Elämme aikaa, joka osittain korostaa yksilökeskeisyyttä. Muistuttelemme siitä, kuinka yksilö voi menestyä ja saavuttaa mitä vain. Kerromme, miten perusjoukosta erottumalla voit päätyä oman elämäsi huipulle. Eriytyvä ihmiskunta ajautuu ajattelutapaan, jossa unohdetaan selviytymisen kannalta tärkeät laumatarpeet. Usein unohdamme mainita tiimit ja tukiverkot, jotka ovat olleet osallisia menestykseen. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että yksilötarpeiden syrjäyttäessä laumatarpeet, koejoukko ajautuu sukupuuttoon. Tulos ei ole yksiselitteinen, mutta se kertoo siitä, kuinka tarvitsemme toisia ihmisiä selviytyäksemme ja menestyäksemme.

Yksilökeskeinen ajattelumalli, joka hyvin yksiselitteisesti saattaa selittää menestymisen yhden yksilön ylivoimaisella kyvykkyydellä, on mielestäni harhaanjohtava. Yksikään ihminen ei ole itsessään tarpeeksi kykenevä selviämään tai tekemään merkittäviä saavutuksia. Olemmehan jokainen meistä oppineet elämää ylläpitävät taidot edeltäjiltämme. Yritysmaailmaan peilaten, tarvitsemme opittuja kommunikointitaitoja, jotta voimme myydä tarjoamiamme tuotteita ja palveluita, eli tietoa ja taitoja, jotka olemme nekin omaksuneet toisilta lajitovereiltamme. Olemme siis riippuvaisia toisistamme ja pystymme parhaisiin saavutuksiin yhteistyöllä, jota ohjaa yhteinen kieli ja kommunikointi.

Mistä sitten puhumme?

Kuinka sitten kommunikoimme ympäristössä, jossa luomme jatkuvasti ennakkoluuloja ja olettamuksia toisistamme, ja siten vierastamme elintärkeää ihmisen perustaitoa, eli puhumista. Suoraviivaistan ajatusta jättämällä nyt esimerkiksi rajoittavista tekijöistä johtuvat muut kommunikointitavat sivuun, sillä valtaväestö kommunikoi puheen välityksellä. Tarvitsemme kommunikointitaitoa ajatusten, tarpeiden, tiedon, ja tunteiden ilmaisemiseen. Tämä mahdollistaa selviytymisen lisäksi, oppimisen, myynnin, neuvottelun, yhteistyön, ja muun viestinnällisen vuorovaikutuksen. Tarvitsemme puhetta siis päivittäiseen työhömme, jossa toimimme yhteistyöllä. Ratkomme puheen avulla konflikteja, eli erimielisyyksiä, jotka voivat johtua erilaisista tietoperustoista, tarpeista, ja tuntemuksista.

Koitan ajaa tiimiin isoa strategiamuutosta. Se saa aikaan vastahakoisuutta ja haen sokeasti sanojani uudelleen ja perustelen yhteisen suunnan tärkeyttä eri näkökulmalta.

Millon saadaan konkretiaa? Tuntuu, että katotaan kokonaiskuvaa ja tää strategia jää taas puheen tasolle. Eikö voitais vaan alkaa tekemään?

Perustelut eivät saa merkittävää vastakaikua ja koitan selittää uudelleen, että tämä on juurikin kokonaiskuva ja kohta suunnittelisimme jalkautukseen konkreettisia keinoja, jotka sitten näkyisivät päivittäistoiminnassa. Pääsemme jotenkuten etenemään, vaikken tajua heti puhuvamme eri asioista. Koitan perustella asian tärkeyttä faktoilla, kun vastapuoli katsoo asiaa tunnetasolla. Strategia koetaan haastavaksi ja monimutkaiseksi, eikä siihen saada tarttumapintaa. Iso muutos sellaiseen, jota ei täysin ymmärrä, aiheuttaa varmasti vähintäänkin tunteen epämukavuudesta, jos ei jopa ahdistusta.

– Miks strategia tuntuu niin vaikeelta?

– No kun ei ymmärrä siitä mitään ja yhtäkkiä pitäis muuttaa koko tiimin toimintaa, niin se on aika raskasta.

– Ymmärrän, että tuntuu vaikeelta lähtee tekemään uusia ja isoja muutoksia, ei sitä kannata liian vakavasti ottaa. Lähetään kokeilemaan tällä ja jos tuntuu väärältä, niin katsotaan sitten toisenlaista suuntaa. Ei tätä oo kiveen hakattu, että pitäis nyt loppuelämä mennä näin, vaan tämmönen hauska kokeilu. Se vois helpottaa meidän toimintaa, jos mennään suunnilleen yhteistä päämäärää kohti.

Pääsin lopulta kiinni tunnetasolle ja tuntui, että vihdoin puhuimme samasta asiasta. Jos haluamme osallistua samaan keskusteluun, täytyy huomioida puhutaanko asiasta fakta-, tunne-, vai arvo- tai identiteettipohjalta. Emme pysty perustelemaan faktoilla tunne- tai arvoestettä. Usein saatamme myös puhua faktoilla, vaikka rivien välistä olisi aistittavissa, että joku tunne pitää meitä kiinni omassa ajatusmallissamme. On hyvä ymmärtää taustalla vaikuttavat tunteet ja rohkeasti nostaa ne esille, jotta keskustelussa päästään etenemään.

Onhan dialogin tarkoitus rakentaa yhteistä ymmärrystä asiasta ja siksi on tärkeää pyrkiä löytämään taustalla vaikuttavia tunteita ja syitä, jotta pääsisimme samalle pöydälle. Dialogia varten täytyy löytää itsensä samalle puolelle keskustelukumppanin kanssa. Se ei tarkoita, että asioista täytyy olla samaa mieltä, vaan sitä, että emme riitele keskenään ihminen ihmistä vastaan, vain asiat riitelevät. Samalla puolella molemmat ovat tasavertaisia ja voimme yhdessä etsiä ratkaisua, joka on mieluinen molemmille osapuolille. Emme lähtökohtaisesti etsi kompromissia, sillä siinä on vain häviäjiä. Koitamme löytää aivan uudenlaista näkökulmaa tilanteeseen.

Kuinka asetumme samalle puolelle

Samalle puolelle asettuminen on osa turvallisen ympäristön luomista. Jos lähdemme lähtökohdista, että asian sijaan vastapuoli tuntuu ihmisenä vastenmieliseltä ja lähdemme syyttelemään henkilökohtaisesti, ajaudumme umpikujaan. Emme onnistu luomaan ilmapiiriä, jossa koemme voivamme toimia avoimesti. Meidän täytyy oppia kontrolloimaan itseämme niin, että voimme ottaa vastaan epämiellyttäviäkin kommentteja neutraalisti. Kaikenlaista kieltä ei tarvitse hyväksyä, mutta senkin voi ilmaista olevan merkki luottamuksen syntymisestä.

Ihminen on pohjimmiltaan niin utelias, että usein haluamme tietää kuka teki ja miksi teki. Nämä ovat kuitenkin syyttäviä kysymyksiä, jotka voivat ajaa keskustelun kariutumiseen. Vaikeimmissa tapauksissa voimme toimia mahdollisimman ennakoivasti, jotta vastapuolella pysyy hallinnan tunne keskustelussa, eikä ajaudu puolustuskannalle. Voimme esimerkiksi varoittaa, että sopiiko esittää vaikea kysymys, ennen varsinaista kysymystä. Sitten voimme esittää kysymyksen esimerkiksi muodossa ”Mitä mielestäsi tapahtui, että…” Kysymyksen asettamisella ja äänenpainoilla on merkitystä sille, kuinka se vastaanotetaan.

Vaikeitakin tapauksia ratkaistaessa on hyvä muistaa, että ihmisellä on perustarve kokea arvostusta ja tulla ymmärretyksi. Tilanteet voivat usein ratketa pelkästään sillä, että kuuntelemme toisen näkökulmaa ja hyväksymme sen. Koemme tulleemme ymmärretyiksi ja ajatuksiamme arvostetaan, jolloin olemme valmiimpia muuttamaan omaa ajatusmaailmaamme. Jotta pysymme samalla puolella, on myös itse oltava valmis haastamaan ja tarvittaessa muuttamaan omia käsityksiä ja ajatuksia.

Elämme tiedon murroksessa

Kuten nopeasti huomaamme, olemme melko keskeneräisiä keskustelijoita. Vaikka minulla ei ole tilastotietoa menneen ajan keskustelutaidoista, uskon yksilökeskeisyyden ja itsevoipaisuuden heikentäneen yleisesti kommunikointitaitojamme. Toisaalta ihmisen psykologisista toimintamalleista tiedämme yhä enemmän ja osaamme hyödyntää tietoa opetellaksemme uusia tapoja keskustella.

Yhteistyön edellytyksenä on viestintä- ja kommunikointitaidot, ja usein projektin onnistuminen on pitkälle kiinni kommunikoinnista. Meidän on kyettävä rohkeasti nostamaan vaikeita keskusteluja esille, jotteivat haastaviksi koetut asiat ajaudu etenemisen esteeksi. Vaikka emme pysty kerralla mieltämään erilaisia keskusteluälykkyyden taitoja, riittää meille se, että otamme rohkeasti asioita puheeksi, jolloin kehitymme sitä mukaa kun käsittelemme niitä. Kun tajuamme keskeneräisyytemme keskustelijoina, huomaamme, että kyse on nopeuskilpailusta. Siitä, kuka ensimmäisenä asian tajuaa, täytyy olla se rohkea, joka aloittaa keskusteluja. Emmehän me muut oletettavasti osaa keskustella sen paremmin, emmekä tiedä vielä, miten rohkeat vaikeiden asioiden nostot vievät asioita eteenpäin.

Elämme aikakautta, jossa olemme keränneet valtavat määrät tietoa ja alamme jo hukkua tuohon valtavaan tietovaltamereen. Tekoäly on viime aikoina ottanut merkittäviä harppauksia ja hakee paikkaansa edelleen kehittyen. Uskon, ettei tiedon määrä tule laskemaan, mutta tekoälyn avulla pystymme entistä helpommin koostamaan ja ymmärtämään valtavia tietojoukkoja. Tämä vapauttaa aikaa tiedonkeruulta esimerkiksi keskustelutaitojen kartuttamiseen, joka taas osaltaan voisi olla yksi moninaisten syiden moninaisista ratkaisuista lisääntyneen pahoinvoinnin ja mielenterveyshaasteiden kanssa. Tekoäly saattaa olla myös mahdollisesti tulevaisuudessa keskusteluapuna, jotta voisimme helpommin tulkita ja ymmärtää keskustelutoveriamme.

Lopuksi, vain keskustelulla on merkitystä taitojemme kerryttämiseksi. Suosittelen hakeutumaan erilaisiin keskustelutilanteisiin ja kehotan rohkeasti nostamaan vaikeita asioita esille. Eihän meidän niitä itsekseen tarvitse käsitellä, sillä yhteisiä asioita tulee käsitellä yhteisesti yhteistyöllä. Opimme harjoittelemalla ja voit toimia fasilitaattorina keskusteluiden läpiviemiseksi. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, kuinka tekoäly tulee muuttamaan tiedonhallintaa ja keskustelukulttuuriamme. Tekoälykin oppii vain harjoittelemalla ja senkin kanssa täytyy osata keskustella.