Kuulen välillä minua arkena ympäröiviltä ihmisiltä siitä, kuinka olen vakuuttava puhumaan ja hallitsen sosiaaliset tilanteet hyvin. Minulta löytyy myös melko iso kaveripiiri, jota läheiseni hämmästelevät myös aina välillä. On kuitenkin täysin eri asia, että löytyy monia eri ystäviä, kuin että heistä jokainen pitäisi minua esimerkiksi hyvänä kaverina tai hyvänä tyyppinä ylipäätään. Varsinkin tiimissäni saatan olla toisinaan liiankin vahva persoona ja ottaa tilaa muilta. Sillä ainakin osa tiimistäni kokee minun olevan hyvä argumentoimaan ja siten ehkä pelkäävät konfliktia kanssani? En missään tapauksessa haluaisi olla napit vastakkain tiimini tai muidenkaan ihmisten kanssa, varsinkaan sen vuoksi että henkilökemiamme eivät kohtaisi, tai jos en osaisi hallita sanomisiani vastapuolelle.

On suorastaan harmi, että luin tämän kirjan niin myöhään, sillä siitä on todellakin apua minulle. Montako tilannetta olisin voinut aikoinaan pelastaa, jos olisin osannut toimia paremmin? Yhtä iso harmi on myös se, että luin sitä aivan liian pitkällä aikavälillä ja olenkin jo unohtanut ensimmäisten kappaleiden opetuksia. Vaikka kirjan alkutaipaleella suositellaankin kappaleiden uudelleen lukemista, en ole sitä ohjeistuksesta huolimatta vielä tehnyt. Kirja täytyy varmasti lukea myöhemmin uudestaan, muistuttaakseen itseään kaikilla niillä tärkeillä ohjeilla. Pienellä muistelulla on kuitenkin melko helppoa palauttaa mieleen opit ja mitä ottaa omaan toimintaani mukaan, sillä näitä oppeja todella kaipaan.

”Jos haluat kerätä hunajaa, älä kaada kekoa”

Mielestäni tuo otsikossa siteerattu lause kiteyttää loistavasti muiden huomioimisen. Mitä lauseella tarkoitetaan, on yksinkertaisuudessaan vastapuolen empatisointia päästäkseen heidän kanssaan samalle aaltopituudelle ja siten lisätä yhteistyöhalukkuutta. Jotta yhteistyöhalukkuus pystytään luomaan, täytyy siis luoda luottavainen tunnesidos vastapuolen kanssa. Näin pystyy vaikuttamaan toiseen ihmiseen ja esimerkiksi tarvittaessa muuttamaan heidän toimintatapojaan.

Kirjassa kannustetaan lähes jokaisessa kappaleessa olemaan aidosti kiinnostunut ja kysymään lisäkysymyksiä vastapuolelta, ymmärtääkseen ja luodakseen toiselle kuvan mielenkiinnostani hänen asioihinsa. Yleisesti ottaen lähes jokainen ihminen nauttii siitä, kun jotakin toista kiinnostaa hänelle tärkeät asiat tai hänen elämänsä. Näin narsistisena ja hieman itsekeskeisenä persoonana on välillä vaikeaa kiinnostua vastapuolen näkökulmista ja tarinoista. Tiedostan ja ymmärrän kyllä hyvin, että muilla ihmisillä on todellakin hyviä ja laadukkaita ajatuksia, laadukkaampia kuin omani. Mutta silti välillä toisen asioista kiinnostuminen voi olla minulle todella vaikeaa. Varsinkin jos kyseessä on jokin vertaiseni. Riippuuhan se toki myös ihmisestä, sillä joskus vain tuntuu, että toisten tapa kertoa asioistaan on niin pitkästyttävä, että siihen on hankalaa keskittyä. Kun pohdin mistä omahyväisyyteni kumpuaa, on kilpailuhenkisyydelläni varmasti jotain tekemistä asian kanssa. Mistä sitten kilpailuhenkisyyteni kumpuaa, on minulle jossain määrin vielä mysteeri. Tulen jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota omiin ajatuksiini ja kiinnostumaan vastapuolen tarinoista, sen sijaan että kertoisin vain omia juttujani ja pitäisin niitä aina muille yhtä mielenkiintoisena tai totuutena. 

”Ainoa keino väittelyssä voittamiseen on väittelyn välttäminen.”

En koe olevani kova väittelijä, vaan enemmänkin sovittelija. En ole esimerkiksi ikinä riidellyt kunnolla parisuhteeni aikana, vaikka sitäkin on ehtinyt kestää jo yli viisi vuotta. Olemme kumpikin osapuoli hyvin kypsiä asian suhteen ja molemmat meistä ovat valmiita unohtamaan ylpeytemme, jos sillä voi ratkaista erimielisyydet. Olemme hyvin erilaisia keskenämme, mutta mielestäni kumpikin meistä on erityisen onnistuneita ymmärtämään toistemme ajatusmaailmoja. Pyrin lähes aina loogiseen ja järjellä ajattelemiseen. Looginen ajattelu helpottaa jokaista osapuolta, sillä se on helpompaa perustella kuin tunteen päälle perustetut väitteet. On kuitenkin itsestään selvää, että kaikkea ei aina pysty selittämään sanoilla ja siksi väittelemiseenkin on hyvä muodostaa itselleen säännöt. Lasken itseni hyvin loogiseksi ja analyyttiseksi ihmiseksi, vaikka en ole lähellekään ihan niin analyyttinen kuin osa ystävistäni, jotka sattumalta opiskelevatkin esimerkiksi sähkö- ja automaatiotekniikan insinööreiksi tai lääketiedettä. Keskustellessani minulle läheisimpien ihmisteni kanssa, minulle ominainen lause on muun muassa: ”Eihän tuossa ole mitään järkeä tai loogisuutta”. Tämä taas saattaa herättää vastakumppanissani todella vahvan defenssimekanismin ja alkaa väittämään minulle takaisin. Näissä tilanteissa olisi ehdottomasti järkevämpää vain itse myöntyä, sen sijaan että lähtisin väittelemään. Tottakai se on aiheesta riippuvainen, mutta nopealla tilannetajulla luulisi pystyä selvittämään, kuinka tärkeää on sillä hetkellä olla oikeassa. Tähän samaan pystyy myös liittämään Carnegien ohjeistuksen vastapuolen kasvojen säilyttämisessä. Vaikka kuinka tietäisinkin olevani jostain asiasta todella tietoinen ja tiedän olevani oikeassa, on joskus parempi vain antaa vastapuolelle mahdollisuus ”tietää paremmin” asiasta. Jos asiasta lähtee kuitenkin väittelemään uskottavammin, voi se vaatia ihmiseltä joskus yllättävänkin paljon myöntää olevansa väärässä. Se että nöyryyttäisi vastapuolta tilanteessa erityisesti muiden edessä, voi olla valtavan iso kolhaisu väliseemme suhteeseen pitkällä juoksulla, sillä sitä kolhua on tyypillisemmin myös hankalaa oikaista enää jälkikäteen. 

Kirja painottaa erityisen paljon vastapuolen kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen liittyviä ohjeita ja keinoja. Vaikka vinkit käyvät aivan todella loistavasti myyntiammattiin, koen itselleni tärkeämpien oppien sulautuvan ihan tavalliseen sosiaaliseen elämääni. Ymmärrän kirjan sanoman, sillä kommunikoinnin tärkein elementti noin ihan yleisestikin ottaen on ehdottomasti kuunteleminen ja toisen huomioon ottaminen. Kumpaakin asiaa pyrin tietoisesti itsessäni kehittämään, vaikka se ei aina ulospäin näkyisikään. Miksi edes yrittäisin vaikuttaa vastapuoleen, jos ei ole valmis itsekkään ensiksi katsomaan peiliin tai ymmärtämään toista.