Jokaisella meillä on omat tapamme toimia, tuli se sitten arkiaskareisiin tai eri työtehtäviin. Tapojen voima on palkitun taloustoimittajan Charles Duggin kirja, jossa hän analysoi tapoja tieteen kautta niin elämässä, organisaatioissa kuin yhteiskunnassa. Kirja laittoikin ajattelemaan tapoja ja rutiineja omassa arjessani. 

Tavat ovat ihmiskäyttäytymisen perusta. Ne eivät kuitenkaan Duggin mukaan ole lopullisia, sillä ne muovautuvat elämän aikana. Tulee uusia ja osasta luovutaan. Opimme jo ihan pienestä pitäen tiettyjä tapoja kotoa, jota toistamme myös aikuisena. Jatkuvat tavat ovat aivoille lepoa sillä perusasioiden hoitoon ei tarvitse aivotyötä. Aivot yrittävät siksi luoda mahdollisimman nopeasti tietystä toiminnosta tavan, jotta se helpottaisi niiden työtä. Osaamme itse myös tunnistaa omia tapojamme sen mukaan, miten ne kuormittavat omaa kroppaa henkisesti. Sen vuoksi varmaan puhummekin niin sanotuista aivot narikkaan hommista. 

Tavat eivät muodostu ihan yhdessä yössä vaan ne vaativat aikaa. Tätä aikakehitystä kirjassa luonnehdittiin tottumussilmukkana. Se koostuu vihjeestä, rutiinista ja palkkiosta. Kaikki alkaa vihjeestä, joka toimii laukaisijana aivoille mitä tapahtuu. Voin miettiä esimerkkinä itseni kohdalla akatemialla esimerkiksi kirjojen lukemista. Olen aina ollut huono lukemaan kirjoja, varsinkin, jos se on kuivaa asiatekstiä. Akatemialla opinnoissa joutuu kuitenkin karttamaan teoriatietoa ja se tulee kirjoista. Toinen vaihe tottumussilmukassa on rutiini. Minulla vaati todella paljon opettelua, että osasin ottaa kirjan käteen ja pysähtyä lukemaan TikTokin sijasta. Koko homma lähti todella pienistä stepeistä 5–10 sivua kerrallaan ja pikkuhiljaa se siitä alkoi pitenemään ja välillä huomaankin, että jokin kirjahan vie ihan mennessään. Viimeinen vaihe onkin palkkio. Palkkio on nautinto suorittamastamme rutiinista. En voi väittää, että kokisin mielihyvää juuri lukemisen jälkeen vaan nimenomaan juuri käytännön tasolla, kun huomaa vievänsä jotain teoriatietoa käytäntöön. Etenkin megatiimissä on tullut monta sellaista hetkeä, kun on tajunnut, että ”hei mähän luin tästä jostain kirjasta”. Olemme myös Artena huomanneet tänä keväänä, miten luettu teoriatieto alkaa pikkuhiljaa näkymään treeneissä. Tätä tottumussilmukkaa sitten kun toistetaan tarpeeksi usein tietyn aikaa niin siitä muodostuu tapa. 

Tapa ei muodostu kuitenkaan ilman voimakasta halua. Yleensä se halu on tunne mitä tottumussilmukan palkinto antaa. Tämän vuoksi ihmisille muodostuu niin hyviä kuin huonoja tapoja sillä mielihyvän tunne palkinnosta luo aivoille merkin uuden vihjeen saamisesta.

Hyvät vs. huonot tavat

Me jokainen voimme listata niin hyviä kuin huonoja tapojamme suht helposti. Yleensä ne liittyvät elintapoihin kuten ruokavalioon tai esimerkiksi tupakointiin. Pahojen tapojen määrä on kuitenkin vakio, ja tietystä tavasta eroon pääseminen vaatikin yleensä vaivannäköä. Dugg puhuukin kirjassaan myös siitä, että halutakseen eroon jostain tavasta pitää se yleensä korvata uudella. Kysyin tekoälyltä, miten pääsee eroon huonoista tavoista ja sieltä tuli tämmöinen lista:

1. Tunnista: Missä ja milloin tapa tulee esiin.
2. Ymmärrä: Miksi toimit niin? Onko se tapa, joka auttaa stressitilanteessa vai kenties tappamaan tylsyyttä.
3. Aseta realistinen tavoite: Älä haukkaa liian isoa palaa kerralla.
4. Etsi korvaavia toimintoja: Koita saada jokin parempi tapa huonon tilalle.
5. Pyydä tukea: Ystävät, perhe ja ammattilaiset ovat korvaamattomia matkan varrella.
6. Ole armollinen: Muutos vie aikaa ja jokainen tekee virheitä.

Dugg listasi kirjassaan täysin samoja asioita eri sanoin tietenkin. Kirjassa kuitenkin korostettiin, että usein huonojen tapojen eliminointi alkaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Itselleni treenaaminen on oman arkeni henkireikä ja heti jos ei treenaa niin vaikuttaa se uneen, ravintoon ja yleiseen mielentilaan. Silloin huomaan myös, että omat huonot tavat korostuu eniten kuten herkuttelu tai aikaansaamattomuus. 

On kuitenkin hyvä muistaa inhimillisyys. Tavat eivät muodostu yhdessä yössä, joten on myös turhaa ruoskia itseään, jos elämää ei saakaan käännettyä päälaelleen yhdessä yössä. Dugg mainitsikin kirjassaan, että jos yrittää muuttaa liikaa kerralla niin se päätyy yleensä epäonnistumiseen. Esimerkiksi pikadieetit ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten painon pudottaminen päätyy epäonnistumiseen. On siis hyvä kulkea vauvan askelin kohti menestystä.

Yritysten tavat  = Yrityskulttuuri

Kun puhumme tavoista, puhumme silloin usein juuri itsestämme ja omista tavoistamme. Yrityksilläkin on tapoja ja niistä puhuttiinkin kirjassa, yrityksen tavat ja päätökset ovat tulosta pitkäaikaisista organisaatiotottumuksista ja malleista, joita yksilöt tai johto ei huomaa. Eli voisi sanoa, että tällöin puhumme yrityskulttuurista. Dugg sanoo, että yleensä huonon tavan havainnointiin tarvitaan jokin sisäinen kriisi. En koe, että olisimme Artessa kokeneet mitään järin suuria kriisejä, jolloin olisimme havainneet omien tapojemme vaikutuksen. Ehkä mikrokriisejä. Olemme testailleet vuosien varrella eri tapoja niin tiimiläisten motivointiin, kuin ruoskintaankin. Onkin ollut jännä huomata miten jotkut kokevat tietyt asiat paljon henkilökohtaisemmin ja tiimin paine tuo vain ahdistusta. En osaa sanoa johtuuko oma suhtautumiseni kilpaurheilutaustasta, mutta usein pieni ulkoinen paine tuo vain lisämaustetta omaan sisäiseen motivaatioon. 

Uusien työntekijöiden arvostus jää yleensä liian alas. Olen kuitenkin huomannut, että heiltä tullut palaute on kultaakin kalliimpaa. He juuri yleensä huomaavat parhaiten nimenomaan ne huonot ja muutosta tarvitsevat tavat. Tietenkään kaikkea ei ole mahdollista muokata, mutta usein uudet silmät tuovat kaivattua näkökulmaa asioihin. Emme tunnetusti näe metsää puilta, kun käytännöt ovat liian arkea ja lähellä sinua. Tiimiakatemiallakin aina tammikuussa huomataan, kun pinkut tulevat taloon, että mikä on eniten pielessä. Se onkin arvo mitä harvassa yhteisössä on. 

Yritykset käyttävät ihmisten tapoja hyväksi myös markkinoinnissa ja ylipäätään myynnissä. Ihmisten henkilökohtaiset tavat ovat manipuloitavissa ja totta kai yritykset myös tekevät niin, jotta he saavat ihmiset ostamaan omia tuotteitaan. Tupakkateollisuus on yksi harvoista aloista, joissa laki ohjaa juuri päinvastaiseen. Askien kylkeen painetaan ikäviä kuvia tupakoinnin haitoista ja vaikutuksista ihmiskehoon. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon niillä on ollut vaikutusta lopetusprosenttiin. Kirjassa myös käsiteltiin manipuloinnin esimerkkinä sitä, miksi usein ruokakaupassa heviosasto on ensimmäisenä ja ostosreissun edetessä usein mennään kohti niitä epäterveellisimpiä vaihtoehtoja ja usein vielä kassallakin on suklaapatukoita rivissä vielä viimeisten valintojen hetkeen ennen maksua. Itse olen huomannut, että kauppaan meno ilman ostoslistaa johtaa juuri niiden huonojen valintojen äärelle. Ruokakaupat ovat yleensä aika suuria halleja, jolloin ihminen väsytetään matkan aikana ja lopussa odottaa palkinto eli juuri se suklaapatukka siinä kassojen yhteydessä. 

En useinkaan ajattele omia tapojani sen enempää, sillä ne ovat arkea ja nimenomaan niitä rutiineja, milloin aivot eivät käy kierroksilla. Koen myös, että pääsääntöisesti elämäni on reilassa ja huonot tapani eivät kaada elämääni. Totta kai välillä pitää miettiä mitä suuhunsa laittaa tai mitkä ovat prioriteetteja työn suhteen, etten haali kaikkea itselleni, mutta itsensä johtamisen kautta pääsee pitkälle. Vaikka näiden reflektioiden vääntäminen ei aina ole sitä mielipuuhaa niin henkinen kasvu mitä näiden kautta olen saanut, on suurta ja tavan reflektoida haluankin pitää arvona myös tulevaisuudessa akatemian jälkeen. En välttämättä rustaa näitä samalla tavalla paperille, mutta jo pieni hetki omien ajatusten kanssa hiljaisuudessa tekee terää.