Toimittaja: ”Soitatteko instrumetteja?”

Rick Rubin: ”Juuri ja juuri. Minulla ei ole teknistä osaamista. En tiedä mitään musiikista.”

Toimittaja: ”Kyllähän te nyt jotain tiedätte.”

Rick Rubin: ”Noo, tiedän mistä pidän ja mistä en pidä. Ja olen päättäväinen sen suhteen.”

Toimittaja: ”Mistä sinulle sitten maksetaan?”

Rick Rubin: ”Itseluottamuksesta, joka minulla on makuani kohtaan ja kyvystäni tuoda esille se mitä tunnen, on ollut paljon apua artisteille.”

Rick Rubin on eittämättä koko yhdysvaltain historian merkittävimpiä henkilöitä, kun puhutaan musiikista. Ihan sama mitä genreä kuuntelet, niin Rubinilla on ollut kyntensä pelissä jonkun hittiartistin musiikissa. Aloitin tekstin haastattelulla, jossa Rubin kuvailee omaa ammattitaitoansa ja suhdettaan musiikkiin. On uskomatonta, että mies, joka ei koe osaavansa edes soittaa soittimia, on noussut koko musiikkitaivaan huipulle. Todellisuudessa herra osaa toki soittaa esimerkiksi kitaraa, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan sillä tasoilla, kuin hänen asiakkaansa. Urallaan miehen sulkahattuun on kerääntynyt monenlaisia artisteja. Esimerkiksi Johnny Cash, Red Hot Chili Peppers ja Kanye West. Artisteja on oikeasti kymmeniä, mutta tässä on esimerkit kolmesta eri genrestä.

Rick Rubinin kirja The Creative Act on inspiraationlähde kaikille luoville ihmisille. Ja myös niille, jotka eivät koe olevansa. (Muista myydä tuotteitasi laajalle yleisölle…)

Kirjassaan Rubin pohtii luovuuden olemusta ja sitä, miten sitä voi kehittää. Hänen mukaansa luovuus ei ole pelkkä lahjakkuus, vaan se on myös taito, jota voi oppia ja kehittää. Luovuudesta kirjoitin jo yhden reflektion aiemmin ja mainitsin siinä kuinka pidän kaaoksesta ja sen tuomista älynväläyksistä. Kävi ilmi, että meikä mandariinilla ja Rick Rubinilla on jotain yhteistä. Rubin tosin hyödyntää luovuuden ammentamiseen kaaoksen lisäksi myös filosofiaa, psykologiaa ja hengellisiä käytäntöjä. Meikäläisellä sama kolmikko on säntäily, kahvin juonti ja käytäväkeskustelut. Kahlitsevien rutiinien sijaan luovuutta varten voi hyödyntää rutiineja, jotka eivät sido itseä suorittamiseen tai tehokkuuteen. Pysähtymiset itsensä kanssa ja omien rutiinien rikkominen uusilla rutiineilla pitää aivotoimintaa hereillä. 

Taiteilijana oleminen ei tarkoita sitä miten menestyt tai miten paljon luot. Kyse on siitä, miten olet maailmassa ja miten käytät luovuuttasi. Taiteilijana eläminen on tapa olla maailmassa. Tapa havaita, ja se vaatii tarkkaavaisuuden harjoittamista, jotta voi havaita ympäristönsä äänet ja tunteet. Luominen on kuin onkin taikuutta, josta pääsee näkemään välähdyksiä oman itsensä kautta.

Neljä tapaa luovan työn elävöittämiseen. (Tämä näyttää tekoälyn tekemältä luettelolta. Vannon että se ei ole sitä.)

• Kerää siemeniä: Kerää mahdollisimman paljon ideoita, äläkä tuomitse niitä liian ankarasti.  Elämää pitää katsoa uteliain silmin ja ideoita tulee etsiä joka paikasta. Tavoitteena on kerätä niitä, pohtia niitä myöhemmin ja antaa mielikuvituksesi valloilleen. Meidän kontekstissamme tätä vaihetta käytetään usein Nonakan ja Takeuchin höpötysvaiheessa. 

• Kokeile vapaasti: Leiki potentiaalisilla siemenilläsi, tutki niitä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja katso, mitkä niistä ovat potentiaalisimpia. Jatka kokeilua ja keskity siemeniin, jotka innostavat sinua eniten. Nämä ovat niitä rottakokeita, joihin myös Norjan reissulla tapaamamme Juuso Holstein kehotti mahdollisimman pienellä kynnyksellä ryhtymään. 

• Toteuta ja tarkenna: Kun sinulla on selkeä suunta, toteuta ideasi, mutta pysy kuitenkin avoimena ja sopeutuvaisena työn moniin mahdollisuuksiin. Jatka työsi hiomista ja ole avoin palaamaan takaisin kokeiluvaiheeseen tarpeen mukaan. Rottakokeet on pienen skaalan testejä, joiden perusteella on tuloksien ja arvioinnin kautta helppo lähteä kasvattamaan skaalaa suuremmaksi.

• Tee työsi loppuun: Tämä on viimeinen vaihe, jossa viimeistelet aineistoasi, kunnes se on valmis. Kyse ei ole löytämisestä tai rakentamisesta, vaan työsi viimeistelystä. Älä venytä tätä vaihetta liian pitkäksi, sillä se voi johtaa siihen, että menetät yhteenkuuluvuuden tunteen työsi kanssa. Aseta määräaika, joka auttaa tuomaan taiteesi maailmaan.

On tärkeää tietää, että muiden kokemukset ja heidän antamansa neuvot eivät välttämättä päde sinuun. Taiteilijana kasvaessasi löydät itsellesi parhaiten sopivan ratkaisun kokeilemalla ja erehtymällä. Pysy joustavana sekä luovassa prosessissasi että muilta hakemassasi avussa, jotta voit pysyä avoimena taiteelle, jota luot ilman rajoituksia. Luo aloittelijan mielellä ja lapsenomaisella viattomuudella. Rajoita sääntöjä, sillä ne voivat rajoittaa mielikuvitustasi ja saada sinut luomaan enemmän sellaista, mitä on tehty ennenkin, sen sijaan, että loisit jotain ainutlaatuista, joka vastaa omaa kokemustasi. Säännöt voivat olla avuksi, mutta useimmissa taidemuodoissa on monia konventioita, jotka voivat jäädä tunnistamatta ja estää sinua näkemästä polkuasi selkeästi.

Kun olet valmis viimeistelemään työsi, muista sisällyttää siihen vain se, mikä on olennaista, jotta se olisi paras mahdollinen. Tavoitteena on valita käsin olennaisin sisältö ilman ulkoisia standardeja ja karsia se armottomasti vain olennaisimpiin osiin. Omasta mielestäni parhaat ideat ovat niitä, jotka ovat toteutukseltaan niin yksinkertaisia, että lapsikin ymmärtää mistä puhutaan. Monimutkaiset jutut vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta ovat yleensä epäkäytännöllisiltä. Synnytyksissä lähes jokainen tiimi sai toimeksiantoihin palautteeksi, että wow-efekti puuttuu, mutta toimeksiantajat kiittivät kuitenkin asiapohjaisuutta ja tarpeiden ymmärtämistä. Suoraan käytettäväksi vietävät toteutukset ei usein ole järisyttäviä. Pikemminkin hillittyjä. Hillitytkin muutokset voivat suurilta organisaatiolta pitkää järjestelyä.

Luovuuden sivusta seuraaminen on upeaa! Meillä kaikilla on perustavanlaatuinen käsitys siitä, miltä jonkun asian osaaminen tulisi näyttää. Pidämme silti suuressa arvossa niitä, jotka jossain vaiheessa uraansa pystyvät tuottamaan omasta osaamisestaan, jotain sellaista, mitä ei etukäteen pystytty miettimään. Me rakastetaan sitä, että joku tekee taikoja. Picasso oli oikeasti todella taitava muotokuvien ja realistisien teoksien maalari. Hänen tunnetuimmat teokset ovat kuitenkin niitä loppuajan abstrakteja ymmärrystä rikkovia teoksia. Yksittäisistä soittajista mieleemme jäävät ne, jotka pystyivät tekemään kitaralla myös jotain muuta kuin pelkästään soittamaan kitaraa niin kuin sitä kuuluu soittaa. Hulluuden ja nerokkuuden välinen raja on kapea ja joillakin ihmisillä on kyky toimia siinä välimaastossa aiheuttaen samalla asioita, joista yleisö tulee väkisin pitämään. Rubinia ei suoranaisesti tunneta mistään, emmekä tarkkaan edes tiedä miten erotamme musiikin massasta juuri Rubinin teokset. Paitsi tietenkin siitä, että kappaleet ovat megahittejä. Jos me aina teemme asiat kuten muut ovat ne tehneet niin mitään suurta ei tule tapahtumaan. Kaikissa mahdollisissa kilpailuympäristöissä on mahdollista tehdä asioita, jotka saa yleisön unohtamaan, että muitakin toimijoita oli. Luovuus on taito, jota voi kehittää siinä missä mitä tahansa muutakin taitoa.

Itsensä tunteminen ja itsensä johtaminen kulkevat käsikädessä ja jos Rubiniin on uskominen niin itsensä tunteminen johtaa oman luovuuden parempaan ymmärtämiseen. Tiimiakatemia on paras mahdollinen opinahjo henkiseen ja ammatilliseen kasvuun ja koko toiminnan rakenne pakottaa itsensä parempaan ymmärtämiseen ja ympäröivien ihmisten parempaan kuuntelemiseen. Kehotan kaikkia haastamaan itseä tämän reissun ajan niin paljon kuin mahdollista, sillä tiedän, että hengellisten rituaalien kautta se itsensä löytäminen harvemmin tämän matkan aikana tulee.

Harmittaa vietävästi lähteä talosta!