Tämä kirja ei ollut alun perin minun syksyni lukusuunnitelmassa, mutta Roosa suositteli tätä minulle, niin oli pakko vähän ohittaa omaa suunnitelmaa ja onneksi ohitin. Tämän Carol S. Dweckin Mindset -kirjan pitäisi jokaisen tiimiyrittäjän lukea. Oman kasvun ja itsensä johtaminen on Tiimiakatemialla isossa roolissa ja tämä kirja viimeistään laittaa ajattelemaan, että onko oma ajatusmaailma oman kehityksen tiellä.

En pysty siihen vs en pysty siihen vielä.

Muuttumattomuuden asenne

Tämän asenteen ja ajattelutavan omaavat henkilöt ajattelevat, että omat lahjat ovat rajalliset ja ennalta määrätyt. Tällaiset henkilöt pyrkivät täydellisyyteen sillä he pelkäävät epäonnistumista tai muiden edessä nolostumista. Nämä henkilöt eivät usko oppivansa virheistä vaan karttavat niitä viimeiseen asti sillä heidän käytöksessään ja ajattelutavassaan näkyy vahvasti se, että he luulevat olevansa muita parempia.

Tiimiakatemialla huomaa usein omien kykyjen aliarviointia ihan jokaiselta. Usein mennään siellä omalla rakkaalla mukavuusalueella ja sieltä pois meneminen on kauheinta mitä tietää. Koen, että tämä asenne lähtee ihan lapsuudesta ja kasvatuksesta liikkeelle. Jos vanhemmat eivät vaadi ja kannusta lasta parempiin suorituksiin niin usein myös itse tyydytään siihen mitä uskoo osaavansa eikä sitä haluta lähteä kehittämään koska ajatellaan, että ”en minä kuitenkaan osaa”.

Jos jäämme junnaamaan koko Tiimiakatemian ajaksi muuttumattomuuden asenteen oravanpyörään, emme voi myöskään kehittyä. Mielestäni palautetreenit ovat oiva paikka lähteä miettimään omaa asennettaan ja tiimin työskentelyä, sillä ei ole pahempaa jarrua tiimissä kuin tämän asenteen omaava henkilö. Tunnistan, että Artessa itse kullakin on vähän tätä asennetta veressä, mutta silloin on löydettävä mielenkiinnon kohde mikä oikeasti inspiroi ja käännettävä suunta kohti kasvun asennetta. 

Kasvun asenne

Kasvun asenne sallii sinun nauttia siitä mitä rakastat. Tämän asenteen omaavat ihmiset haluavat jatkuvasti kehittää itseään ja omia kykyjään. Tällaiset henkilöt eivät pelkää haasteita tai epäonnistumisia. Päinvastoin he menevät mieluummin kohti epäonnistumista sillä sieltä he saavat suurimmat opit. Kasvun asenteessa ei negatiivisen palautteen jälkeen jäädä vellomaan sudenkuoppaan vaan sieltä noustaan vielä isommalla motivaatiolla itsensä kehittämiseen. Tiimiakatemialla tätä voisi verrata myös ketterään oppimiseen. Luomme projektit omien kiinnostusten ympärille ja lähdemme kartuttamaan tietopääomaa kirjojen ja tekemisen kautta. 

Tiimiakatemian rikkaus on nimenomaan siinä, että voimme kehittyä siinä mikä meitä innostaa ja kiinnostaa juuri nyt. Myös virheisiin on varaa ja niistä jopa palkitaan. Akatemialla on enemmän aistittavissa nimenomaan tätä kasvun asennetta, kuin muuttumattomuuden asennetta ja niin se kuuluu ollakin. Emme voi kehittyä, jos emme muuta omaa ajattelutapaamme. 

Henkilökohtainen kasvu ja oma asenne

Näin entisenä kilpaurheilijana nään vahvasti sen miten nämä molemmat asenteet ovat kulkeneet kausittain omassa elämässäni mukana. Joukkueurheilussa etenkin on tärkeää, että jokaisella on asenne ja motivaatio kohdillaan sillä yhdenkin ihmisen motivaationpuute vaikuttaa koko tiimiin. Niin se sama näkyy akatemialla ja myös Artessa. 

Tullessani Tiimiakatemialle sain paljon palautetta omasta ulosannistani. Sanoin asiat suoraan ja osittain kärkkäästi. Olin aluksi tässä muuttumattomuuden asenteen kannalla ja vähän ajattelin, että ”tämmönen mä vaan oon, voi voi koittakaa kestää” ja ensimmäiset palautteet menivät suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puhuin tästä asiasta muutaman luistelujoukkuelaisen kanssa ja he yllättyivät saamastani palautteessa. Luistelujoukkueessa olen enemmänkin hassuttelija, mutta kuitenkin sanoin asiat niin kuin ne ovat. Tämä oli ehkä se ratkaiseva keskustelu, jolloin ajatustapani vaihtui muuttumattomuuden asenteesta kasvun asenteeseen. 

Minulla oli ollut akatemiaa ja yhteisöä kohtaa liian vahva ja vakava työasenne. Lähdin siis muuttamaan omaa ajattelutapaani enemmän rennompaan ja ei niin vakavaksi, samalla tavalla mitä minulla on omia harrastuksiani kohtaan. Tosissaan muttei vakavasti. En osaa sanoa ajattelinko jokaista sanaani mitä päästin suustani sillä jossain vaiheessa olin vain hiljaa, mutta siihen oli muitakin syitä kuin se, että olisin miettinyt kauheasti ulosantiani. On kuitenkin ollut ilahduttavaa kuulla, että olen kehittynyt omassa ulosannissani valtavasti sillä itse sitä ei samalla tavalla huomaa.

Kirjaa lukiessani kokosin pientä ajatuskarttaa omasta mindsetistäni akatemialla ja miten itse näen nämä asenteet itsessäni. Haluaisinkin nostaa pari asiaa etenkin muuttumattomuuden asenteesta. Ensimmäisenä siellä on itsensä aliarvioiminen minkä jo mainitsinkin myös ylempänä, että se näkyy aika monessa tiimiyrittäjässä. Suurin uhkani sen suhteen omien korvien välissä onkin, että omien taitojen sanottaminen teettää tuskaa. Olen todella paljon Tiimiakatemialla keskittynyt johtamiseen ja roolit ovat olleet todella erilaisia. Ei ole yhtä selkeää roolia ja työtehtäviä, mitä joutuu johtamaan, jolloin omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen on vaikeaa. Siksi olen yrittänyt pyytää palautetta johtamisestani, mutta kaikki eivät sitä välttämättä osaa antaa.

Toinen asia mikä muuttumattomuuden asenteessani on pelko suuresta epäonnistumisesta. Olen ihminen, joka oppii parhaiten kantapään kautta. Tämä pelko kääntyy kuitenkin enemmän taloudellisen pelon puolelle. Yritystoiminnassa on otettava riskejä ja ilman niitä ei voi menestyä, mutta en pelkää sitä, että tekisin itse jonkun epäonnistuneen projektin tai yrityksen. Pelkään sitä, että tuotan jollekin toiselle omalla virheelläni suuren taloudellisen tappion. Olen vierestä seurannut missä pieni työntekijän huolimattomuusvirhe johti suuriin taloudellisiin tappioihin. Totta kai vakuutukset ovat olemassa, mutta ei nekään kaikkea korvaa. 

Mä olen optimistinen pessimisti ja pettymykset kuuluvat elämään. En osaa lannistua pienistä epäonnistumisista tai vastoinkäymisistä ja yleensä niihin kommentoinkin vain ”nokka pystyyn ja perse kohti uusia pettymyksiä”. Tähän asenteeseen on varmasti kilpaurheilutaustani vaikuttanut paljon ja pettymykset esimerkiksi kilpailuissa olen osannut kääntää motivaatioksi. Tähän voi vaikuttaa myös se, että koen olevani parhaimmillani paineen alla etenkin työelämässä. Niissä hetkissä korostuu etenkin priorisointi- ja delegointitaidot.