Näiden viimeisten reflektioiden kirjoittamiseen olen imenyt inspiraatiota tiimiakatemia-mediasta ja sinne kirjoitetuista teksteistä. Tällä kertaa kyseessä on viimeinen meikäläisen kirjoittama reflektio. Kuittaan tästä itselleni myös henkilökohtaisen kasvun lisäksi kaikki kevään 2023 opintopisteet. Joulukuussa. Tähän tekstiin sain kirjoittamisen kipinää Huttusen Mikin kirjoittamasta ”the spirit of Kaizen” raflektiosta, joka oli kirjoitettu Robert Maurerin samannimisen teoksen pohjalta.

Kontekstina tällä kertaa Tiimiakatemian kasvu ja kehitys. Joku voisi sanoa jopa valloitusretki. Ja koska puhutaan valloituksesta, tarvitaan hienovaraisen japanilaisen prosessiajattelun rinnalle myös kiinalainen ote sotataktiikoista. Muita kulttuureita referoidaan myös mutta niiden mainitseminen tässä vaiheessa pilaa niiden viihteellisyyden. Kaizenia ja Sun Tzuta keskenään sekoitellen pyrin leipomaan tähän paperiin omia ajatuksia siitä, miten Tiimiakatemia voisi tulevaisuudessa ja lähitulevaisuudessa kasvaa niihin sfääreihin, missä ajatuksemme ehkä aavistuksen verran ovat jo käyneet. 

Lähtötilanne

Kolmen vuoden ura tiimiyrittäjänä on ollut kieltämättä elämäni parasta aikaa. Monta asiaa tekisin ehdottomasti toisin ja jälkiviisaana voi katsoa tekemisiään aivan uusilla linsseillä. Mitään päätöksiä en erityisesti kadu, enkä jää harmittelemaan tehtyjä juttuja. Me saavuttiin taloon koronan jyllätessä, mikä ehdottomasti on vaikuttanut koko toimintaan pidemmän aikaa, mutta suurimman vahingon karanteenit ja tarpeettomat paniikit tekivät TA kulttuuriin. Yhdessä tekeminen, yhteen hiileen puhaltaminen ja tiimin tärkeys yli muun. Aika kultaa varmasti muistot ja meille on varmasti maalailtu kiiltävää kuvaa siitä, mitä joskus on ollut, mutta on ehdoton fakta, että 10-15 sitten projektit, liikevaihdot ja identiteetti olivat rutkasti suurempia, kuin mitä meidän kolmen vuoden aikana. Toki myös Jeesus Partasen ja muiden vanhojen gubbejen taka-alalle siirtyminen on muovannut yhteisöä erilaiseksi. Pitkään kantaneet ajatukset yhteiskassasta, rohkeista kokeiluista ja maailman valloituksesta ovat kutistuneet skaalaan, joka ei enää kauhistuta. Ja se on sääli.

Kulttuurin kutistumisesta ja indivisualismin rehevöitymisestä voi ehdottomasti syyttää, ja pitääkin syyttää tiimiyrittäjiä, mutta yhteisön jäsenet ovat aina kulttuurin uhreja. Etenkin, jos kulttuuria ei erikseen johdeta. Luotan meidän valmentaja-alumneihin tarinankertojina ja uskon vahvasti tarinoiden voimaan kulttuurin syntymisessä, mutta on myös todellista, että visiojohtaja yhteisöstä puuttuu. Onneksi tilannetta ei kuitenkaan korjata pelkästään visiojohtajalla. 

Tiimiakatemia ei sinänsä ole huonossa jamassa ja koen meidänkin tiimin tehneen osaltaan hyvää työtä ta-spiritin ylläpitämisessä. Ei toki kaikkina aikoina. Mielestäni olemme kokonaisuutena lamassa. Yhteisön jäseniä on hankala saada tekemään töitä koko yhteisön kollektiivisen hyvinvoinnin tai menestyksen eteen. Etenkin, jos koko yhteisön asiat asettuvat ristiin omien superkiireisten ja tärkeiden asioiden kanssa.

Miten Tiimiakatemian hyvinvointi instituuttina nostetaan aivan uusiin korkeuksiin?

Kokenut tiimiyrittäjä. Kokematon alumni.

En tarkkaan osaa sanoa mikä oma kädenjälkeni on tiimiakatemian kehityksessä konkreettisesti ollut. Sen tiedän, että kaikessa olen halunnut olla mukana ja sen ansiosta olen päässyt näkemään päätöksentekoa ja kehittämistyötä aitiopaikalta lähes koko kolmen vuoden ajalta. Paljon olen päässyt näissä tilaisuuksissa puhumaan ja monesti puheet ovat jääneet puheiksi sekä omalta osalta että koko porukalta. Ta-spiritin synnyttäminen on mielestäni ollut Tiimiakatemian kehityksen kannalta ehdottomasti tärkein saavutus. Tässäkin toki hauskana tarinana se, että kun ensimmäisessä lumenluonnissani tai elonkorjuussani kysyin, että olisiko tämmöisen edustusyrityksen perustaminen mahdollista tai hyvä idea niin vastaanotto oli vähintääkin niheä, ellei jopa jyrkkä ei. Valtterin kovaääninen valitus talon talousasioista ja oma-aloitteisuus yhdistyksen perustamisen suhteen oli hieno osoitus siitä, että auktoriteettien ohi pääsee, kun niitä ei kuuntele. Ta-spirit vaatii toimiakseen kuitenkin suunnitelmallista kehitystä tulevaisuudessa ja sen potentiaali tulee pystyä ulosmittaamaan.

Alumnina en aio jäädä katselemaan tätä vallitsevaa laiskuutta, joka alumnitoimintaa kohtaan on käsinkosketeltavaa. Alumniverkosto on valtavan suuri ja siellä lymyää uskomattomia timantteja, joiden avulla saataisiin luotua uutta sekä kehitettyä sitä, mitä meillä kaikilla milläkin hetkellä on. Alumnijäsenyys ja siihen sisältyvät asiat ovat olleet jonkun työpöydällä nyt ainakin koko syksyn ja ellen väärin muista niin puhuttiin siitä jo alkuvuodestakin. Ehdotukset ja ideat alumnijäsenyyden tuotteistamiseen voisivat löytyä myös itse alumneilta. 

Tässä tekstissä syvennyn Tiimiakatemian sisäiseen kulttuuriin, sekä ulkoiseen markkinointiin. Seuraavaksi siirrymme Sun Tzun ja Kaizenin saattelemina kilpailukyvyn ja kulttuurikehitysen rappusiin. 

Kaizen ja Sun Tzu

Itsetuntemus ja kilpailu

Tunnista omat vahvuutesi ja heikkoutesi sekä ymmärrä kilpailijasi.

Omasta mielestäni meidän kilpailijoita ei missään nimessä ole proakatemia, terwa-akatemia tai turun businessakatemia. Meidän ylivoimaisesti suurin kilpailija on suomalainen taannuttava ja auttamattomasti jälkeenjäänyt koulutusjärjestelmä, joka on luonut kasvavien nuorten aikuisten aivoihin ihanteellisen ajatuksen uraputkesta, labradorinnoutajasta ja helposta elämästä ennen väistämätöntä kuolemaa. Perinteinen tapa kouluttautua on meidän ainut oikea kilpailija. Proakatemian kanssa kilpaileminen on turhaa, jos uraputkizombeista ei saada houkuteltua tarpeeksi elämää janoavaa yleisöä hakemaan kummankaan opinahjoihin. Yrittäjyys on kuitenkin trendikästä ja se on meidän vahvuus.

Kilpailussa ihmisyydenlamaannuttajaa sekä ihoon juurtuneita haalareita vastaan meidän tulee ymmärtää Tiimioppimisen ja yrittäjyyden ydin. Meidän opintoja varjostaa jäätävä selittämisen vaikeus, mikä saattaisi olla houkuttelevaa jos mysteeri tai yllätys toimisi koulutusmarkkinoinnissa, mutta se ei vielä tällä alalla ole trendi. Markkinointiviestinnän kulmakivi eli ydinviestit on helppo konsepti ajatella, mutta perhanan hankala toteuttaa tehokkaasti. Vesa Taatila (2010) kirjoittaa englanninkielisessä artikkelissaan yrittäjyyden oppimisesta korkeakouluopinnoissa ja toteaa, että yrittäjyyden oppiminen korkeakouluopintojen yhteydessä on hankalaa ja mitä kapeampi tai syventyneempi opintojen ala on, sitä vaikeampi sen ohessa on oppia yrittäjyyteen liittyviä taitoja. 

Irving Grousbeck (1997) listaa yrittäjälle ominaisiksi kompetensseiksi: tyytymättömyys vallitsevaan status quoon, terve itseluottamus, valmius tehdä vaadittavia töitä, huoli yksityiskohdista sekä  epäselvyyden sietokyky. Muita samassa tekstissä mainittuja ominaisuuksia ovat intohimo liiketoimintaan, positiivinen asenne muutokseen, epävarmuuden toleranssi, tarve saavuttaa, luovuus ja ison kuvan ymmärrys. Tiimiakatemia oppimisympäristönä pakottaa oppimaan yrittäjyydelle ominaisia kokonaisvaltaisia taitoja, joita ei voi kirjasta oppia. Onko meidän kilpailuvalttina sittenkin ne asiat, mihin mikään muu oppilaitos ei vaan yksinkertaisesti pysty. 

Meidän vahvuudet löytyy kokonaisvaltaisesta kehityksestä, yrittäjyyden trendikkyydestä, oppimisen vapaudesta sekä mahdollisuudesta unelmoida ja saavuttaa ne unelmat.

Voita ilman taistelua

Pyri voittamaan ilman suoraa yhteydenottoa.

Kilpailemme JAMKin sekä muiden ankeuttajien kanssa. Yrittäjien menestystarinat sisältävät usein kohdan ”lopetin koulunkäynnin”, koska on asiaa tutkineidenkin ihmisten mukaan ilmeistä, että mikään normaalissa korkeakoulussa ei valmista ihmistä yrittäjäksi. Taatilan (2010) artikkeli päättyykin siihen johtopäätökseen, että yrittäjyyden oppiminen vaatii oikean elämän projekteja. Koko tekstissä ei mainita Tiimiakatemian mallia sanallakaan, mutta Taatila sittemmin on päätynyt Turun ammattikorkeakoulun rehtori-toimitusjohtajaksi ja on siellä implementoinut Tiimiakatemian mallin Businessakatemiaan.

Talouskasvu vaatii toteutuakseen yrittäjiä ja kaikki raha, joka julkisella sektorilla ikinä nähdään, on aina revitty yrittäjien ja yksityisen sektorin selkänahasta. Yrittäjyyden kehittämisen merkitys tulee vuosien varrella vain kasvamaan ja kuten ylempänä mainitsemani Taatila, tulee myös muut instituutit ymmärtämään omat heikkoutensa yhteiskuntaa kantavien ihmisten koulutuksessa. 

Tiimiakatemian opit ovat jo yli 30 vuotta vanhoja, mutta edelleen aikaansa edellä. Uskonkin, että kulttuurin kehittämisellä tulee olemaan tämän osa-alueen suhteen suurempi merkitys kuin markkinoinnilla. Tekemisellä ja sen laadulla on Tiimiakatemian kasvun suhteen suurin vaikutus. Vuosittain meillä on lukusia yhteistöitä ja projekteja eri firmojen kanssa. Jokainen referenssi on tärkeä ja tekemisen dokumentointi on meillä todella heikolla mallilla. Olemassa olevat referenssit olisi tärkeä kerätä ja saada nähtäville, koska laadukas työ tuo mukanaan aina hyviä asioita.

Meidän vuosittainen miljoonan euron liikevaihto on itsessään jo arvostettava luku, mutta 10 miljoonaa pakottaa meidän emoyhtiönkin jo miettimään, että mitähän helvettiä me oikein tehdään. Kun hyviä asioita tehdään systemaattisesti ja jatkuvasti niin arvostus tulee automaattisesti. 

Strateginen lähestyminen Tiimiakatemian kasvuun olisi paikallaan ja puolivuotisajattelusta tulisi samalla päästä eroon. Mitä isommaksi saamme tekemistämme euroissa, näkyvyydessä ja vaikuttavuudessa sitä todennäköisemmin meidät huomataan ja otetaan tosissaan. Yksi parhaista lääkkeistä Tiimiakatemia tietämättömyyttä vastaan on tehdä niin vaikuttavaa työtä, että tulemme näkyväksi. Koko talon tekemisen tason nosto, liikevaihdon kasvu ja yrittäjäkasvatuksen edelläkävijyys ovat meidän avaimia voittaa taistelu ilman suoraa yhteenottoa.

Muuntautuminen ja sopeutuminen

Ole joustava ja sopeudu muuttuviin olosuhteisiin.

Meidän toiminta mahdollistaa yhteisötasolla kohtuullisen nopeatkin liikkeet. Kasvustrategian ja kulttuurin luomiseen pitää sisällyttää kuitenkin koko taloa, jotta kaikki pystyvät myös siinä pysymään. Tiimiakatemia organisaationa liikkuu kokoluokkansa kanssa kulttuurikestävyyden rajoilla ja sitä helpottamassa meillä on omat tiimit.

Tiimiakatemia-aikaa ja retoriikkaa pitäisi korostaa yhä enemmän yrittäjyydelle ominaiset asiat. Ennalta-arvaamattomuus, riskinotto ja joustavuus työn suhteen. Tärkeimmät oppimisen kohteet meillä kuitenkin ovat ne työelämän kokonaisvaltaiset taidot. Yrittäjyyden ei tarvitse olla sellaista, jossa henki ja mieli tuhoutuu, mutta jokaisen yrittäjän eteen tulee hetkiä joissa pitää venyä vähän joka suuntaan. Mitä kauemmaksi kulkeudumme yrittäjäretoriikasta sitä lähemmäksi ajaudumme kouluretoriikkaan ja sitä kautta myöskin lähemmäksi joustamattomuutta, labradorinnoutajaa ja helppoa lähes valmiiksi pedattua elämää, jossa vastoinkäymisiä sattuu vain harvoin. (Mä oikeasti rakastan labradorinnoutajia, mutta käytän tässä niitä nyt kielikuvana stereotyyppisestä keskiluokkaisesta urapolusta.) 

Kaaos ja epävarmuus kuuluvat yrittäjyyteen ja jokaiseen työpaikkaan. Sen sietäminen ja hallitseminen on tärkeimpiä taitoja, joita opiskeluaikana voi omaksua. Me kykenemme nopeampiin ja tehokkaampiin muutoksiin etenkin, kun maailma muuttuu radikaalisti, kuten koronan aikaan tai kun käsien ulottuville tulee uusia työkaluja. Tuoreimpana esimerkkinä tekoäly. tästä kyvystä on ehdottomasti pidettävä kiinni. Maailman etevin eläin on yrittäjä, koska vain yrittäjän on pakko keksiä maailman muutoksiin ratkaisut ja kaiken lisäksi muita nopeammin.

Jatkuva parantaminen

Korosta pienten jatkuvien parannusten merkitystä.

Kaizen opettaa monessa kohtaa asioita, jotka ovat meille periaatteessa itsestäänselvyyksiä. Motorolat, refletkiot ja dialogi mahdollistaa ongelmien ja haasteiden läpikäynnin hyvinkin nopeasti. Unohdamme usein kuitenkin toteuttaa tätä kulttuurin puolesta. Meiltä löytyy talosta jos jonkinlaista valittajaa palautelomakkeissa, mutta koskaan emme tunnu saavan kiinni siitä, että mikä on pielessä. Koko yhteisön kulttuurista tulisi tiimeissä keskustella treenien muodossa vähintään kerran sprintissä ja talon päälliköiden tulisi kerätä näistä treeneistä parhaat päältä.

Tähän kaizenin neuvoon on sinänsä vaikea lisätä meidän kontekstissa mitään, mutta parannuskohteiden etsinnän lisäksi tärkeää on palautetta antaessa heti pohtia, että miten itse kehittäisi nykyistä systeemiä mikä olisi hyvä uusi vastine vanhalle.

Yhtenäisyys ja johdonmukaisuus

Rakenna yhtenäinen ja vahva organisaatio.

Vahva yrityskulttuuri muodostuu parhaiten äärimmäisen selkeällä organisaatiorakenteella, selkeällä missiolla, selkeällä visiolla ja selkeillä arvoilla. Kun tekijät tietävät missä joukkueessa pelaavat, niin yhteenkuuluvuuden tunne on helpompi saavuttaa. Tiimiakatemia omana organisaationa ja myyntivälineenä tarvitsee parempaa johtamista ja nykyinen päällikkörakenne yhdistettynä Ta-spiritiin voi olla hankala yhdistelmä. Me ainakin koimme jo tässä vaiheessa tökkimistä.

Tiimiakatemia -> Tiimit -> Tiimiyrittäjä ketjusta pitää tehdä yksinkertainen ja helppo ymmärtää. Myös ydinviestien selkeä hahmottaminen auttaa yhteisöä pitämään mielessä tärkeimmät asiat koko tiimiyrittäjyyspolun aikana. Mitkä ovat ne erinomaiset asiat, joista me tiimiyrittäjät kerromme tuttavillemme, perheelle tai ystäville TA:n ulkopuolella. Tiimiakatemialla touhuaminen muistuttaa itseäni armeijasta. Armeijasta puhuminen muille ihmisille oli ainut mistä itse pystyi puhumaan, kun elämässä ei tapahdu muuta, mutta sen kuunteleminen on haastavaa. Mistä me puhumme muille, kun puhumme Tiimiakatemiasta?

Tärkeää on myös selvittää meille aikaisemmin pyhien tapahtumien asianmukaisuus ja tarkistaa onko niissä päivittämisen tarvetta. 

Salailu ja hämmennys

käytä harhautusta ja yllätystekijöitä

Sun Tzun kaikista neuvoista tämä on kieltämättä otsikon puolesta erikoisin, mutta kyseessä on siis innovatiivisuus. Tarkoituksena on tuoda markkinoille jotain sellaista, mikä työntää muun kilpailun pois raiteilta. Miten Tiimiakatemian prosesseja voisi kehittää edelleen suuntaan, joka mahdollistaa kokonaisvaltaisien yrittäjäominaisuuksien oppimisen lisäksi kohdennettua spesiaalioppimista. Konseptimme on jo 30 vuotias ja kieltämättä meillä on tietyt raamit Jamkilta joiden sisässä voimme toimia, mutta kuten ylempänä jo mainittiin kykenemme muutokseen kohtuullisen nopeasti.

Kulttuurin luonnissa salailusta ja hämäyksestä on hyötyä. Rakettipäivät todistavat joka ikinen kerta, että salailu ja hämmennys edesauttavat elämyksellisyyden luonnissa. Tiimiakatemian historiassa mysteeritapahtumat ovat olleet muutenkin suosiossa. Forest & Back, Raksat, Olympiaviikko, 24h synnytykset ja Amazing Race ovat kaikki tapahtumia, joiden keskiössä makaa mysteeri. Mysteerin avulla tuntuu myös saavan talolta paremman vastaanoton ja osallistumisprosentin. Mikä mysteerissä vetoaa yhteisöön? Battleteamien aiheet ovat etukäteen tiedossa ja joka kerta joku jättää tulematta. Jos aiheet ovat etukäteen tiedossa, niin tiimiyrittäjän on päässään helpompi tehdä päätelmä tapahtuman mielekkyydestä ja sopivuudesta omaan aikatauluunsa. Ymmärtäähän sen toisaalta. Ei kukaan mene katsomaan elokuvaa joka ei kiinnosta.

Mittarit ja arviointi

Vanha kunnon.

Kaikkiin strategia- ja prosessityökaluihin lisätään aina mittarit ja arviointi. Tiimien ja tiimiyrittäjien toimintaa mitataan jo omilla mittareilla, mutta Tiimiakatemian toimintaa ei niinkään. Yhteistuloksella on mielestäni kokonaisuuden ja etenkin kasvun kannalta enemmän merkitystä, vaikka tekeminen ja työ tapahtuukin tiimi ja yksilötasolla. Mitataan me valtiollisestikin talouskasvua tai bruttokansantuotetta.

Loppukaneetti

Maailma on täynnä erilaisia prosessityökaluja ja Kaizen on niistä yksi. Suhteettoman monia työkaluja ja malleja yhdistää kuitenkin se kaikkein tärkein. Amerikkalaiset. Japanilaiset ovat prosessiteollisuuden edelläkävijöitä ja heidän jalanjäljissään teollisuutta pitkälti kehitetäänkin. Kiinalaiset varmasti soveltavat esi-isiensä oppeja maailmanvalloituksessaan ja kiitettävästi ovat siinä onnistuneet. Amerikkalaiset on kuitenkin ne tyypit jotka nappaa nerokkaita muiden keksimiä asioita, paketoi ne helposti pureskeltavan juustohampurilaisen muotoon, käärivät paperiin ja myyvät miljoonille ja taas miljoonille. Tärkeintä on ymmärtää, että pyörää ei missään nimessä tarvitse keksiä uudelleen. Apple parastaa kilpailijoidensa tekeleitä ja menestyy sillä, Ford ei keksinyt autoa, mutta ymmärsi että jokaikinen haluaa ajaa autoa ja kehitti auton ympärille liukuhihnatuotannon, joka mullisti maailmaa ehkä jopa Benzin keksimää autoa enemmän.

Meidän tehtävä on loppupelissä ajatella meidän konseptia, kuin amerikkalaiset kapitalisti-siat sitä katsoisivat.

Vesa Taatilan artikkelin löytää tästä linkistä. Samassa artikkelissa on myös se Grousbeckin lausunto: https://janet.finna.fi/PrimoRecord/pci.cdi_emerald_primary_10_1108_00400911011017672?sid=3494259853