Tiimiliiderin vuoteni on kohta päätöksessään ja on aika pikkuhiljaa lähteä pohtimaan, millainen johtaja oikein olen ollut ja kuinka olen vienyt Vengaa eteenpäin kokonaisuutena vuoden verran. Olen aikaisemmissa reflektioissa miettinyt sitä, kuinka tiimiliiderin ja oikeastaan koko jory:n päätäntävalta tai johdettavuus on mielestäni haastava teema Tiimiakatemian arjessa. Olemme kaikki samalla viivalla ja mutkat suoristettuina myös samojen tavoitteiden äärellä. Haluamme kaikki saada jotain osaamista ja asiantuntijuutta, joka vie meitä eteenpäin valmistuttuamme. Miten voimme joryna vaatia muilta, kuitenkin niin että itse pääsemme asettamiimme tavoitteisiin. Rooli, jossa tiimiliiderinä tai tiimiläisenä me jokainen olemme, tulisi joka päivä ansaita paikkamme tiimin arjessa. 

Itseohjautuva tiimi

Teimme jossain vaiheessa syksyn alussa päätöksen, jossa jory saisi valita sprinttiajattelun uudet tavoitteet kahden viikon välein. Tuliko tämä ajatus ja päätös siten, että kyllästyttiin vatvomaan tavoitteita vai oliko tässä aidosti ajatusta siitä, että meidän tekemiin päätöksiin luotettaisiin. 

Kirjassa painotettiin itseohjautuvaa tiimiä ja sitä, kuinka moderni johtaja ei tänä päivänä sanele vaan ottaa mukaan jokaisen tiimin päätöksentekoon. Itseohjautuva tiimi muodostuu siitä, että jokaisella on valtaa vaikuttaa päätöksiin. Nyt teemme joryn kanssa tavoitteet, jolloin yli puolelta tiimistämme päätöksenteko jää välistä. Toki käymme tavoitteemme läpi viikkopalaverissa ja keskustelemme, mitä näihin tulisi muiden mielestä lisätä. Silti olen jo aikaisemmin pohtinut ja tämän kirjan luettuani ajatus vahvistui, että onko tämä sittenkään oikea malli? Jos tavoitteet tulevat kahden viikon välein ”ylhäältä päin” (mikä ei muuten todellakaan ole modernin johtajan käsitteen mukaista), niin kuinka ihmeessä voimme sitouttaa kaikki tiimiläiset asettamiimme tavoitteisiin?

Tästä tulikin mieleeni, että voisimmeko testauttaa kiertävää joryä. Tarkoitan tällä siis sitä, että kierrättäisimme modernin johtajan tavoin johtajuutta osaamisen mukaan. Jos jokaiseen joryn palaveriin tulisikin tiimin sisältä joku kertomaan omia ajatuksia ja mielipiteitä, niin myös meidän muun joryn ajatusmaailma ja katsomus voisi peilautua erilaisten näkemysten ympärille. Nyt olemme saaneet melko yhteneväisen linjan ja selkeyden, jota voisi tietyllä tapaa haastaa.

Luottamuspula

Tämä ikuinen sana huulilla, luottamus. Myös tätä aihetta sivuttiin kirjassa ja sitä olemme myös Vengan kanssa työstetty. Luottamuspula näkyy siten, että peitämme heikkouksia ja teemme olettamuksia. Tiimiliiderinä ja tietenkin koko tiiminä meidän on ymmärrettävä, milloin virheeseen tai epäkohtaan on hyvä puuttua ja milloin on vain hyvä sietää virheet, jotta emme lankea sudenkuoppaan keskittymällä turhiin seikkoihin. Luottamuksessa tärkeintä on, että jokaisella on peloton tunne tiimin kesken. Virheiden pelko on varma tapa tappaa innovaatio ja uudistuminen. Myös se, kuinka voisin tiimiliiderinä löytää jokaiselle sopivan johtamismallin ja sitä kautta merkityksellisyyden, on ollut pohdinnan alla jo pitkään. 

Yhteinen arvomaailma

Tiimin ja joryn kesken olemme keskustelleet paljon alisuorittamisesta. Myös itse henkilökohtaisesti olen vaatinut treeniemme tason nostoa. Alisuoriutumisen taustalla voi olla motivaatiosyyt, mutta myös yhteenkuuluvuuden puute. Jos ei ymmärrä, mistä tekijöistä tulos koostuu, aletaan usein seuraamaan, mittaamaan ja lisäämään painetta. Paineistus taas synnyttää vastarintaa. Sen vuoksi JOKAISELLA meidän tiimistämme tulee olla yhteinen arvomaailma, jotta pääsemme yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin. Tärkein taito johtoryhmällä on saada ihmiset toimimaan oikeaan suuntaan strategian mukaisesti. Tämä voisikin olla meidän seuraava kahden viikon sprintin tavoite.