Kukkulan kuningas, 10 askelta itsesi johtamiseen

Kirjoittaja: Lotta Kankainen

30 marraskuun, 2020

Lähdeteos:

Lähdeteoksen kirjoittaja:

Teoriapisteet:

Murheiden marraskuu? Miten voimme epäonnistua valmistautumisessa kahdesti saman kuukauden aikana?

Kuuntelin BookBeatista erittäin hyvän kirjan, Kukkulan kuningas, 10 askelta itsesi johtamiseen. Tämä syksy on mennyt omalta osaltani ohi hujahtaen ja tajusin, kuinka huonosti olen onnistunut itseäni joissain asioissa johtamaan, etenkin esseiden kirjoittamisessa. Kärsin jonkin asteen tyhjän paperin lumosta, vaikka ajatus esseeseen olisi en ole saanut tuotettua siitä lopullista tekstiä. Liian kriittistä toimintaa itseäni kohtaan, ehkäpä.  No palataampa asiaan. Mika D. Rubanovitschin kirja kertoo 10 askelta itsensä johtamiseen, sekä unelmien ja tavoitteiden saavuttamiseen. Yksi asia tuosta kirjasta kolahti ylitse muiden, valmistautuminen.

 

Tiimimme osallistui viikolla 48 Hackathon innovointi kilpailuun, jonka aiheena oli Jyväskylän tulevaisuuden tori. Meiltä puuttui yksi synnytys, joten sen takia tähän kilpailuun lähdettiin. Myös kahvilakärry Tilkun tyttöjä oli pyydetty erikseen osallistumaan kyseiseen kisaan. Tieto tästä kisasta tuli jo arviolta kuukauden aiemmin koko kisaa, ja pari viikkoa ennen kisaa saimme mailia, että olemme päässeet mukaan. Tässä vaiheessa tapahtuu jo tämän kyseisen tarinan kannalta merkittävä virhe, emme valitse ketään fasilitaattoria Hackathoniin.

 

On maanantai aamupäivä, kello lyö kaksitoista ja kilpailu alkaa. Seuraamme alkuinfoa ja sen jälkeen palaamme zoomiin. Päivä ei oikein lähde rullaamaan, kaikki ovat tulleet tähän synnytykseen aivan takki auki, ottamatta tietoa aiheesta paitsi yksi meidän tiimiläinen. Toisena ongelmana on kukaan ei ota tässä johtajan roolia. Jonkun ajan päästä eräs tiimiläinen astuu johtajan puikkoihin. Saamme päivän päätökseen ja kello näyttää jo seitsemää, pitkä päivä eikä mitään valmista ideaa ole. Surkea suoritus, ajattelen. Koko tiimi on turhautunut, jotkut ovat luovuttaneet jo päivän aikana ja lakanneet osallistumasta täysillä tähän. Yhteisen osuuden jälkeen jäämme juttelemaan seuraavan päivän fasilitaattoreiden ja pienen porukan kanssa ja kokoamme seuraavan päivän aikataulua ja suunnitelmaa. Suunnitelma kuulostaa hyvältä ja jollain tavalla odotan jo innolla seuraavaa päivää rauhallisin mielin. Kaikilla on selkeä rooli, kunhan saadaan vaan idea aamulla se riittää.

 

”Valmistautuminen on salainen ase vaikuttavalle viestinnälle.”

 

On uusi aamu, tiistai kello 7.55 kaikilla on aivan uusi draivi tekemiseen. Meitä käy mentoroimassa Jyväskylän kaupungin työntekijä Pirkko, kumoten monet asiat ideastamme. Mitäs nyt, käy mielessäni. Ihme, emme lannistu lainkaan vaan jatkamme tekemistä ja aikaa on enää vaivaiset kolme tuntia jäljellä ja saamme kasattua idean ja esityksen kasaan. Kirjassa on hyvä esimerkki tarina tähän tilanteeseen; Suomi Myy-tapahtuman viestintäkonsultti Kirsi toimittaa Mikalle materiaalit aivan ennen h-hetkeä, koska hän haluaa toimittaa ajankohtaista materiaalia. Vaikka Mika on pyytänyt näitä jo paljon aiemmin, hän halusi tällä varmistaa, että kaikki toimii hyvin esityksen aikana. Valmistautuminen ajoissa ei kuitenkaan ole ajankohtaisuuden vastakohta, se ei tarkoita, etteikö voisi valmistautua ajoissa ja tehdä hienosäätöä vielä edellisenä iltana. Ennakkovalmistautuminen vähentää stressiä ja helpottaa keskittymistä sekä esityksen viestin sisäistämistä.

 

”Elämässä on helpompi tehdä asioita ennakkoon, kuin kaikki viime hetkellä.”

 

Yllätyksemme voitamme toisen sijan kilpailusta. Olen aivan yllättynyt, mutta myös hieman ylpeä tiimistämme. Vaikka lähdimme aivan takki auki mukaan kisaan onnistuimme silti. Tavallaan ehkä enemmän olisi opettanut epäonnistuminen. Kuten kuun alussa ollut vahvarimme, epäonnistuimme silloin myös valmistautumisessa, projektiryhmänä mutta ennen kaikkea tiiminä. Ehkä tämä pieni onnistuminen olikin hyvä kokemus tiimillemme.

 

”Osta mielen rauhaa itsellesi, kun hommat on hallinnassa jää enemmän aikaa
 ja energiaa muitten asioiden hoitoon..”

 

Mitä tämä kuukausi on opettanut itselleni itsensä johtamisesta ja tiimitoiminnasta. No ainakin sen, että ota vastaisuudessa tietoa kaikesta etukäteen, perehdy asiaan, kerää tueksi teoriaa . Yksi kymmenestä Ruban ohjeista eli tässä kirjassa hasthageista on #1 oma pää = pääoma. Ruba korostaa, oppimisen, opiskelun ja itsensä kehittämisen tärkeyttä. Kaikki tärkeä on hartioiden välissä. Entäpä tiimin näkökulmasta, suurimpana sen ettei kaikkea tarvitse tehdä yksin. Luota tiimiin. Päähäni tupsahtaa ajatus ”Tiimi on yhtä vahva, kuin sen heikoin lenkki. ” Ja se on aivan totta, meidän heikoin lenkki on ollut tässä kuussa valmistautuminen. Ehkä opimme näistä kahdesta kerrasta. Toivon niin.

 

 

 

You May Also Like…

Inhimillinen strategia

Maailma ja ihmiset muuttuvat Ihmisten arvot sekä maailmankatsomus on muuttunut vuosikymmenien aikana. Ennen ihmisten...

Tunnelmajohtaja

Lukulistalleni päätyi tällä kertaa Marjo Rantasen kirja Tunnelmajohtaja. Koen, että olen ollut isona osana luomassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti