Johtamisen laatu, yleistettynä kaiken tietotyön laatu. Kirjassa nostetaan hyvin esille johtamisen ja käsityöläisyyden yhteys. Sen pitäisi löytyä laadusta. Työskennellessäni sähköasentajana oli työnlaatu ja oma tuottavuuteni helposti mitattavissa. Minun oli helppo säädellä omaa ajankäyttöni, luoda tavoitteita ja tehdä viimeisen päälle työnjälkeä jota kehtasi tarkastella. Urakoinnissa myös tuottavuuden mittaaminen ja sitä kautta ansioiden parantaminen on äärimmäisen yksinkertaista. Loin itselleni mielenmallin joka yhdistettynä kokemukseen loivat loistavan pohjan työssäni menestymiseen. Siirryttyäni tietotyöhön ja enenemissä määrin johtamiseen olen huomannut ettei sama ajatusmalli enää mahdollistakaan loistavia lopputuloksia. Nykyisissä töissäni on helppo aikatauluttaa omia töitään väärin ja paikkailla sitten viimeisessä kiireessä. Olisiko tämä ollut mahdollista aikaisemmissa töissäni, ei tosiaan. Töissäni ulospäin näkyvä laatu on huomattavasti vaikeammin havaittavissa kuin aikaisemmin. Tämä johtaa selkeästi laadun vaihteluun työtehtävissäni. Kirja avasi todella hyvin vertauksella silmäni kuinka minun pitää alkaa visualisoida työni laatua vaikka sitä ei todellisuudessa välttämättä ole nähtävissä. Työssäni on panostettava ihan yhtä lailla tinkimättömään laatuun, kuin pistorasian suoraan asentamiseen aikanaan. Nykyisin on vain käytettävä reflektointia vatupassina. Uskon säännöllisen reflektoinnin johtavan positiivisuuden lisääntymiseen omassa toiminnassani. Rupean tiukemmin arvioimaan suoriutumistani laadun ja ajankäytön suhteen. Erityisesti ajankäytön, koska selkeästi sen puute vaikuttaa työni laatuun kiireellisimpinä aikoina. Voin käyttää tätä myös hyvänä mittarina mikäli reflektointi paljastaa viikosta toiseen ylityöllistymistä. Silloin on arvioitava kaikkien asioiden tarpeellisuutta. Mikäli kaikki on tarpeellista eikä voi jättää tekemättä,  on palkattava lisää käsiä.

Tavoitteiden asetanta niin henkilökohtaisesti kuin organisaation tasolla. Ohjaako tavoitteet päänmäärään tuijottamista ja oman osaamisen todistelua. Vai tavoitteeseen johtavan tekemisen ajatteluun. Löydän itseni monesti tekemästä tavoitteita kuinka osaan jotain tai saavutan jotain. On mielenkiintoista ajatella miksi toimin näin vaikka toisaalla ajatusmallini oin vahvasti matka keskeinen. Ei se päätepiste vaan matka sinne päätepisteelle. Hivoa rakentaessa yksi tärkeimmistä arvoista on jatkuva oppiminen. Tavoitteiden asettamisen yhteydessä meidän siis pitää myös kiinnittää enemmän huomiota siihen ettemme ole vain päänmäärä keskeisiä. Näin kaikki ratkaisumme johtaa organisaatiota siihen suuntaan, että haluamme koko ajan tehdä niitä asioita jotka johtavat oikeaan lopputulokseen.

Vihdoin löysin myös järkevämmän kuvauksen asialle mitä teen. Olen pitänyt itseäni aina kaiken yksinkertaistajana. Olen kuvitellut, että yksinkertaistaminen johtaa tehokkuuteen, selkeyteen ja luo toimintaan muutenkin paljon hyvää. Tarkemmin ajateltuna, yksinkertaistaminen ja siitä viestiminen luo ympärilleen vaan yksinkertaisuutta. Onko tämä sitten hyvä. Isossa kuvassa ei, vaikutelma voi luoda minusta jopa yksinkertaisen miehen. Olenko sitten sellainen, mielestäni en, koska moneen asiaan teen melko reilusti ajatustyötä ja noudatan monesti kurinalaista suunnitelmallisuutta. En olekaan siis pohjimmiltani yksinkertaistaja. Kirjasta nousi termi olennaistaminen. Vaikka lopputulos olisikin sama, on mielestäni merkityksellistä mikä ajatuspolku johtaa lopputulokseen. Johtajana ja kehittäjänä minun ei pidä olla yksinkertaistaja. Vaan minun pitää olla olennaiseen keskittyjä. Viemällä tämän ajatusmallin tiimin toimintaan voidaan työskentelyä tehostaa reilusti ja tehdä silti kaikki olennaiset asiat. Karsitaan siis turha, jätetään tarpeellinen ja merkityksellinen. Näin syntyy yksinkertaistettu malli unohtamatta mitään olennaista.

Kirja nostaa esiin viisi kykyä mitä täytyy kehittää mikäli yritys pyrkii oppimaan strategisesti.
1. Kyky luoda ja kehittää näkemystä markkinasta.
2. Kyky keskittyä olennaiseen
3. kyky saada koko organisaatio mukaan
4. kyky toimeenpanna tehokkaasti
5. kyky toistaa kohtia 1-4 jatkuvasti oppien ja näkemystä parantaen.

Näiden pohjalta yrityksen toimintaa rakentaessa ollaan jo pitkällä. Katson maailmaa Hivon silmin. Rakennusala elää tällä hetkellä syvää notkoa. Markkina ei ole enää nousukausien mukainen. Markkina ja koko ala kaipaa toisinajattelua ja erilaisia lähestymisiä mikäli liiketoiminnasta ajatteleekaan tehdä kannattavaa. Mielestäni taantumat ovat juuri tästä syystä loistavia hetkiä muuttaa normaaleja toimintatapoja paremmaksi. Pieni organisaatiomme taas luo omat haasteensa strategian toteuttamiseen. Aluksi touhusimme kaikille kaikkea. Joka pienellä porukalla tarkoittaa karrikoidusti ei kenellekkään mitään. Alun sekalaisen kokeilun jälkeen toin toimintaan tiukan priorisoinnin. Teimme strategian ja aikataulun. Laitoimme focuksen selkeästi tiettyyn segmenttiin määritetyksi ajaksi. Samalla jättäen sillä hetkellä epäolennaiset asiat sivummalle. Kehitys vauhti alkoi kiihtyä ja positiiviset signaalit alkoivat olla päivittäisiä. Käytän paljon kehitys hankkeissa agilen projektimallia. Mielestäni kirjan johtamisen malli mukailee pääpiirteittään tätä mallia. Toki ei tietenkään niin yksityiskohtaisesti. Mutta toki kaikessa toiminnassa asioiden kierre johtaa väistämättä kehitykseen, kun tekemisestä pyritään oppimaan. Nykyisessä kiivaasti liikehtivässä maailmassa jatkuvasti oppivan organisaation selviytymis- ja kasvumahdollisuudet ovat verrattomat. Tämä luo lisäksi todellista sisältöä ja haastetta johtamiseen. Mikä onkin sen suola.