Kaikki varmasti meistä ovat mokanneet joskus. Mutta miksi mokaamista pelätään niin paljon?  

Epäonnistumisen pelko on esteenä moneen. Kun mietin esimerkiksi Tiimiakatemian arkea, niin monella meistä on varmasti joku unelma projekti, mitä haluaisi lähteä toteuttamaan, mutta epäonnistumisen pelko valtaa mielen. Aivot muodostavat vain liikaa ongelmia ja esteitä projektin suhteen, ettei uskalleta lähteä edes kokeilemaan. Monesti isommat projektit vaativat myös rahaa ja pankkilaina hirvittää monia.  

Kaikki isot yritykset ovat lähteneet rohkeasta kokeilusta. Ei kukaan voi ennustaa, tuleeko joku projekti tai yritys olemaan kannattava tai toimiva. Mutta riskejä on otettava, jos haluaa menestyä. Kaikki yrittäjät ovat joutuneet ja joutuvat ottamaan riskejä.  

Kun mietin meidän yritystämme, niin olemme tehneet joka vuosi huimaa kasvua, koska olemme tehneet ja ottaneet isoja riskejä. Viimeisimpänä otimme Brp jälleenmyynnin meille, jossa ostimme isot varastot meille mönkijöitä, moottorikelkkoja ja muuta tavaraa. Se kannatti, koska myynti on noussut hurjasti ja olemme saaneet paljon uusia asiakkaita tämän myötä. 

Toki riskejä on hyvä miettiä ja tätäkin kävimme yrityksessämme paljon läpi, onko tämä kannattavaa? liikkuuko meillä päin pienkoneita? Ostavatko ihmiset meiltä? Kuinka paljon uusia työntekijöitä tämä vaatii? Tämän myötä tarvitsemme myös pienkonehuollon? Kuinka paljon rahaa tämä vaatii? Ja paljon muita asioita. Epäonnistumisen pelko tässäkin varmasti monella oli, mutta se antaako sen vaikuttaa, on eriasia. Me kuitenkin uskoimme meihin ja uskoimme myyntiin, joten tässä sitä ollaan! 

Myöskään Tiimiakatemialla ei pidä liikaa jäädä miettimään epäonnistumista. On oikeastaan hyvä mokata välillä, sillä mokat opettavat kaikista eniten. 

Olen mukana Tiimiakatemian 30v synttäri projektissa, jossa järjestämme Tiimiakatemian käyneille ja nykyisille opiskelijoille juhlat Aalto-salissa. Projektiryhmämme koostuu seitsemästä hengestä, joista kukaan meistä ei ole ikinä ennen järjestänyt mitään tällaista tapahtumaa. Eli kaikki on kaikille ihan uutta. Silti lähdimme rohkeasti projektiin mukaan toteuttamaan isoa juhlaa kaikille. 

On täytynyt miettiä, missä järjestämme juhlat, kuinka paljon vieraita saamme juhlaan, mitä tapahtumaa ja sisältöä juhlassa on, keitä otamme juhliin esiintymään ja isoimpana mistä saamme rahaa. Isoin riski tässä projektissa onkin raha, sillä tästä voi jäädä myös tappiolle, jolloin projektiryhmäläiset olemme vastuussa tappiorahoista. 

Tapahtuman järjestämiseen tarvitaan paljon rahaa, joten sillä tässä onkin ollut haasteita. Täytyy maksaa juhlapaikka, esiintyjä, artisti, cocktail tarjoilu, alkumalja tarjoilu, järjestyksenvalvojat, vakuutuksien ottaminen, äänentoistoluvat, muut luvat. 

Tuloja meillä syntyy lipputuloista ja yhteistyökumppaneista. Mutta tällä hetkellä elämme vielä miinuksen puolella. Lippuja on tällä hetkellä mennyt reilu puolet. 

Vaikka riskejä on ja tämä projekti on välillä tuottanut rahan suhteen harmaita hiuksia, niin en kadu että lähdin tähän projektiin mukaan. Olen oppinut niin paljon tapahtuman järjestämisestä. Ja olen kyllä tykännyt tehdä tätä. Itsellä vastuualueena projektissa on ollut tapahtuman sisällön suunnittelu ja tarjoilut. Se on ollut mielekästä! 

Haluan rohkaista myös muita tiimiläisiäni lähtemään mukaan projekteihin omien kokemuksieni kautta. Haluan jakaa avoimesti mokiani, etteivät muut tee samoja virheitä ja koska mokat ovat parhainta oppia. 

Kun epäonnistun jossain, iskee minulle valtava pettymys itseeni. Joissain asioissa jopa yliajattelen aivan liikaa virheitäni. Pelkään myös virheen tehdessäni sitä, mitä muut minusta nyt ajattelevat virheen tehtyä. 

Uskon, että tämä tunne on myös monella muilla epäonnistumisen tai virheen myötä. 

Pitäisi opetella ajattelemaan, että tästä minä opin. Nyt kun virhe tehty, osaan toimia ensi kerralla oikein.  

Pidimme tiimimme kanssa treenit aiheesta opit ja kopit, jossa jaoimme oppeja omista projekteistamme. Pidin niistä todella paljon, sillä porukka uskaltautua puhumaan myös epäonnistumistaan. Esimerkiksi yhdessä projektissa ei oltu tehty mitään kirjallista sopimusta, josta koitui ongelmia projektiryhmäläisille. Siitä he oppivat, että kirjallinen sopimus on aina hyvä olla jossain muodossa kaikesta. Ja tämä heidän kertoma oppi opetti myös hurjasti muita, ettei muut toista samaa virhettä. 

Olisi tärkeää, että jatkossakin pitäisimme tiimimme kesken oppien jako treenejä, missä puhutaan projektien opeista ja epäonnistumisista. Ja toki myös onnistumisista.