https://www.patagonia.com/home/

’’Patagonia on olemassa, jotta voimme haastaa sovinnaisen viisastelun ja esitellä uuden tavan tehdä vastuullista bisnestä. Uskomme, että yleisesti hyväksytty kapitalismin malli, joka edellyttää loputonta kasvua ja joka on syypää luonnon tuhoutumiseen, on syrjäytettävä. Patagonialla ja sen tuhannella työntekijällä on keinot ja tahtoa todistaa muulle bisnesmaailmalle, että oikeiden asioiden tekeminen on hyvää ja tuottoisaa bisnestä.’’

Yvon Chouinard

Minua vituttaa hipeissä eniten se, että he puhuvat uudesta maailmasta, mutta eivät tee mitään. Urapyrkyri-suorittajissa vituttaa taas se, että tekevät niin paljon joka paikassa ja koko ajan, etteivät he koskaan mieti miksi ja mitä varten he tekevät. Patagonian perustaja Yvon Chouinard onnistui yhdistämään intohimonsa, henkilökohtaisen WHY:n olla olemassa ja menestyvän liiketoiminnan. Siksi Yvonin kirjoittamasta kirjasta tuli juuri uusi Raamattuni Business of punks -kirjan tilalle.

Yritykset ovat yhteisöllisyyden jälleenrakentajia

Meidän on palattava juurillemme. Unohdimme, keitä olemme ja siksi tyydymme leikkimään päivästä toiseen tärkeileviä Bratz -nukkeja, jotka pyrkivät täyttämään sieluaan uusilla hiihtomonoilla, vaatteilla, biiseillä, baareilla, verkkokursseilla, lista on loputon…

Aivottomuutemme tuhoaa itseämme ja maapalloa tavalla tai toisella. On aivotonta sanoa, että jatkuva talouskasvu on hyvinvoinnin edellytys, rahan täytyy liikkua ja ihmisen toiminta ei vaikuta ekosysteemiin.

On myös aivotonta sanoa, että ihminen on paha ja siksi ihmiset tarvitsevat polttoaineen, lihan syönnin ja kuluttamisen sääntelyä. Säännöillä johtaminen on luusereille. Esimerkillä inspiroiminen muuttaa ihmisten käytöstä.

Luonnollisempi elämätapa (jota maapallon tilanne vaatii) edellyttää heimoajattelua ja kykyä elää osana heimoa. Tiimiakatemian oppimismalli ohjaa siihen suuntaan, mutta taso millä operoimme Tiimiakatemialla, on hyvin pinnallinen. Sorrumme kompromisseihin syvällisen yhteisymmärryksen sijaan. Pyrimme kehittymään ulkoisten motivaation lähteiden, kuten kilpailun voittamisen, rahan, vaikutusvallan ja maineen ansainnan keinoin. Emme toimi näin pahuuttamme vaan laiskuuttamme ja ymmärryksen puutteen vuoksi.

Tiimityöskentelyn oppiminen ja integroiminen on kuitenkin edellytys syvemmän heimo elämäntavan omaksumiselle.

Aiemmin yhteisöt muodostuivat uskonryhmistä, pienistä kylistä, kaupunginosista ja sukulaisista niin tänä päivänä yhteisöt muodostuvat enenevissä määrin yritysten ympärille. Ja nyt jos nousi mieleen, että mikä on harrastusten asema tässä kuviossa, niin useat harrastuksemme maksavat jotain ja niihin liittyy kaupallinen yritys.

Hienointa olisi muodostaa elanto ja yhteisö samasta lähteestä, kuten suomalainen kevytretkeilyyn paneutuneen kaveriporukan uusi yritys Farlite. Useat itsensä työllistävät valmentajat toki elävät rakentamastaan yhteisöstä, mutta valmentajien perustamat FB-ryhmät eivät yllä lainkaan samalle tasolle, kuin Patagonia yhteisönä, johon kuuluu perustajat, työntekijät, kumppanit ja asiakkaat.

Kauhein kirosana on liikemies

’’Olen ollut liikemies lähes viisikymmentä vuotta. Minun on yhtä vaikea sanoa se ääneen kuin alkoholistin on todeta olevansa alkoholisti. En ole koskaan arvostanut ammattiani.’’

Yvon Chouinard

Patagonian perustajat ovat joukko kiipeilijöitä, jotka opettelivat tekemään itselleen laadukkaita kiiloja ja kestäviä vaatteita. Tarkoituksena on tehdä parhaita saatavilla olevia kiipeilyvarusteita itselle ja kavereille, jotta vuorikiipeily olisi kevyempää, miellyttävämpää ja vastuullisempaa.

He kulkivat paljain jaloin, nukkuivat taivasalla, tutkivat luontoa ja pohtivat yhdessä, kuinka elää jättämättä jälkiä luontoon ja kuinka koko maailman kattava ympäristökriisi estetään tai minimoidaan. Kenelläkään heistä bisnes ei ollut tavoite. Se oli keino maksaa laskut, jotta voi taas lähteä kiipeilemään.

Väitän, että en synnytä Tiimiakatemialla Patagonian kaltaista vastuullista ja tarpeellista bisnestä, koska uskon, että se minkä takana seison ei ole tärkeää kenellekään muulle kuin itselleni. Lisäksi tunnen arvoni, mutta en toimi niiden mukaan. Jos toimisin arvojeni mukaan, myisin omaisuuteni ja muuttaisin pakettiautoon opiskelemaan viljelyä. Lisäksi en työskentele aivojeni kanssa niin, että kykenisin visualisoimaan upeimman skenaarion maailmasta ja keksisin vielä keinon luoda se maailma.

Totuus, joka sattuu, on se, että tulin Tiimiakatemialle opiskelemaan liikenaiseksi eli oppimaan kopioituja markkinointi-, myynti-, johtamis- ja strategiamalleja sen sijaan, että olisin tullut luomaan intohimostani elämäntehtäväni. Ei minulla ole intohimoa, kuten Yvonilla ja kumppaneillaan kiipeily ja surffaus.

Patagonia ei palkkaa liikemiehiä ja liikenaisia. He palkkaavat retkeilijöitä, kirjailijoita, puutarhureita… ihmisiä, joita yhdistää intohimo luonnolliseen elämäntapaan ja maailman parantamiseen. Yvonin sanojen mukaan, työn vaatimat taidot on helppoa opettaa, mutta sisäsyntyistä intoa maapalloa ja luontoa kohtaan sen sijaan ei voi toiseen ihmiseen tunkea.

Patagonian filosofia

Patagonian perustajat veivät bussilastillinen kerrallaan työntekijöitä Yosemiteen retkeilemään ja keskustelemaan. Jokainen työntekijä valmennettiin Patagonian filosofiaan.

Filosofiat viestittiin kaikille, jotta jokainen tuntee yrityksen arvot ja suunnan eikä kenenkään tarvitse noudattaa jäykkää suunnitelmaa tai odottaa pomon ohjeita tehdessään pieniä päätöksiä.

Valmista paras tuote. Se ei tarkoita parasta tietyssä kategoriassa vaan parasta ja piste. He tekevät vaatteita itselleen, he ja heidän ystävänsä käyttävät niitä itse ja on päivän selvää, että he haluavat pukea vuorille parhaan takin, parhaat shortsit ja niin edelleen.

Onko se käytännöllinen? Tietyn vaatteen täytyy lämmittää, toisen kuivua nopeasti, kolmannen pitää sadetta. Mitä useampia toiminnallisia ominaisuuksia, sitä käytännöllisempi vaate.

Onko se kestävä? Vaatteiden täytyy kestää kulutusta ja silloin jos vetoketju hajoaa tai housuihin tulee reikä, ne tulee olla helposti korjattavissa. Tuotteet testataan erittäin tarkkaan laboratoriossa että aidoissa tilanteissa.

Onko se monikäyttöinen? Älä anna asiakkaalle syytä ostaa kiipeilytakin lisäksi omaa takkia kalastukseen tai kaupungille. Tee vaatteita, joita asiakas voi käyttää aina.

Onko se mahdollisimman yksinkertainen? Mutkikkuus on varma merkki siitä, ettei toiminnallisuutta ole ratkaistu. Tuotteesta poistetaan kaikki mitä voidaan ilman, että toiminnallisuus heikkenee.

Onko sillä lisäarvoa? Vain 10-15% amerikkalaisten tuotteisiin ja palveluihin käyttämistä rahoista tarvitaan hengissä pysymiseen. Jos kiipeilyshortseja ei tarvita, niitä ei tehdä. Jos sellaiset tarvitaan, niistä tehdään parhaat, ettei toisia shortseja tarvitse.

Onko se taidetta vai muotia? Toinen on totta, toinen yrittää esittää todellista. Kuvittajasta tulee taiteilija, kun hän kykenee ilmaisemaan saman asian vähemmillä siveltimenvedoilla. He tekevät vaatteita, joiden ulkomuoto ei ikäänny koskaan.

Aiheuttaako se tarpeetonta haittaa? Opetetaan asiakkaita ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa. Tehdään vaatteet eliniän kestäviksi, jotka voidaan senkin jälkeen kierrättää uudeksi vaatteeksi.

Bisnestä ilman sääntöjä

Yvonin sanojen mukaan jos haluat ymmärtää yrittäjää, tutki nuorisorikollisia, jotka teoillaan sanovat: ’’Tämä on syvältä, teen niin kuin itse haluan’’

Vitutus on joskus paras inspiraation lähde. Jos pysähdyn pohtimaan niin minua vituttaa aina kaupassa käydessäni tuotteiden huono laatu, se että 90% myytävistä tuotteista sisältävät käytännössä myrkyllisiä aineita, kuten kasviöljyjä ja sokereita ja se että jopa kasvikset ovat kasvatettu kasvin’’suojelu’’aineiden keinoin. Tämä ihmisten ravinnon myrkyttäminen saisi loppua ja yksi keino on, että ihmiset oppivat helpolla tavalla kasvattamaan sitä omassa pihassaan. Eli he tarvitsevat kasvimaan.

Kirjassa on useita esimerkkejä siitä, kuinka Patagonia teki pesäeroa käytännössä kaikkiin maailman sääntöuskovaisiin yhtiöihin etsimällä porsaanreikiä sieltäkin missä niitä ei pitänyt olla.

’’Roger otti yhdestä laatikosta täyden kourallisen hakoja, kiinnitti ne köyteen ja alkoi raahata kapinetta perässään pitkin betonilattiaa. Roger selitti, että kun hän saisi haat kolhittua, hän upottaisi ne viinietikan ja veden sekoitukseen muutamaksi päiväksi, nostaisi ne sitten kuivumaan ja ruostuttaisi ulkoilmassa. Näin haat voitaisiin kuljettaa Iso-Britanniaan romumetallina ilman tullausta.’’

Päätöksenteko

Yvon kertoo kirjassaan, että Patagoniassa tehdään päätökset Irokeesien tapaan. Jokaisen päätöksen kohdalla pohditaan kuinka se vaikuttaa seitsemän sukupolven päähän. Jos vaikutus on negatiivinen, päätöstä ei tehdä ja asia mietitään uudelleen.

Irokeesit ovat ryhmä itäisen Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista, jossa vallitsee matriarkaalinen yhteiskuntamalli.

Patagonian päätöksentekomalli pakottaa heidät tekemään vain vastuullisia päätöksiä hinnalla millä hyvänsä. Elleivät he onnistu olemaan vastuullisia heidän ajattelunsa on vajavaista eivätkä he ole yrittäneet tosissaan.

Parhaiten muistiin jääneet asiat

Patagonia järjesti lapsille maksuttoman päivähoidon, kun vastaavia oli Yhdysvalloissa vain 150. Kouluun mennessään opettajat ihmettelivät lasten huippuja motorisia kykyjä ja terveyttä. Hehän olivat kasvaneet Patagonian omassa päiväkodissa syöden terveellisesti ja kiipeillen.

Vaikka kuumin surffimuoti löytyi Australiasta, Patagonian tuotekehittäjät menivät Japaniin seuraamaan vaatebisneksen uusia tuulia. Japanilaiset ovat maailman kriittisimpiä asiakkaita eli Japanista löytyy jokaisen tuoteryhmän laadukkaimmat kärkituotteet.

Mainonta on viimeinen keino myydä. Asiakkaat rakastavat vuodesta toiseen Patagonian katalogia, jossa on aitoja kuvia kiipeilyretkiltä ja, jossa opetetaan kiipeilyn ja kalastuksen lisäksi ympäristöasioita. Patagonia vetää puoleensa, he eivät tyrkytä, sillä se on julmaa ja haluaisi kaveria kiusata.

Patagonia kasvaa vain luonnollista tahtia. Keinotekoista kysyntää ei luoda manipulointimarkkinoinnilla. He kasvattavat yhtiötä vasta kun eivät enää millään pärjää nykyisellä kapasiteetilla.

Ideoita täytyy uskaltaa etsiä oudoista paikoista. McDonald’s on niin kaukana Patagoniasta kuin voi vain olla, mutta silti mäkkäri inspiroi Patagoniaa hiomaan toimitusketjun aukottomaksi. Kukaan mäkkärin kassalla ei sano koskaan asiakkaalle, että ’’sori tänään meillä ei ole jäävuorisalaattia saatavilla’’.

Globaali yhtiö räätälöi tuotteensa ja toimintatapansa paikallisten kulttuurien mukaisiksi. Yritys, joka myy maailmanlaajuisesti, mutta toimii kuin kalifornialainen yritys, on täsmälleen vain kalifornialainen yritys.

Patagonia lahjoittaa voitostaan vain pieniin järjestöihin, jotka tekevät paikallisesti hyvää, kuten ennallistavat luontokohteita. Isoissa järjestöissä suurin osa lahjoitetusta rahasta menee byrokratiaan ja sisäisiin himmeleihin.

Hipit töihin!

Kirjan luettuani ymmärrän, miksi Patagonian on pakko tehdä bisnestä, vaikka he edelleen aiheuttavat omalla toiminnallaan hallaa maapallolle. Jos he eivät tekisi vastuullista bisnestä vaan kiipeilisivät vuorilla, niin joku epäeettisempi yritys veisi kuluttajien rahat.

Jos saarnaa paremmasta maapallosta, olisi parempi myös tehdä asian eteen jotain eikä vetäytyä keskelle korpea elämään yhteiskunnan ulkopuolella (tämä on viestini joillekin henkisyyteen heränneille tuttavilleni)

Tärkeintä on nyt itse pohtia erittäin kriittisesti mikä on minun tehtävä, miten toteutan sen aiheuttamatta tarpeetonta haittaa ja maksimoimalla hyvän tuottamisen itselleni ja ympärilleni.