Akatemia alkaa lähestymään loppuaan ja viimeiseksi kirjaksi lukulistalleni valitsin Carol S. Dweckin teoksen Mindset: menestymisen psykologia. Kirja oli mukava päätös omalle akatemiataipaleelleni, sillä pääsin sen avulla syventymään omaan kehitykseeni ja kasvuuni viimeisten vuosien aikana. Dweckin tutkimus kasvu-  ja kiinteästä ajattelutavasta avasi minulle uusia näkemyksiä siihen, miten omat asenteeni ja uskomukseni itsestäni ja osaamisestani ovat muovanneet kokemuksiani ja suhtautumistani elämään. Hän korostaa, että omalla ajattelutavalla on merkittävä vaikutus siihen, miten suhtaudumme eteemme tuleviin haasteisiin, oppimiseen ja menestymiseen. Tämä oli toisaalta tuttu, mutta myös mieltä avartava ajatus kun mietin tulevaisuuttani, ja sitä miten haluan elää merkityksellistä elämää. 

Olen aina arvostanut jatkuvaa kehittymistä ja oppimista sekä itsessäni, että muissa. Kasvuajattelu tarkoittaa uskoa siihen, että kyvyt eivät ole staattisia, ennalta asetettuja, vaan niitä voidaan kehittää oman tekemisen ja palautteen kautta. Opintojeni aikana olen saanut arvokasta palautetta tiimiläisiltäni, projektiryhmiltäni ja valmentajiltani, mikä on ollut tärkeää kehitykselleni. Vaikka palautteen vastaanottaminen voi olla välillä haastavaa, olen oppinut että se on olennaista oman kasvuni kannalta. Kun palaute tulee halusta välittää ja auttaa kasvamaan, on sitä helpompi käsitellä. Pitää myös nähdä palautteet rakentavina eikä negatiivisina. Oikeastaan, ilman palautetta en voisi edistyä ja kasvaa. Onkin tärkeää oppia kuulemaan ja kuuntelemaan sitä ilman puolustusmekanismeja.

Kuitenkin tunnistan itsessäni myös kiinteän ajattelutavan piirteitä, erityisesti virheiden välttelyssä. Uskon tämän rajoittaneen kehitystäni ja saaneen minut pelkäämään epäonnistumisia. Jossain tilanteissa olen siis saattanut jäädä paikoilleni sen sijaan, että olisin ottanut riskejä ja astunut epämukavuusalueelleni. Kiinteä ajattelutapa estää meitä oppimasta ja kasvamasta, ja tämä onkin ollut itselleni tärkeä oivallus. Olen tietoisesti pyrkinyt astumaan epämukavuusalueelleni, sillä tiedän, että suurin oppiminen tapahtuu juuri siellä, missä asiat eivät ole ennakoitavissa tai mukautettavissa. Nimittäin tykkään tiedosta ja asioiden ennustettavuudesta sekä erilaisiin tilanteisiin varautumisesta, jonka vuoksi olen halunnut tarkoituksella ottaa itselleni projekteja tai työkeikkoja, jossa minut heitetään suoraan uuteen tilanteeseen, johon en ole pystynyt varautumaan etukäteen. Välillä tilanteissa tuntuu, että sydän pomppaa ulos rinnasta tai meinaan pyörtyä, mutta kaikista näistä on kuitenkin selvitty – ja seuraavasta kerrasta tulee aina edellistä helpompi. Prosessi epäonnistumisten käsittelyn ympärillä on ollut haastavaa, mutta samalla hyvin palkitsevaa. Se on opettanut minulle, että virheet eivät ole maailmanloppu, vaan mahdollisuus oppia ja kasvaa. Usein virheitäni ei huomaa kukaan muu, kuin minä itse – ja vaikka huomaisikin, on sekin ihan ok. Jokainen virhe, jonka olen kohdannut on tuonut mukanaan uusia oivalluksia ja auttanut ymmärtämään, että epäonnistumiset ovat vain askelia ihmisenä kasvamisen polulla.

Viimeiset vuodet eivät ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä olen opintojeni aikana kohdannut merkittäviä haasteita oman jaksamiseni suhteen. Olen oppinut sen, kuinka tärkeää on asettaa rajat omalle jaksamiselleen ja huolehtia henkisestä hyvinvoinnista. On ollut hetkiä, jolloin työtaakka on kasvanut liian suureksi, joka on uuvuttanut minut täysin. Yleensä tilanteeseen herääminen on tullut liian myöhään ja on ollut vaikeaa myöntää itselleen, ettei siinä hetkessä pysty kaikkeen työhön, mitä on itselleen haalinut. Tämä on opettanut itselleni, että oma henkinen terveys pitää aina laittaa etusijalle, jotta pystyn oppimaan ja kehittymään. Uupuneena on mahdotonta kehittyä, jos nykyhetkessäkin jaksaminen tuntuu vaikealta. Hyvinvointini toimii perustana kaikelle muulle, ja ilman sitä en voi olla luova tai tehokas. Eikä tämä päde vain työasioissa, vaan myös itselle mieluisat asiat voivat tuntua vaikeille saavuttaa. Olen oppinut, että omien rajojen tunnistaminen ja niiden kunnioittaminen on ensisijaisen tärkeää, jotta voin työskennellä myös jatkossakin tehokkaasti. Oman uupumisen tunnistaminen on ollut vaikeaa, mutta se on ollut myös tärkeä oppimiskokemus.

Olemme tämän syksyn puhuneet treeneissä paljon omasta osaamisesta sekä sen tunnistamisesta ja sanoittamisesta, joka on tuntunut itselleni haastavalta. Kasvun ajattelutapa auttaa meitä tunnistamaan omat kykymme ja voimavaramme. Olen kamppaillut itseni vähättelyn kanssa, ja koen helposti, etten ole tarpeeksi hyvä etenkään ammatillisessa kontekstissa. Tunne omasta osaamattomuudestani on estänyt minua käyttämästä kykyjäni hyödyksi ja hakeutumasta projekteihin, missä olisin voinut pärjätä. Itsevarmuuden keräämisessä ja oman osaamiseni tunnistamisessa on vielä paljon kehitettävää, mutta uskon kehittyväni vielä tässä. Tiimin kanssa käydyt dialogit aiheesta ovat olleet tarpeellisia, sillä on huomannut, etten ole ajatusteni kanssa yksin. Pitää ottaa käyttöön vähän röyhkeämpi asenne – siis kehua myös itseä omista onnistumisistani. Olen kuitenkin akatemia-aikana oppinut monia asioita sekä ammatillisesti, että tiimityöhön ja dialogiin liittyen. Uskon, että oman itseluottamuksen kasvattaminen on avain, joka avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Yksi akatemialla oppimani tärkeä työkalu on reflektointi. Olen viime vuosien aikana joutunut (tai päässyt) ensimmäistä kertaa pohtimaan syvällisemmin omaa toimintaani ja oppejani. Tuntuu, että koulussa tähän asti oppiminen on loppunut tehtävän palautettuani, kokeen valmistuttua tai kurssin päätyttyä. Asioihin palaaminen ja niiden reflektointi on mahdollistanut jatkuvan oppimisen ja itsensä kehittämisen. Reflektoinnin lisäksi olen oppinut kokeilemaan uskaliaammin erilaisia asioita. Haluan jatkossakin kokeilla erilaisia lähestymistapoja ja oppia mikä toimii parhaiten itselleni. Nyt kun elämässäni on kääntymässä seuraava sivu valmistumisen myötä, uskon, että kasvun ajattelutavan omaksuminen on avain tulevaisuudessa menestymiseen. Olen valmis ottamaan vastaan kaikki uudet haasteet, jotka tulevat eteeni. Kehitys on jatkuva prosessi, johon aion tarttua innokkaasti, sillä olen kehityshaluinen ja haluan elää itselleni merkityksellistä elämää. Uskon, että voin löytää jatkuvasti uusia tapoja kasvaa, kehittyä ja elää täysillä elämää, jossa heijastuvat arvoni ja tavoitteeni.