Ennen projektin aloittamista olisi tärkeää tunnistaa, minkä tyyppinen projekti on kyseessä. Emme ole ainakaan Heigan kanssa koskaan jaotelleet, tai tunnistaneet projektiemme tyyppejä.

Projektityyppejä ovat esimerkiksi:

Tutkimusprojekti. Tutkimusprojektin tavoitteena on hankkia uutta tietoa. Tiimiakatemialla nämä näkyvät ”oppiprojekteina”, joiden tarkoituksen saada rahaa, vaan oppia jokin uusi taito. Opinnäytetyöt ovat usein yritykselle tutkimusprojekteja.

Kehitysprojekti. Kehitysprojektin tavoitteena on parantaa jotakin toimialuetta yrityksessä ja samalla kehittyä itsekin. Nämä ovat usein tuotekehitysprojekteja. Esimerkiksi Happy Second, Superfutis tai vaikka Daily Bread voisi tehdä markkinatutkimusta ja saada täten tietoa, missä tulisi parantaa.

Testausprojekti. Testausprojektissa testaan, onko jokin ratkaisu sopiva johonkin ongelmaan, tai esimerkiksi testataan, lähteekö tuote myymään. Jotkut vaatealan toimijat tekevät vain pieniä eri vaatteita, jos ovat suosittuja, niin tuotanto lähtee käyntiin. Jälkikäteen ajateltuna näen, että Happy Second oli testausprojekti. Edelliset omistajat testasivat, että onko Jyväskylässä kysyntää seconhand-vaatekaupalle. Happy Secondin ollessa suosittu, he saivat myytyä sen kovaan hintaan meille.

Toteutusprojekti. Toteutusprojekti on tarkkaan määritelty ja rajattu ajallisesti. Suhteellisen simppeli ymmärtää. Tiimiakatemialla nämä näkyvät yleensä ulkopuolelta tulleina suhteellisen helppoalkuisilla projekteilla. Esimerkiksi monet myyntiprojektit.

Investointiprojekti. Investointiprojektit ovat satsaus pitkälle tulevaisuuteen. Rahaa ja aikaa käytetään suunnitteluun alkuvaiheessa paljon, ja todellinen voitto tulee vasta myöhemmin. Tiimiakatemian perintöprojektit ovat lähinnä investointiprojekteja. Ne ensimmäiset, jotka Mylliksen, Renkaanvaihdon ja VKK:n aloittivat, investoivat eniten ja käyttivät suunnitteluun eniten aikaa. Tietystikään väheksymättä, sitä kuinka paljon Myllis vaatii aikaa vieläkin.

Projektinjohtajalla on merkittävä asema projektin alkuvaiheessa. Hänen toimintansa, innokkuutensa ja motivointinsa määrittää projektin käyntiin lähtemisen. Jos päällikköä ei kiinnosta, niin todennäköisesti projektikaan ei tule pitkälle jatkumaan.

Minkälaisen roolin projektijohtaja ottaa? Projektijohtajan luokitteluja on neljä:

Suunnannäyttäjä:

Suunnannäyttäjällä on visio. Hänen katseensa on tulevaisuudessa ja hän on eteenpäin menevä, menneitä ei jäädä mietiskelemään. Suunnitelmat ovat yksityiskohtaisia ja aikataulutettuja. Yksin päästään nopeasti, yhdessä pitkälle.

Integroija:

Integroija tuntee projektin työntekijät läpikotaisin. Hän tietää näiden vahvuudet ja heikkoudet. Yhteen hiileen puhalletaan ja projektin tavoite on tärkeämpi kuin kukaan yksilö. Luottamus projektin tekijöiden kesken on välttämättömyys sekä suhteisiin liittyvät ongelmat ratkaistaan heti.

Organisoija:

Organisoija vastaa kaikesta sekä pitää suunnittelemisen langat vain omissa käsissään. Ei juuri osallistu käytännön tekemiseen, mutta kyllä perillä koko ajan, mitä kukakin tekee ja milloin. Perusasiat tulee organisoijan johdossa olla aina kunnossa.

Välittäjä:

Välittäjä on keulakuva. Hän kyllä välittää informaation projektissa suuntaan ja toiseen, mutta ei ole niin johdossa kuin itse tekemässä projektia. Ehkä lähin esimerkki Tiimiakatemialla on Muutosryhmän ja lumenpudotuksen työnvälittäminen. Joku muu hoitaa johtamisen paikan päällä, mutta projektin symbolinen johtaja on joku tiimiakatemialainen, joka välittää työn.

Todellisuushan on se, että emme tule koskaan projekteissamme miettimään näin tarkasti projektin tyyppiä tai minkälaisen roolin johtaja ottaa. Olisihan se unelmatilanteessa optimaalista, mutta ei se ole todellisuus. Mitä enemmän kaikkea muistettavaa projektin suunnittelussa on, niin sitä helpommin ne tärkeimmätkin unohtuvat, eli motorola ja projektisuunnitelma.

Yhtä asiaa kuitenkin haluaisin haastaa projekteissa miettimään. Kannattavuus-oppi-nelikenttää. Et ole todennäköisesti siitä koskaan kuullutkaan. Miten olisitkaan, se nimittäin onkin minun keksimäni!

Yllä oleva kuva kertoo jo paljon, mutta lisätään alle vielä värillinen, jotta hahmottaminen helpottuu.

Elikkä tässä nelikentässä on jaettu karkeasti neljään osaan projektit, joita Tiimiakatemialla tehdään. Tietysti projekteissa on myös muita ulottuvuuksia kuin oppiminen ja raha, mutta kyllä nämä kaksi teemaa ainakin Heigan kohdalla ovat määrittävät tekijät projektin laadussa.

Punainen on paha. Opit on jo opittu, tai niitä ei ole ollut tarjolla missään vaiheessa. Myöskään rahaa ei tule ollenkaan. Projektissa ei siis suoraan sanoen ole mitään järkeä, mutta siinä roikutaan vielä syystä tai toisesta.

Keltainen on ok. Oppeja projektissa on tarjolla vielä hyvin. Tarjoaa siis haastetta mielelle ja pitää oppimisen iloa yllä. Myös keltainen rahapuoli on ok. Varsinkin tiimiyrityksen alussa rahaa nyt vain tarvitaan, eikä osaamista/kontakteja haastavampiin projekteihin ole. Keltaista osaa voisi muokata tiimiyrittäjien kasvaessa/kehittyessä siten, että sivuille lisättäisiin lisää punaista väriä, eli ei pelkästään rahan tai opin perässä juoksemista.

Vihreä on optimi. Oppimista saavutetaan jatkuvasti sekä raha rullaa mukana. Toiminta siis kannattaa kaikilla aspekteilla. Vihreä on liiketoimintaa, johon Tiimiakatemialla jokainen tähtää ja jokaista kovastikin kannustetaan tekemään.

Tulevaisuudessa tähän voisi luoda apukysymyksiä tai jonkinlaiset raamit, jotta projektin sijainti nelikentällä tunnistetaan helpommin. Toki siitä voi seurata säikähdys, joka johtuu huomattavasti kasvaneesta työmäärästä, jonka tähän uhraa. Ehkäpä siis vaikka jokin treenin aihe keväälle!