– Hyppäätkö kalliolta, jos Mattikin hyppää? äiti kysyy.

Näin minulta on kysytty pienenä, jos olin tehnyt jotain tyhmää, ja syynä teolle oli kaverin seuraaminen. Teemmekö useinkin jotain tyhmää seuraten vain muita? Kuinka usein teemme valintoja muiden mukaan tiedostamatta sitä? Itse ainakin hyppäisin Matin perässä, koska minähän en ole pelkuri.

Olemme laumaeläimiä. Kuljemme joka päivä useiden kymmenten, parhaimmillaan jopa tuhansien ihmisten joukossa. Osa meistä tiedostaen haluaa erottautua, mutta erottaudummeko sittenkään? Toiset taas huomaamattaan vaalivat joukossa kulkemista, koska pelkäävät jäävänsä junasta.

Mikä tekee meistä samanlaisia? Mikä saa osan vihaamaan sitä?

Suurin osa meistä herää aamulla. Heräätkö helvettiin vai taivaaseen, ei vaikuta erilaisuuteesi. Joku jossain päin maailmaa herää kuitenkin samalla jalalla kuin sinä – oli se sitten oikea tai väärä.

Se että olemme ihmisiä – erehtyväisiä sellaisia – tekee meistä samanlaisia. Tekevätkö ajatuksemme meistä sitten erilaisia? Ovatko älynväläyksemme ainutlaatuisia ja päähänpistomme uniikkeja? Jos kuitenkin suurimmaksi ajaksi toimimme samoin tavoin kuin ympärillä olevat kanssaeläjät, miksi ajatuksemme kulkevat omia reittejään? Miksi hyväksymme yleisiä käytänteitä, vaikka emme välttämättä koe niitä oikeiksi?

Osa meistä huomaa, kuinka suurin osa meistä kulkee laput silmillä samoja polkuja muiden kanssa. Heitä häiritsee tehdä asiat aina samalla tavalla, vain koska olemme aina tehneet niin. Halu kokea jotain uutta aiheuttaa vihaa niitä kohtaan, jotka eivät ole valmiita uudistumaan.

Tuttu on turvallista, pelottaako omanlaisuus ja uudistuminen?

Pelko

Kuinka monesti olenkaan jäänyt istumaan hiljaa, kun haluaisin sanoa jotain muiden ajatusmaailmasta eriävää. Pelkään, ettei ajatustani hyväksytä. Ajatuksissani olen siis erilainen, mutta olenko todella, jos annan samanlaisuutemme viedä voiton. Etenemmekö minnekään, jos emme tekisi asioita toisin joskus? Jos emme toisi erilaisuuttamme esiin?

Ryhmässä toimiminen luo tietynlaisia hiljaisia sääntöjä, joita jokainen ryhmässä alkaa vähitellen noudattamaan. Todennäköisesti ryhmän vahvimmat persoonat muovaavat näitä sääntöjä eniten omannäköisiksi. Hiljaiset säännöt ohjailevat juuri sitä, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan. Uskalletaanko esittää kysymyksiä, uskalletaanko kyseenalaistaa. Jos taas vahvin persoona kyseenalaistaa kaiken aina, uskalletaanko ajatuksia tuoda esille?

Erilaisuus ja eriävien mielipiteiden tai ajatusten tuominen julki vaatii rohkeutta. On asetettava itsensä kyseenalaistettavaksi ja jopa tyrmättäväksi, jos todella haluaa olla omanlaisensa omine ajatuksineen.

Miten voi rohkaistua elämään omannäköisesti?

On elettävä antamatta paskaakaan, löydettävä ymmärtäväiset ihmiset ympärilleen ja osattava ajoittaa erilaisuuden esilletuominen oikein. On pyrittävä kyseenalaistamaan kaikki ympärillä tapahtuva – on siis alettava ajattelemaan.

Kun muistat, että säännöt ja systeemit ovat ihmisten kehittämiä, huomaat, etteivät ne ole kiveen hakattuja – ja voit alkaa pohtia parannuskeinoja.

Adam Grant

Rohkeus on pelon voittamista, ei sitä, että kieltäytyy pelkäämästä. Täytyy siis muistaa, että rohkaistua ei voi, jos itse pelkoa ei tunnista. Mitä siis pelkäätkään? Pelkäätkö hylkäämistä, epäonnistumista tai ehkä epämukavaa tilannetta?

Vain tiedostamalla pelkosi ja käsittelemällä sen, voit ylittää mielesi asettamat esteet ja astua eteenpäin.

Mitä ainutlaatuisuus sitten on?

Original, adjektiivi Jonkin lähde tai alkuperä; josta jokin kumpuaa, kehittyy tai on peräisin.

Original, substantiivi Asia, jolla on yksilöllinen ja eityislaatuinen luonne; ihminen, joka poikkeaa muista kiinnostavalla tai vetovoimaisella tavalla; ihminen, jolla on raikas näkökulma tai kekseliästä kapasiteettia.

Merriam-Webster Dictionary

Luovuus on originaalia. Jonkin luovan ajatuksen tai tuotoksen syntyminen vaatii erilaisuutta. Luovuus on kykyä rikkoa vanhoja ajatusmalleja ja rakentaa niistä jotain uutta – jotain ainutlaatuista.

Mutta enhän minä ole luova. Tämän kuulee melko usein. Mielestäni kuitenkin me kaikki olemme luovia omalla tavallaan. Meistä jokainen osaa kyseenalaistaa jotain, ja se on luovuuden lähde. On osattava kyseenalaistaa, jotta voi rikkoa, ja jotta voi uudelleen rakentaa. Uudelleen rakentaminen on varmasti se kohta, joka aiheuttaa monille ajatuksen luovuuden puutteesta.

Legoilla rakentaminen on luovaa. Palikoista voi rakentaa mielensä mukaan juuri niin omaperäisiä rakennelmia kuin jaksaa keksiä. Luovuutta pitäisi ehkä ajatella enemmän leikkimisenä kuin työntekona. Palikoita on aseteltava yhä uudestaan uudenlaisiksi muodostelmiksi, jotta lopulta voi päätyä mieleiseensä lopputulemaan.

Kyseenalaista ajatusmallisi.

Leiki ajatuksillasi.

Rakenna ajattelusi uudestaan ja olet omanlaisesi

(kunnes taas olet sama vanha itsesi).