Kuuntelin Mika D. Rubanovitschin kirjan ”Modernin johtajan käsikirja, älä ole pomo”. Myyntikapina oli mielestäni ajankohtainen kirja ja niin oli myös tämäkin, sillä siinä keskityttiin paljon etäjohtamiseen ja portaattomaan johtamiseen, mitkä ovat nyt akatemialla läsnä. Hieman kirja toisti itseään ja se oli täynnä lainauksia muiden teoksista, jotka sekavoittivat kirjan ymmärtämistä.

Kirjan nimessäkin lukee jo ”Älä ole pomo”. Nykymaailmassa ei enää toimi käskyttävä, ylhäältä päin tehtävä johtaminen. Mika kertoi jopa organisaatioista, missä kellään ei ole mitään se erikoisempaa nimikettä johtajana, vaan kaikki ovat samalla tasolla ja yksilön itsensä johtaminen korostuu.

Nykypäivänä johtajan tulee toimia oman esimerkin kautta ja ikään kuin tulla työntekijöiden tasolle ja olla läsnä. Työntekijät pitää saada tuntemaan itsensä osaksi yritystä, eikä vain pakolliseksi koneistoksi.  Johtajan tulee toimia siis niin kuin haluaisi alaistensa toimivan.  Nykypäivän työntekijät tietävät arvonsa ja taitonsa, he olettavat tulevansa kohdelluksi sen mukaisesti. Taitavilla työntekijöillä on varmasti useampia työmahdollisuuksia tarjolla, joten on tärkeää saada työntekijä tuntemaan itsensä osaksi tiimiä ja yritystä.

Etäjohtamisessa tärkeää pitää viestintä toimivana. Livenä kun emme näe toisia, on viestin välityksellä haastavampi kommunikoida, kun emme näe toisten reaktioita. Emme myöskään näe tekeekö ihminen töitä vai ei. Selkeää tulee olla kanavien, missä viestitään mistäkin, miten ja kenelle. Tulee myös antaa tilaa työntekijälle tehdä omilla ehdoillaan työnsä. Etäaika mahdollistaa työajan liukumisen ja eri tavan tehdä hommia. Emme voi tietää meneekö saman saavuttamiseen jollain 2 tuntia tai 8 tuntia, lopputuloksen kannalta sillä ei ole väliä.

Kun mietin omaa kokemusta Tiimiakatemian viestinnästä, niin koskaan ”ylempää” päin ei voida viestiä liian selkeästi. Tärkeää etäaikana on tuoda kaikki asiat ilmi, joita emme pysty tietämään etätyöskentelyn takia. Tiimin tuki on tärkeä pitää yllä tällaisena aikana. Samanlaisen tiimihengen ylläpito on vaikeaa, mutta silti tulisi säilyttää hauskuus ja avoimuus tekemisessä. Tunne pitää olla, että edelleen voin kysyä työkaverilta apua ja voi heittää vitsiäkin välillä. Mielestäni loistavaa on nähdä tiimiläisiä edes zoomin välityksellä ja heittää vitsiä siihen sopivassa keskustelussa. Hauskuus on haasteellista pitää yllä näin stressaavana etätyöskentelyaikana.

En usko, että luen enää Rubanovitschin kirjoja. Kirja toisti itseään ja tuntui, että olisin itse voinut kirjoittaa samanlaisen, sillä se oli täynnä lainauksia muista kirjoista. Lainukset olivat häiritseviä, sillä joka lainauksen jälkeen tietysti kerrottiin missä ja kuka oli näin sanonut/kirjoittanut. Mitään konkreettista ei kirjasta jäänyt mieleen, eikä tullut yhtään ahaa elämyksiä. Voi osaltaan johtua siitä, että olen vastaavaa tekstiä jo lukenut jostain toisesta johtamisen kirjasta. Valitettavasti olin jo käynyt läpi yli puolet kirjasta, kun tajusin sen olevan turha. Ehkä jatkossa jätän tällaiset kirjat kesken.

Hyvä johtamisen kirja, jos ei vielä hirveästi ole aiheesta lukenut/ymmärtänyt.