli vaikeaa. Ahdisti ja aamuyön tunneilla heräilin stressiin. 

Olen pomppinut yli- sekä alivireystilojen välillä ja oppinut viimein tunnistamaan merkkejä, milloin täytyy pysähtyä lepäämään. Jotta voin päästä optimivireyteen, jossa tuntisin oloni aikaansaavaksi ja keskittymiskyky toimisi kierroksia on laskettava ja kuunnella kehoa sekä mieltä. Itselleni on tärkeää panostaa uneen, harrastaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Muutosta parempaan tehdessä on myös  muistettava olla itselle armollinen ja ymmärtävä. 

Olenko perfektionisti?

Perfektionismia pidetään usein haitallisena, mutta se voi ilmetä eri muodoissa, joko haitaten tai vahvistaen suoritusta.  Liiallinen kriittisyys ja joustamattomuus perfektionismissa on haitallista ja syntyy usein riittämättömyyden tunteesta.

En aikaisemmin pitänyt itseäni perfektionistinä, enkä monessa asiassa olekkaan. On kuitenkin asioita missä olen armotan ja vaadin itseltäni liikoja. Olen aina ollut miellyttäjä. Haluan onnistua ja tehdä muut ylpeiksi sekä saada arvostusta. Olen myös aina pelännyt epäonnistumisia ja pettymyksen tuottamista. Tämä on todella kuormittavaa ja usein kulutan aikaani miettien mitä muut ajattelevat. Tästä eteenpäin joustavamman asenteen ja armollisuuden harjoittelu itseä ja omaa tekemistä kohtaan jatkuu, sillä terve joustava perfektionismi ja tavoitteellisuus auttaa minua onnistumaan.