Tartuin tähän Paavo Järvensivun kirjaan Rajattomasti rahaa niukkuudessa, koska kirjan nimi herätti kirjastossa kiinnostukseni. Yleisesti ajatellaan, että jos haluamme elää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, meidän tulisi elää niukemmin. Järvensivu kääntää tämän ajatuksen päälaelleen ja esittää näkemyksiä, jonka mukaan niukkuudessa itseasiassa onkin rahaa rajattomasti. Järvensivun talousajattelu perustuu keynesiläiseen talousteoriaan. Hän pohjaa väitteitään myös ympäristötieteeseen sekä kulttuurintutkimukseen. Keynesiläinen talousteoria on muodostunut 1940-luvulla, jolloin John Maynard Keynes haastoi klassisen talousteorian. Keynesiläisessä talousteoria osoittaa, että markkinat eivät tasapainotu automaattisesti eikä ihmisten toiminta ole aina rationaalista. Tämän vuoksi markkinoita tulisi säädellä. 1950–1970-luvuilla hänen ajatuksensa kokonaiskysyntää säätelevästä talouspolitiikasta saavutti vallassa olevan aseman. Järvensivun mukaan yhtenä oleellisena ongelmana nykyaikana on se, että taloustieteitä opetetaan yliopistoissa pitkälti uusklassisen talousteorian pohjalta. Uusklassinen talousteoria tukeutuu taloudellisen toiminnan abstraktioihin ja matemaattiseen mallintamiseen. Näin syntyy helposti kuva luonnontieteenkaltaisesta tutkimuksesta, vaikka todellisuudessa kyse on yhteiskuntatieteestä, jossa teoriat koostavat erilaisia ”tulkintakehikkoja” taloudelliselle toiminnalle. Kirjan alussa Järvensivu perustelee materiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen näkökulman kautta väitettä, jonka mukaan niukkuudessa on rajattomasti rahaa.

Materiaaliset perusteet väitteelle nojautuu siihen, että ihminen ei ole irrallaan muista ihmisistä, eliöistä tai kaikesta elottomasta. Emme pärjää yksin vaan kaikki mitä teemme vaatii monilukuisten- ja muotoisten eliöiden sujuvaa yhteispeliä rajatussa ekosysteemissä. Ekosysteemit niin paikalliset kuin maailmanlaajuiset ovat dynaamisia tiloja, joissa yhteiselo järjestyy suurin piirtein arvattavasti tiettyjen raja-arvojen sisällä. Ekosysteemit eivät siis ole mekaanisia koneistoja, joita ihminen pystyisi jollain tapaa hallitsemaan. Yleistäen, mielestäni monet ihmiset etenkin länsimaissa ovat erkaantuneet luonnosta, ja sitä kautta ehkä monilla on ajatus siitä, että pystymme kontrolloimaan ja hallitsemaan ympäristöämme. Esimerkiksi teknologian kehitys ja tiede ovat varmasti osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että koemme olevamme ylivertaisia tässä maailmassa. Järvensivu painottaa, että kaikkien luonnonvarojen niukkuus kiertyy energian niukkuuteen. Energian määrään keskittyminen ei Järvensivun mukaan yksistään riitä, koska onhan energiaa kaikkialla. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota energian laadullisiin tekijöihin. Erityisesti öljynjohdannaisten korvaaminen on osoittautunut erityisen haasteelliseksi, koska nykyisenkaltainen logistiikka ja teollisuus vaativat energiaa suuressa määrin ja vieläpä usein tiiviissä, kevyessä ja helposti siirreltävässä muodossa. Tästä syystä teollisuus ja maailmanlaajuinen logistiikka ovat sidottuja fossiilisiin polttoaineisiin. Tilannetta ei helpota sitä, että tilanne on peritty. Infrastruktuuri on nimittäin rakennettu fossiilisten polttoaineiden varaan.

Koen, että lähtökohtaisesti on hyvin vaikeaa päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä nykymaailmassa. Tätä ajatusta tuki edellä mainittu kohta siitä, että yhteiskuntamme on rakennettu fossiilisten polttoaineiden varaan. Jos esimerkiksi ajattelee hyvin arkista asiaa kuin vaikkapa autoilu nii kestää varmasti jonkun aikaa, että autokanta muuttuu kokonaan ei-saastuttaviin autoihin. Toki kestävämmät vaihtoehdot kuten esimerkiksi sähkö- ja hybridiautot eivät nekään täysin ongelmallisia ole. On hienoa, että uusiutuvia energianlähteitä, kuten aurinko- ja tuulivoimaa käytetään yhä enemmän energiantuotannossa ja, että uusiutuvia energian lähteitä pyritään hyödyntämään koko ajan enemmän ja enemmän. Järvensivun mukaan tähän liittyy kuitenkin haasteita. Esimerkiksi auringosta säteilee energiaa maapallolle suunnaton määrä, mutta se jakautuu laajalle alueelle ja siitä saadaan hyödynnettyä vain hyvin pieni osuus. Järvensivun mukaan energiantuotantoprosesseja ei voi loputtomiin tehostaa ja nykytiedon valossa näyttääkin siltä, että pelkästään uusiutuvilla energiamuodoilla ei voi ylläpitää nykyisenkaltaista teollista yhteiskuntaa.

Taloudelliset perusteet Järvensivun väittämään ”rajattomasti rahaa niukkuudessa” nojaa siihen, että nämä perusteet irrottavat rahan eli velkasuhteet materiaalisesta maailmasta. Tavallaan valtio ei tarvitse verotuloja mihinkään, mutta ottaa veronmaksun sitoakseen kansalaiset yhteisesti hyväksyttyjen päämäärien edistämiseen. Tässä Järvensivu käytti esimerkkinä juuri perustettua valtiota, jossa kansanedustajat katsovat, että lääkärien ja opettajien on keskityttävä työhönsä täysipäiväisesti, joten he eivät voi jatkaa omavaraistalouksissa. Ei olisi kovinkaan tehokasta, että lääkärit ja opettajat työskentelisivät myös pellolla. Maanviljelijät määrätään maksamaan veroja ja valtio antaa lääkäreille ja opettajille heidän työstään palkkioksi rahaa, jolla he voivat ostaa maanviljelijöiden ruokaa. Mielestäni tarina antaa pelkistetyn kuvan siitä, mikä valtion asema nykyisessä rahajärjestelmässä on, mutta totta kai siitä saa osviittaa siitä, mihin keynesiläinen talousajattelu perustuu.

Järvensivun mukaan materiaalisen maailman irtaantuminen ihmisten kokemuspiiristä on aiheuttanut huolia monissa kulttuurintutkijoissa sekä filosofeissa. Huoli kohdistuu nimenomaan kyvyttömyyteen kohdata materiaalisen maailman asioita ainutlaatuisina ja omaehtoisina. Ainutlaatuisuus viittaa yksittäisiin esineisiin, eläimiin ja muihin elollisiin ja elottomiin. Ne voivat vaikuttaa muihin muun muassa ihmisiin, jossakin määrin omaehtoisesti. Tämä tapahtuu ilman, että ihminen antaisi niille ensin jonkin merkityksen. Kirjassa esiteltiin myös Antti Salmisen ja Tere Vadénin ajatuksia. He ovat osoittaneet, että fossiilisilla polttoaineilla, joita on saatu ongelmitta joka vuosi edellistä vuotta enemmän, on ollut ratkaiseva merkitys ihmiskokemukselle. Olemme eläneet niin, kuin luonnonvaroja olisi rajattomasti. Olemme voineet esimerkiksi rakentaa taloja ja teitä pariksi vuosikymmeneksi, purkaa ne ja rakentaa uudet tilalle, jättää valot ja lämmitykset päälle lähtiessämme kotoa ja lentää mihin tahansa maailmassa. Koen ja varmasti moni muukin on samaa mieltä sen suhteen, että elämä nykypäivänä on tehty hyvin helpoksi. Näillä edellä mainituista väitteistä sen saa hyvin havainnollistettua. Näiden teemojen myötä itse aloin pohtimaan vastuuta. Kenen vastuulla on, että maailma muuttuisi vastuullisemmaksi ja enemmän kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseksi, kun kerta tiedetään, ettei nykyisen kaltainen toiminta voi jatkua? Eduskunta esimerkiksi säätää lakeja ja asetuksia, jotka voivat edistää vastuullisuutta, joten siellä olevat ihmiset ovat keskeisessä asemassa. Vaikka esimerkiksi säädetyillä laeilla on helppo muuttaa maailmaa parempaan suuntaan, niin kuitenkin yksilöillä on vapaus valita, mitä tuotteita ja palveluita he ostavat. Kulutustottumukset ovat mielestäni sellainen asia, joihin on loppujen lopuksi hyvin vaikeaa puuttua kenenkään muun, kuin yksilön itse.

Tarkoitukseni tässä reflektiossa oli avata keynesiläisen- ja uusklassisen talousteorian käsitteitä ja niiden eroja pintaraapaisun verran, koska teoriat tulivat itselleni kirjan lukemisen myötä uusina asioina. Keskityin keynesiläiseen talousteoriaan erityisesti materiaalisen näkökulman kautta. Koen, että kirjan aiheet ovat niin laajoja, että tässä ajassa on hankalaa sanoa sitä, mitä kirjasta veisi käytäntöön. Aina asioita voi tietenkin jossain määrin peilata myös omaan elämään tai vaikka omiin projekteihin. Tähän aiheeseen liittyen itseltä voisi kysyä esimerkiksi, että elänkö itse niin, että luonnonvarat olisivat rajattomat? Kirja ei ollut helpoimmasta päästä, koska aiheet, jota kirjassa käsiteltiin, olivat isoja ja yhteiskunnallisia. Koen, että aiheeseen olisi hyvä syventyä ajan kanssa, koska yksi kirja aiheesta ei vielä välttämättä saa ajattelua kovin syvälliselle tasolle. Keynesiläisessä- ja uusklassisessa teoriassa on varmasti omat hyvät ja huonot puolet ja tämä kirja nojautui erityisesti keynesiläisen teorian hyviin puoliin.