Olemme kaikki varmasti joskus joutuneet haastaviin neuvottelutilanteisiin parisuhteessa, työn puolesta tai missä tahansa missä on useampi henkilö kuin yksi. Neuvottelut voivat olla mukavia tai sitten toisesta päästä taas aivan karmeita riitatilanteita. Olen oppinut, että ihmisen on hyvin vaikea riidellä yksinään.  

Neuvottelu tilanteita ohjaa yleisesti ottaen eri intressit ja tavoitteet. Kuitenkin pohjimmiltaan se perustuu erilaisiin persooniin, erilaisiin näkemyksiin tai tavoista ymmärtää maailmaa. Ihmisten erilaiset taidot kohdata haastavia tilanteita tulevat esiin näissä tilanteissa. Missä toinen voi olla hyvinkin osaava neuvottelija ja jopa ehkä väärässä neuvottelu tilanteessa voi hän pystyä kääntämään neuvottelun edukseen, jos vastapuolen neuvottelija on taktisilta tai normaaleilta neuvottelu taidoiltaan osaamattomampi. 

Tämän kirjan otin lukulistalleni johtajuuden koulutusohjelmasta kirja suosituksista. Halusin lukea jotain ehkä jollain tapaa johtajuuteen liittyvää tai edes sitä sivuavaa. Olen lukenut yhden Harri Gustafsbergin kirjan, josta pidin paljon. Täten minun ennakko oletukseni oli korkealla tätä kirjaa kohtaan. Kuitenkaan se ei nyt kuitenkaan ihan niin korkealle päässyt omassa skaalassani vaan osittain se jäi hyvin pintapuoliseksi minulla. 

Kuten yllä jo mainitsin niin kirjan kohdalla kävi, etten oikein saanut missään vaiheessa kirjasta kiinni. Yksittäisiä pää pointteja kirjasta jäi kyllä mieleen mutta reflektointi omaan tekemiseen oli hyvin haastavaa jostain syystä. Pohdinkin mistä tallainen tilanne voisi johtua. Oliko kirjan luku aikana vain paljon muuta, etten saanut kirjasta mitään irti vai enkö jaksanut keskittyä? Vai oliko kirjan aihe kaukana itsestäni? 

Tulin lopputulokseen siinä, etten ollut, koskaan ajatellut neuvottelu tilanteita tai paljoakaan sellaisissa ollut missä kirjan asiat olisi tullut esiin. Ja jos joskus olen ollut vastaavanlaisissa tilanteissa missä neuvotellaan jostain asiasta, olen toiminut niissä hyvin omanlaisesti ja monesti myös pettynyt lopputulokseen. Olenko huono neuvottelemaan siis? En ehkä. Ainakaan omasta mielestäni vaikka en ole koskaan tämänkaltaisia asioita miettinyt.  

Tässä kohtaa pohdin miksi en ole miettinyt neuvottelutilanteita tai hetkiä missä jonkun kanssa ollaan vahvasti erimieltä? Miksi niistä en ole oppinut ja miksi nämä eivät juuri kiinnosta? Olen pyrkinyt välttämään näitä tilanteita viimeiseen asti ja niiden jälkeen pyrin unohtamaan koko asian. Vahvasti tämä pohjautuu siihen, etten jaksa vääntää jonkun kanssa asioista ja olenkin vahvasti välttänyt konflikteja eli oikealla nimityksellä pelännyt niitä.  

Olenkin viime aikoina opetellut itsestäni syitä mitkä johtavat konfliktin pelkoon ja sitä ettei se nyt ehkä oikeasti ole niin kamala tilanne, jos vaikka joku pieni ristiriita tilanne tai konflikti syntyy. Tämä asia olisikin hyvä meidän tiimissämme kaikkien ymmärtää ja ehkäpä käydä keskustelua aiheesta. Näin ollen voisimme laajentaa ymmärrystä asian tiimoilta ja oppia siihen, ettei ristiriidat vaikuta ihmisten väleihin, kun niistä osataan keskustella ja suhtautua oikealla tavalla.  

Neuvoittelu ja valehtelu 

Valheita tulee meiltä kaikilta. Toisilta paljon enemmän, kuin toisilta. Jotkut ovat erittäin hyviä valehtelemaan ja toiset taas ei. Miksi me ylipäätään valehtelemme? Valehtelu on hyvin yleisesti tapa välttää jotain tai koittaa saavuttaa itselleen jotain etua. Nämä valheet toki eroavat hyvin yleisistä niin sanotuista valkoisista valheista mitkä taas ovat hyvin paljon pienempiä ja jopa tahattomia. Näitä tulee, kun ihminen esittää valheen hyvässä tarkoituksessa eikä tavoittele sillä itselleen mitään etua. 

Kun kohtaa valheita elämässään enemmän on hyvin vaikea luottaa enää siihen mitä kuulee. Itselläni on nykyään ihmisten seurassa, joita en oikeasti kunnolla tunne hankala erottaa onko ihminen täysin vilpitön tai rehellinen asiansa kanssa. Hyvänä esimerkkinä, kun olen saanut toiminnastani positiivista palautetta, mutta on itse käsitellyt toimiaan kriittisesti. Tällöin itselläni on haasteellista uskoa, onko toinen tosissaan vai eikö kerro totuutta syystä tai toisesta. Eikö hän uskalla sanoa niin, kun asiat ovat ja jopa mahdollisesti sanoo muuta selän takana muille.  

Tästä syyt pohjautuu varmasti siihen, että näkee ja kuulee läheistenkin ihmeisten valehtelevan sinulle asioista mistä ei tarvitsisi edes valehdella. Se nakertaa luottamusta hyvinkin helposti myös muihin ja elämistä varjostaa luottamuksen puute muihin. Tällöin on vaikea uskoa edes tosi asioita, kun ensi suhtautuminen asiaan kysyy itseltään, onko tämä edes totta.