Olen kirjoittanut kirjareflektioita hyvin laajasti kaikista muista teemoista paitsi globaali ajattelutapa -osa-alueesta. Tätä kirjareflektiota varten halusinkin valita kyseisestä osa-alueesta ”Sapiens – Ihmisen lyhyt historia”, joka on Yuval Noah Hararin vuonna 2011 kirjoittama teos. Kirja lupaa haastaa käsitystä ihmisyydestä ja uppoutuu syvällisesti ihmislajin historiaan. Lisäksi on virkistävää lukea välillä myös liiketoiminnan keskiöstä poikkeavaa sisältöä.

Kirja keskittyy siihen, miten ihmislaji on onnistunut päihittämään kaikki muut maapallolla elävät lajit ja, miten luolamiehistä tuli kaupunkien rakentajia ja maiden hallitsijoita. Tätä tietoa on mielenkiinoista reflektoida myös esimerkiksi yrittäjyyden ja yrityksen kasvattamisen sekä tiimiakatemiaopintojen näkökulmasta. Kirjassa pohditaan myös ihmisen tulevaisuutta, mikä herätti erityistä mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Tulevaisuuden skenaarioita ennen, on mielestäni kuitenkin tärkeää ymmärtää historiaa, jota kirjassa käsitellään laajasti ja monipuolisesti. Historian tuntemisen avulla voimme ymmärtää nykyhetkeä ja siihen johtaneita tekijöitä paremmin.

Harari aloittaa kirjansa historian aikajanalla, josta selviää seuraavat merkittävät seikat ihmislajin kehityksestä maapallon hallitsevaksi eläinlajiksi. Kaikki alkoi noin 4,5 miljardia vuotta sitten, kun syntyi maapallo. Maapallolle alkoi kehittyä 3,8 miljardia vuotta sitten eliöiden elämää, josta syntyi biologia. 1.3 miljoonaa vuotta tämän jälkeen kehittyi Ihmisiä muistuttavia eläimiä, mutta vasta 200 000 vuotta sitten kehittyi nykyinen ihmislajimme Homo sapiens. Syy, miksi ihmislaji on selvinnyt ja hallinnut maapalloa jo peräti kahden (2) miljoonan vuoden ajan, on tiedon mukaan ihmisen suuret aivot, kyky käyttää ja kehittää työkaluja, erinomainen oppimiskyky ja monimutkaisten sosiaalisten rakenteiden hallinta.

Kirjan tiedon mukaan Homo sapies on kehittynyt Itä-Afrikassa, mutta se ei ollut ainoa maapallolla kulkeva ihmislaji. 70 000 vuotta sitten sapiensit alkoivat kuitenkin levittäytyä Afrikan ulkopuolelle, jolloin se syrjäytti muut ihmislajit sukupuuton partaalle ja Homo sapienssista tuli ainoa maapalloa hallitseva ihmislaji. Tätä aikakautta nimitetään kirjassa kognitiiviseksi vallankumoukseksi.

Kognitiivisen vallankumouksen aikana syntyi uudenlaisia ajattelu- ja kommunikaatiotapoja sekä syntyi ensimmäinen merkittävä kuilu ihmisen ja muiden eläinten välille ihmisen keksiessä tulen teon. Tulentekotaito mahdollisti ravinnon kypsentämisen, mikä puolestaan rikastutti ihmisen ravintoketjua. Tulen avulla ihminen pystyi myös polttamaan kokonaisia metsiä ja näin hallitsemaan suuriakin alueita. Kognitiivista vallankumousta seuraa maanviljelyn vallankumous, joka alkoi 12 000 vuotta sitten. Maanviljelyn aloittaminen tarkoitti myös pysyvän asutuksen edellyttämistä, jonka seurauksena syntyi kaupunkeja ja valtioita, joissa osattiin kirjoittaa ja käydä kauppaa rahalla. Myös uskonnot kehittyivät.

Harari kuvaa, kuinka kognitiivinen vallankumous antoi ihmisille kyvyn ajatella abstraktisti, luoda myyttejä, uskontoja ja taruja. Hararin kirjan mukaan nimenomaan tämä Homo sapienssin kyky ajatella fiktiivisesti ja luoda kollektiivisia kuvitelmia, on mahdollistanut ihmisen kyvyn tehdä joustavaa yhteistyötä suurissakin ryhmissä ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa. Tämä erottaa meidät muista eläinkunnan eläimistä, sillä ne pystyvät tehdä yhteistyötä vain läheisesti tuntemiensa lajitovereiden kanssa.

Tämä yhteistyökyky on nykyäänkin keskeinen osa liiketoimintaa ja tiimityöskentelyä. Tiimiakatemia, joka perustuu yhteisölliseen oppimiseen ja tiimien väliseen yhteistyöhön, hyödyntää juuri näitä samoja periaatteita. Opiskelijat eivät opiskele yksin, vaan he kehittävät uusia ideoita yhdessä, jakavat tietoa ja luovat yhteisiä tavoitteita. Tämä heijastelee Hararin esittämää näkemystä siitä, miten Homo sapiens pystyi menestymään kyvyllä muodostaa monimutkaisia sosiaalisia järjestelmiä ja sopeutua jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin.

Kirja nostaa esille myös ihmisen evoluutiossa olevan mielenkiintoisen tiedon siitä, että yleisesti ihmiset eivät pysty tuntemaan läheisesti kuin 150 ihmistä. Hararin mukaan tämä kriittinen kynnys näkyy nykypäivänkin organisaatioissa. Kynnyksen alapuolelle jäävät organisaatiot pysyvät koossa pääasiassa läheisten tuttavuuksien ja yhteisten juoruilujen levittämisen varassa niin, että muodollista kuria tarvitaan vain vähäisissä määrin. Kun maanviljelyn vallankumouksen myötä syntyi suurempia kaupunkeja ja jopa valtioita, Homo sapienssin ratkaisu oli luoda fiktio, johon kaikki uskovat ja joka heidät yhdistäisi. Kirjan tiedon mukaan kaiken suurimittaisten ihmisten välisen yhteistyön perusta on yhteisissä myyteissä, jotka ovat vain ihmisten mielikuvituksissa. Ajatuksia herättelevä kirjan esille tuoma fakta on se, että ihmiset ovat valmiita puolustamaan täysin tuntemattomiakin, koska he uskovat yhdessä esimerkiksi rahaan, lakeihin ja oikeuksiinsa, vaikka mitään näistä ei todellisuudessa ole olemassakaan ihmisten keksimien tarinoiden ulkopuolella.

Myös Tiimiakatemialla vallitsee yhteiset uskomukset koulun säännöistä, arviointikriteereistä ja esimerkiksi opinnäytetyön kirjoittamisen prosessista. Yhteinen uskomus näistä mahdollistaa joustavan yhteistyön yhdessä ihmisten kanssa, jotka ovat minulle entuudestaan täysin tuntemattomia. Tällöin kaikki tietävät esimerkiksi, että plagiointi ja vilppi ovat kiellettyjä, jolloin nämä yhteiset tiedot ohjaavat tekemistä ja mahdollistavat sujuvan ja joustavan yhteistyön.

Maanviljelyn aikakautta kesti noin 11 500 vuotta, jonka jälkeen alkoi tieteellinen vallankumous. Tieteellinen vallankumous tapahtui 500 vuotta sitten, kun ymmärrettiin tieteellisen tutkimuksen arvo suhteessa kehitykseen. Ihminen on aina, metsästäjästä lähtien ollut kiinnostunut tutkimaan ja hahmottamaan maailmankaikkeutta ja siihen liittyviä kysymyksiä. Erot vanhanaikaiseen tutkimukseen ja moderniin tieteeseen ovat Hararin kirjan mukaan; halukkuus tunnustaa tietämättömyys, havaintojen tekeminen ja matematiikan keskeinen asema tieteessä sekä uusien kykyjen hankkiminen. Kirjan mukaan tieteellisen vallankumouksen suurin vauhdittaja ja liikkeelle laittanut seikka on se, että ihminen ei vielä tunne vastauksia kaikkein tärkeimpiin kysymyksiinsä.

Kirjan mukaan nykyaikainen tiede myöntää tietämättömyytensä asioihin, joita ihmiset ovat pohtineet ja tutkineet kautta aikojen. Uusia tieteellisiä teorioita syntyy jatkuvasti ja teorioiden vastaisten todisteiden esille noustessa, tietoa voidaan korjata tai se voidaan jopa hylätä. Palautin juuri opinnäytetyöni, joka sisältää tieteellistä tutkimusta valitsemastani aiheesta. Jo tämä tutkimustyö kertoi nykyaikaisen tieteen tavasta kyseenalaistaa, pohtia kriittisesti ja löytää uusia tutkimuslinjoja pienistäkin asioista, jotka voivat vaikuttaa tietoon ja sen todenperäisyyteen tai jonka avulla voidaan löytää kokonaan uusia tieteenhaaroja. Tämän kokemuksen valossa ymmärrän nykytieteen haasteellisuuden ja toisaalta ihmisten tiedonjanon. Uutta tietoa syntyy koko ajan, joka pakottaa ihmisiä entistä avoimempaan suhtautumiseen ja toisaalta uuden oppimiseen.

Tiimiakatemialla tapa kannustaa opiskelijoita oppimaan yhdessä ja jakamaan ideoitaan on samanlaista kuin Hararin kuvaama tieteellinen vallankumous. Harari korostaa tieteellisen tutkimuksen suurta muutosta, jossa ihmiset alkoivat hyväksyä tietämättömyytensä ja pyrkivät systemaattisesti löytämään uusia vastauksia. Tämä avoin ja kokeileva asenne näkyy myös yrittäjyydessä, erityisesti Tiimiakatemian kaltaisissa oppimisympäristöissä, jossa tärkeää ei ole vain menestys, vaan myös virheistä oppiminen ja uusien ratkaisujen löytäminen. Kuten Harari toteaa, tieteellisen vallankumouksen voima tuli siitä, että ihmiset olivat valmiita kyseenalaistamaan aikaisempia uskomuksia ja korvaamaan ne uusilla näkemyksillä, mikä on myös avain yrittäjyyteen – kyky uudistua ja sopeutua markkinoiden muutoksiin.

Tiede on mahdollistanut paljon, esimerkiksi lääkkeiden kehityksen, joka puolestaan on pidentänyt ihmisten elinikää ja vähentänyt tautien aiheuttamaa kuolleisuutta. Toisaalta se on myös tuonut paljon pahaa, kuten ydinaseet. Tämä pohdinta haastaa omaa käsitystäni siitä, onko ihminen lopulta kovinkaan älykäs tuhotessaan omalla toiminnallaan ja keksinnöillään oman elinpiinsä. Ihmisen aiheuttamaa tuhoa voidaan lukea päivittäin iltapäivälehden otsikoista, joissa kerrotaan ilmastonlämpenemisestä tai vallantavoittelusta sotien muodossa. Hararin esittämä kysymys kuuluukin, ovatko ihmisen historian aikaiset vallankumoukset tehneet meistä onnellisempia, tyytyväisempiä tai viisaampia verrattuna aiempaan ja onko maailma nyt parempi paikka, kuin ihmisen historian alussa 700 000 vuotta sitten?

Toisaalta tämä kysymys on relevantti myös yrittäjyyden näkökulmasta. Usein liiketoiminnassa keskitytään taloudelliseen menestykseen ja kasvun tavoitteluun, mutta samalla voidaan unohtaa ihmisten hyvinvointi ja yhteisöllisyys, jotka ovat esimerkiksi Tiimiakatemian kaltaisten organisaatioiden keskiössä. Hararin pohdinnat ihmislajin historiasta herättävät ajattelemaan, kuinka tärkeää on löytää tasapaino innovoinnin ja inhimillisen hyvinvoinnin välillä.

Lopuksi kirja esittelee näkemyksiä Homo sapienssin, nykyihmisen tulevaisuudesta. Skenaariot ovat jopa pelottavia: superihmisiä, ikuinen elämä, kuolleista herättäminen, luonnollisten aistien täydentäminen, robotit yms. Kaikkiin näihin skenaarioihin pohjautuen, kirja haastaa pohtimaan kysymystä ”Miksi haluamme tulla?”. Tämän kysymyksen vastaamiseksi meidän on yritettävä vaikuttaa siihen, mihin suuntaan olemme menossa, ja onko valittu suunta se, jota oikeasti haluamme. Kirjan loppusanat kertovat karua kieltä siitä, että Homo sapiens lajina ei loppuen lopuksi voi olla ylpeä juuri mistään maapallolla elämiensä valtakausien aikaisista toimistaan. Vaikka kykenemme keksimään lääkkeitä aiemmin kuolemiin johtaneisiin sairauksiin ja vähentää nälänhätää, olemme silti yhtä epävarmoja päämääristämme ja yhtä tyytymättömiä, kuin aina ennekin.

Yhteenvetona Yuval Noah Hararin teoksesta ”Sapiens – Ihmisen lyhyt historia” voidaan todeta, että se on syvällinen ja ajatuksia herättelevä katsaus ihmislajin kehitykseen ja asemaan maailmanhistorian eri vaiheissa. Kirja käsittelee ihmiskunnan suuria vallankumouksia ja niiden vaikutuksia siihen, miten me näemme itsemme ja maailmamme nykypäivänä. Harari nostaa esiin muun muassa ihmisen ainutlaatuisen kyvyn muodostaa monimutkaisia sosiaalisia rakenteita, joka on ollut yksi keskeinen tekijä lajimme menestyksessä. Tämä kyky oppia, sopeutua ja keksiä uusia tapoja ratkaista ongelmia on myös se, mikä erottaa Homo sapiensin muista eläinlajeista. Tätä sosiaalisen rakenteen ja jatkuvan oppimisen merkitystä voidaan tarkastella myös nykypäivän kontekstissa omassa elämässäni, esimerkiksi tiimiakatemiaopiskelijana ja yrittäjänä toimimisessa.

Lopuksi voidaan todeta, että Hararin kirja avasi kiinnostavia näkökulmia siihen, miten ihmiskunnan kehitys ja oppiminen ovat muokanneet nykyistä yhteiskuntaamme ja myös yrittäjyyden maailmaa. Kuten Harari kirjoittaa, ihmiskunta on aina pyrkinyt ymmärtämään ja hallitsemaan ympäristöään, ja tämä uteliaisuus ja innovointi ovat edelleen keskeisiä tekijöitä, jotka ajavat meitä eteenpäin. Omassa yrittäjyydessäni tämä näkyy haluna kehittää uusia ideoita, rakentaa yhteistyötä ja löytää ratkaisuja ongelmiin, aivan kuten ihmiskunta on tehnyt historiansa aikana. Kysymys siitä, mitä haluamme tulevaisuudelta ja millaisia arvoja haluamme edistää, on mielestäni keskeinen niin yrittäjille kuin koko ihmiskunnallekin.