Tulevaisuus, jatkuvuus, merkitys, ja kestävyys. Ne tulevat olemaan (ja ovatkin jo) avainsanoja markkinoinnissa tulevina vuosina. Maailma muuttuu juuri nyt tosi nopeasti, mutta kestävyys on ollut erittäin pitkäjänteinen trendi. Siihen liittyy muun muassa maailmaa pelastavia ajatuksia ja tietynlaista sosiaalista painetta, joka on ajanut ihmisten kulutuskäyttäytymistä tiettyyn suuntaan. Nykyään on sosiaalisesti hyväksyttämänpää ostaa second handinä kotimaista kulutustavaraa, kuin tilata SheInsideltä läjä kiinalaislasten ompelemia kertakäyttövaatteita. Vielä kärkkäämmin tämä korostuu, kun otetaan tarkastelun kohteeksi markkinoijat kuluttajien sijasta. Kuka kehtaa enää vuonna 2022 mainostaa kaukaa rahdattuja, huonolaatuisia kertakäyttövaatteita polkuhinnalla? Tai kertoa avoimesti myyntitilanteessa, että nää iPhonet menevät muutaman vuoden sisään ihan tukkoon, jotta pitäisi ostaa uusin malli kolmen vuoden välein? Mielensäpahoittaja- sekä cancel-kulttuurin uhka on sosiaalisen median voimasta niin vahvasti läsnä vuorokauden ympäri, että eettiset asiat täytyy kyllä oikeasti olla kunnossa, kun jotain tuotetta lähdetään markkinoilla myymään sekä miettimään sen markkinointiviestiä. Varsinkin Suomen kokoisessa maassa kasvot on helppo menettää, ja niitä ei ihan kovin helposti saakaan takaisin.

Kestävyys on mielestäni hyödyllinen trendi, kunhan sitä toteutetaan järkevästi sekä oikeista syistä. Kestävyys-asioihin liittyy paljon dilemmoja, jotka ovat hyvin pitkälti kiisteltävissä ja toppaavat yleensä mielipide-eroihin, joista ei sitten voikaan enää kiistellä. Kasvisruokavalio on tutkitusti ympäristölle vähemmän kuormittavaa kuin lihan sekä maitotuotteiden saaminen kauppojen hyllyille – mutta onko eettisempää ostaa lähitilalta tuotettua ylämaankarjanpihviä vai avokadoja, jotka on kasvatettu Meksikossa ja raahattu sieltä Savelan Ässän hyllylle? Näitä ääripäitä on lukemattomia määriä, ja niistä kiisteleminen ei johda mihinkään. Kestävyyttä maapallon hyväksi voi toteuttaa loogisesti ja hyödyllisesti niin, että kaikki voittavat.

Lillbergin ja Mattilan kirjassa mainitaan, että eettinen kulutus kasvaa viisi kertaa muuta kulutusta nopeammin. Tämä mielestäni jo kertoo paljon siitä, mihin suuntaan kestävyysasioiden kanssa ollaan menossa. Ne ovat ihmisille tärkeitä ja vaikkeivat olisikaan, ne silti puhututtavat paljon. Aiheuttavat eripuraa, eriäviä mielipiteitä ja tappeluita Facebookin Naistenhuoneella, mutta myös paljon hyvää. Ihmiset löytävät toisensa samanlaisten mielipiteiden äärellä ja voivat vaihtaa ajatuksia. Ilmastokriisin torjunnassa ihmiset pitää saada lyöttäytymään yhteen, ja parhaiten se onnistuu vastakkainasettelulla. Me olemme tätä mieltä, ja meidän mielipide on enemmän oikeassa- ajattelulla sparrataan huomaamatta toisiamme eteenpäin näiden asioiden pohdinnassa.

Tästä päästäänkin aasinsiltana kirjan tapaan painottaa sanaa ”ilmastonmuutos”. Muutos-sanalla on positiivinen kaiku. Muutos on vääjäämätöntä. Muutoksia tapahtuu, vaikka emme sitä haluaisi. Muutos tarkoittaa vain sitä, että asiat tulevat olemaan eri tavalla. ”Ilmastokriisi” sanana kuvaa jo enemmän sitä, mikä tällä maapallolla näinä vuosina on käynnissä. Sään ääri-ilmiöt korostuvat luonnonkatastrofein ja maapallon lämpötila nousee sulattaen napajäätiköt sekä nostaen meriveden pintaa. Onhan se toki muutos, mutta kyllä sitä paremmin kuvaa sana kriisi. Paljon on kuitenkin ihmisiä, jotka kieltävät ilmaston muuttumisen kokonaan ja enemmän vaikutusta voisi saada yleistämällä sanaa ilmastokriisi.

Kirjasta jäi mieleen kestävän markkinoijan ilmasto-to-do- lista. Enpä olisi välttämättä ajatellut, että liiketoiminta- sekä esimerkiksi sisältöstrategian lisäksi yritys tarvitsee ilmastonmuutosstrategian. To-do-listalta löytyy

1. Mikä on yrityksemme ilmastonmuutosstrategia?
2. Miten ilmastonmuutos vaikuttaa brändiimme?
3. Mikä on brändimme markkinoinnin hiilijalanjälki?
4. Mikä on brändimme markkinoinnin hiilikädenjälki?

Mulle uusi termi oli hiilikädenjälki. Brändin hiilijalanjälkeä selvittäessä lasketaan kaikki brändin negatiiviset vaikutukset ympäristöön, esimerkiksi edustajien matkustuskulut, materiaalintuotanto, tapahtumat jne. Näistä ja monista muista asioista syntyvät päästöt lasketaan yhteen ja näin saadaan selville brändin hiilijalanjälki. Hiilikädenjälki taas mittaa asioita, joilla brändi vaikuttaa ilmastokriisin torjuntaan. Kuinka se onnistuu markkinoinnillaan vaikuttamaan kuluttajien käytökseen, priorisoiko brändin myynti ja markkinointi vähähiilisiä tuotteita ja niin edespäin. Sitä, minkälainen positiivinen vaikutus brändillä on ilmastokriisin torjuntaan.

Meidän projektissamme Hoofinissa emme ole vielä juuri miettineet näitä asioita. Sen verran on selkeää, että käytettyjen tavaroiden myynti netin kautta kuulostaa eettiseltä ja ympäristöystävälliseltä. Tavarat on joskus tuotettu jossain, mutta vaihtoehtoja niiden elämänkaaren jatkumiselle on niukasti. Joko ne jäävät varastonpohjalle pyörimään, kunnes ne joskus löydetään ja ehkä palaavat käyttöön tai lentävät pölyisinä suoraan roskalavalle. Tai sitten ne menevät suoraan roskiin, mikä on kyllä harvinaista ehjälle tavaralle, mutta ei rikkinäistäkään oikein voi myydä, ellei ajatuksena ole myydä korjattavaksi. Näitä kyllä joskus näkee annettavan eteenpäin ilmaiseksi. Kolmas vaihtoehto on myydä heti tuote eteenpäin, kun sen on huomattu jääneen tarpeettomaksi. Joku on kuitenkin joskus tuottanut tuotteen, joka on nyt meidän markkina-alustallamme myynnissä. Tarvitseeko meidän miettiä tätä seikkaa hiilijalanjälkeä laskettaessa?

Meidän alustallamme tuote liikkuu suoraan myyjältä ostajalle ilman välikäsiä. Jotkut samantyyppiset firmat ostavat ensin tuotteet itselleen, ja sitten laittavat ne myyntiin. Tässä kuljetuskustannukset tuplaantuvat, kun tuote liikkuu ensin myyjältä välittäjälle, ja sitten välittäjältä ostajalle. Me skippaamme tämän vaiheen. Mutta mikä olisi eettisin tapa kuljettaa, onko se Postin rekka vai Matkahuollon bussi? Postin rekan kyljessä lukee ”ilmastoystävällinen kuljetus”, mutta se kuljettaa vain postia. Matkahuollon bussi kuljettaa samalla myös ihmisiä, joten onko se eettisempi tapa, kun tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Pitäisi tutkia enemmän, mitkä ovat hiilipäästöt Matkahuollon sekä Postin välillä ja yrittää suhteuttaa niitä omaan toimintaamme.

Kun pääasiallista toimintaamme on tarkasteltu kestävyyden kannalta, voikin sitten miettiä kestävää markkinointia. Millaisia elementtejä markkinoinnissa kannattaa käyttää, jotta se näyttää kestävältä mutta myös oikeasti on sitä? Mielestäni näyttää yleensä aika tekopyhältä, kun kestävyyttä, ilmastoystävällisyyttä ja vihreitä arvoja toitotetaan ilman minkäänlaisia oikeita tekoja. Täytyy siis miettiä, millä tavoin Hoofin vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti ilmastokriisiin, ja miten voisimme tuoda näitä asioita kuluttajien tietoisuuteen. Haluaisin myös, että voisimme neuvoa kuluttajia siinä, kuinka välittää käytettyä tavaraa eteenpäin mahdollisimman ympäristöystävällisellä tavalla kauttamme. Esimerkiksi kannustaa käyttämään Matkahuoltoa, jos se osoittautuu paremmaksi vaihtoehdoksi.

Kestävyys tulee olemaan muuttuvassa maailmassa keskeinen käsite, sillä se tuntuu tuovan maailmaan jotain toivoa. Kertakäyttökulutus tulee vähenemään yhä enemmän, ja uskon että jokainen meistä voi toimia siinä suunnannäyttäjänä. Yksi asia kerrallaan. Kirjan sanoin: ”kestävä markkinointi rakentaa arvoa kaikille yhtä aikaa”.