Reflektointia tiimiin:

Tämä kirja tuntuu soveltuvan kuin suoraan tiimiakatemiaan ja tiimimme ymmärryksen lisäämiseen johtajuudessa ja ryhmädynamiikassa siellä. 

Huomaan tiimissämme kehityskohteena, että jos meidän täytyy saada jokin asia hoidettua tietyssä ajassa ja paineen alla, tietyt henkilöt ottavat vallan ja eivät delegoi hiljaisimmille asioita. Myöskin syntyy ns. valtataisteluita ja puolella porukasta loppuu mielenkiinto koska he kokevat, että heitä ei kuunneltaisi tai arvosteta. Huomaan silloin tiimissämme luottamuspulaa tehtävien ja ideoimisten delegoinnissa. Tuntuu että tietyt henkilöt haluavat aikapaineessa saada asian vain tehdyksi. Hyvässä johtamisessa tilanteessa hyödynnettäisiin suurimman osan osaamista eikä vain nopeimman tahdin omaavan ryhmän. Rauhallisempikin työtahti voi samassa ajassa tuoda aivan uuden ulottuvuuden tekemiseen. Tähän ratkaisuna voisi vaikkapa käyttää, että antaisi rauhallisemmassa tahdissa työskenteleville pienempiä tehtäviä, jotka he suorittavat laadukkaasti. Silloin ryhmätyöskentelyssämme henkilöt voisivat myöskin kokea arvostusta enemmän ja tiimi toimisi yhtenäisemmin.

Itselläni oli koulun aluksi haasteita työtapojen erilaisuuden ymmärtämisessä, koska omalla kohdallani olen arvostanut aina itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta paljon, ja ymmärsin toisin sanoen parhaiten omia tapojani työskennellä, joihin olin tottunut. Olen aina ollut enemmän yksinpelaaja. Olen oppinut kumminkin ymmärtämään, että ihmisillä on eri intressejä ja tapoja työskennellä. Niiden tutustumiseen täytyy vain käyttää aikaa, jotta osaa toimia henkilöiden kanssa mahdollisimman tehokkaasti ja kunnioittavasti. Tämä lisää ihmissuhdetaitoja huomattavasti työelämässä. Olen oppinut myös yhteistyön voimasta ja kuinka sillä saa selkeästi enemmän eri alueiden potentiaalia käyttöön työssä ja näin kasvu ei riipu vain yhden henkilön osaamisesta. Näin kasvu voi olla laadukkaampaa ja nopeampaa.

Myöskin erilaisena olen kokenut uuden Tiimiakatemian sosiaalisen yhteisen kulttuurin ja olenkin hitaasti alkanut tajuamaan sen hyviäkin puolia ja sitä, miksi tiimin toimintaan kannattaisi osallistuakkin ja antaa sille panostusta. Tässä täytyy muistaa, että osaa pitää kuormittavuuden järkevänä ja hahmottaa omat kehityskohteet ja tavoitteet, jota haluan saavuttaa toiminnallani tiimissä. Muuten työt saattavat tuntua merkityksettömiltä. Pitää myös osata rajata mihin lähtee ja mihin ei lähde mukaan. Esimerkiksi mielestäni kannattaa lähteä sellaiseen toimintaan mikä edistää tiimin rahatilannetta tasavertaisesti. Tiimiajatteluun sopeutumisessa minulla on mennyt aikaa, mutta koen että olen ajan kanssa muuttunut avarakatseisemmaksi. Koen että osaan myös erotella hieman itseäni tarvittaessa kauemmas ja seurata etäämmältä toimintaa. Ei tarvitse kontrolloida mitään vaan antaa asioiden olla sellaisenaan kuin ne ovat. Siten myös vapautuu tilaa tehdä ja ajatella asioita, jotka minua kiinnostavat. Akatemialla kannattaakin mielestäni paljon seurata omaa palautumista ja kuormitusta.

Arvostan paljon tiimissä ihmisiä, jotka eivät myötäile samoja mielipiteitä kaikkien kanssa. On olemassa sanonta että ”Kun kaikki ovat samaa mieltä, jotkut eivät ajattele itse.” Tämä voi olla yksi syy, eli oman kapasiteetin säästäminen tai sitten yksi syy voi olla pelko ryhmässä oman itsensä esiin tuomiseen. Yksi syy voi myös olla halu kuulua ryhmään, jota avaan pian lisää. Vastakkaisena näkökulmana mielipiteiden esiin tuomisessa täytyy olla myös rajansa sillä itseään voi tuoda myös liikaa esille niin että kävelee muiden päältä ja ylittää heidän rajojaan. Jos esimerkiksi aletaan puhumaan vaikkapa muiden henkilöiden henkisistä kehityskohteista, se ylittää mielestäni jo toisen henkistä rajaa. Toki eri ihmiset voivat kokea tätä eri tavoilla.

Pidin kohdasta, jossa puhuttiin ryhmän vaikutuksesta ja ihmisen halusta olla osa ryhmää, tämä halu kuulua ryhmään voi sumentaa omia mielipiteitä paljon. Minulle myös uusi sanonta oli, että ”Voi olla kaksi ihmistä: se kuka olet yksin ja kuka olet ryhmässä.” 

Olen oppinut, että primitiivisesti tämä sosiaalinen halu kuulua ryhmään on luotu auttamaan meitä selviytymään, sillä ennen jos jäit ryhmästä, mahdollisuudet selviytyä pienenivät. Mielestäni tämä sama selviytymisvaisto voi aktivoitua koulussamme ryhmässä, jolloin ihmiset eivät uskalla kertoa aitoja näkemyksiään asioihin. En tiedä onko tämä ryhmäajattelu hyväksi kenellekkään, sillä se supistaa katsomustamme paljon. Harmoniaa kannattaa välillä myöskin rikkoa asiakeskeisissä keskusteluissa. Itselleni tämä sosiaalinen koulutusmuoto on tuonut hyvää siinä mielessä, että saan kehitettyä ryhmätaitojani ja kykyä tuoda itseäni esille peloista huolimatta. 

Mielestäni tiimiläisillä pitää olla rahallisia mahdollisuuksia ja kannustimia, jotta tiimiläiset lähtevät liikkeelle. Itselläni kannustimet projektien tekoon olivat ennen pienemmät koska luulin että yhteiskassamallissa ei ole mahdollista tienata mitään. Kuulin vasta tänä syksynä, että projekteista voi tienata itselleen yhteiskassassakin, jos sitä perustelee ja neuvottelee tiimin kanssa. Ensisijaisesti kuitenkin koen, että tiimin taloudellista tilannetta täytyy saada kohennettua yhteisillä työkeikoilla, koska silloin tienaaminen on tasapuolista. Sitten kun tiimimme tilanne on hieman vakaampi, voisimme tehdä yksittäisiä työkeikkoja, joista vaikkapa tietty prosenttiosuus menee tiimille ja loput itselle.

Johtajuus:

Yksi suurimpia oppeja johtajuuden psykologiassa oli, että eri ihmiset odottavat erilaista johtamista, siten eri ihmisillä on siinä siis eri tarpeet ja siksi johtajuuden on mahdotonta miellyttää kaikkia. Johtajan täytyy siis kulkea aika rohkeasti omaa polkuaan ja kaikkien miellyttäminen ei ehkä olekkaan johtajuuden tarkoitus. Oma käsitykseni tällä hetkellä johtajuudesta on työtehtävien mahdollisimman tehokas teko ihmisten tunnetarpeita kunnioittaen ja potentiaalin irti saaminen, ilman työntekijän yli menevää kuormitusta. Tasapainoilu ja kultaisen keskitien löytäminen eri tilanteisiin taitaa olla avainasemassa johtajuuden roolissa.

”Esihenkilön täytyy uskoa omaan tapaansa johtaa, jotta hän voi olla uskottava muiden silmissä” Tämä oli juuri ongelmani johtamisessani tiimimme ensimmäisessä projektissa Laskiaisriehassa. Koitin projektinjohtajana antaa ihmisille paljon tilaa ja vastuuta tehtävissä. Pidin paljon palavereita, joissa koottiin ihmisten tehtyjä tehtäviä, tuntemuksia ja kehitysideoita. Tajusin silti, että johtajana minulta puuttui tietynlainen usko itseeni ja johtamiseeni. En ollut kovinkaan asiajohtaja ja luonut runkoja tekemiseen. En myöskään huomioinut niin paljoa kaikkien osaamista ja osannut hyödyntää sitä. On hyvä käydä jälkikäteen näitä läpi, jotta voi kehittyä. Johtajuuden keinoina pidin ihmisten itseohjautuvuuden huomioimisesta, siten että johtajana antaa ihmisille tunteen, että he saavat vaikuttaa. Tätä voisin tulevaisuudessa tehdä esimerkiksi antamalla vaihtoehtoja työntekijöille ja mahdollisuuksia puhua suoraan, mutta rakentavasti. Johtajuudesta myös korostettiin ihmissuhdetaitoja, kykyä havainnoida tunnelmaa ja myös näyttää esimerkillä ja puheella millainen tunnelma olisi hakusessa tiimille. Jos johtaja on negatiivinen, tiimistäkin todennäköisesti tulee. 

Sukupolviemme välillä voi myös olla ymmärryseroja, koska työ on muuttunut fyysisestä raskaasta työstä, henkiseksi raskaaksi työksi. Johtaja nykyään kuulostaa kirjan mukaan vähän siltä, että se olisi kuin ihmisten työtehtävien ohjaaja, välien selvittelijä, työhön motivoija ja psykologi.

Reflektointia itseni kautta:

Johtaminen tuntuu omassa mielessä ristiriitaiselta koska en itse pidä paljoa auktoriteeteistä tai usko että toisen pitäisi kontrolloida toista. Tässä tuleekin kysymys, että voiko tätä tehdä terveesti ja ei rajoja ylittävästi kaikkia kohtaan. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni aivan uutta johtamistyyliä mitä en ole koskaan nähnyt Tuulivoimaseminaarissa entisen Tiimiakatemialaisen toimesta. Hän kertoi tyylin olevan kaverijohtamista. Hämmennyin kun hän oli niin laajan projektin johtaja, joka johti monia ihmisiä, mutta oli silti niin huomioiva minuakin kohtaan. Hän ei purkanut stressiään muihin vaan teki kaikkea yhdessä ja ohjeisti rauhallisesti. Sain tästä aivan uuden suunnan katsoa asiaa ja haluan tutustua tälläiseen johtajuuteen lisää. Ensin minun kumminkin täytyy varmasti tutkia alkukäsitteitäni johtajuudesta sekä siihen liittyviä huonoja tunteita mitä minulla on. Sitten voisin sen jatkoksi alkaa rakentamaan jotain aivan uutta.

Koen että itselläni on tällä hetkellä hieman väsymystä henkisesti. En pysty enää kuuntelemaan niin empaattisesti ihmisiä ja sosiaalisesti olen todella ylikuormittunut. On vaikeampi pysyä mukana keskusteluissa ja ajatukset eivät ole niin loppuun asti mietittyjä koska aivot ovat niin väsyneet. Myöskin keskittymis- ja muistiongelmat lisääntyvät paljon ja ilmapiirin aistiminen pienenee. Tämä koulu on yllättävän raskas, jos tarvitsee omaa aikaa paljon ihmisenä palautumiseen. En koe, että koulun tehtävät niinkään olisivat raskain osuus vaan ihmissuhdetaitojen kehitys ja sosiaalinen puoli koulusta, varsinkin kun on valmiiksi jo pitkään jatkuneen suorittamisen takia väsynyt. En ehkä näiden syiden vuoksi myöskään halua kauhean kuormittavia rooleja tiimissämme. Koen että en ole siihen vielä henkisesti valmis ainakaan vuoteen.