Hermeen taikasauva. Tämä muuttaa kaikki haasteesi hyödyksi. Sitä tulee harvoin ajateltua, että jokaisella haasteella on tarkoituksensa. Sitä uskoo niin vahvasti olevansa vahva ja ilman alttiutta millekkään vaikutukselle. Ja näinhän se toki onkin. Mutta entäs jos ymmärtäisinkin vaikutuksen mahdollisuuden. EI minun silti tarvitse vaikutukselle altistua. Voisin vastakkain asettelussa ymmärtää paremmin ajatuksieni haastajaa. Miksi hän haastaa minua noin vahvasti. Onko kyseessä muutakin kuin tarve haastaa. Veisikö ymmärtäminen omaa ajatteluani nopeammin oikeaan suuntaan. Minun pitäisi alkaa kirjoittaa enemmön tilanteita paperille joissa minua pyritään vahvasti haastamaan. Koska mikäli en ymmärrä siinä hetkessä toisen ajatusta, voisin palata siihen myöhemmin ja ymmärtää tilannetta paremmin.

Mitä yhteistä tällä sitten on luovuuden kanssa? Paljonkin. Olen pitänyt itseäni melko luovana henkilönä. Mutta onko luovuuteni pohjautunut teoriaan ja voinko opettaa luovuuttani muille niin luultavasti melko heikosti vaikkakin osaan kyllä kertoa tapahtuma poluista, kuinka ajatus on johtanut tekoihin oikeassa elämässä. Mutta ei sillä vielä osaamista monisteta tai toista ihmistä valmenneta.

Luovan ajattelun vapauttaminen. Toimii hyvin yksin ja pienissä tiimeissä. Keksitään esimerkiksi uusia käyttötapoja jollekin tuotteelle. Hauskaa ja mukavaa, mutta onko sitten tehokasta? Ehkä tuotekehityksessä, mutta näin palveluiden ja toimintatapojen kehittäjälle toimii ennemmin alkulämmittelynä oikeaan työskentelyyn. Saa aivot niin sanotusti lämpimäksi oikeisiin kehityshaasteisiin.

Vaihtoehtojen lisääminen. Toiminut minulla loistavasti kehitystyöskentelyssä. Ainoana sääntönä ettei
epäilyksiä ja negatiivisuutta sallita. Jokainen idea on jakamisen arvoinen. Parasta tämän
kaltainen työskentely on ollut 3-5 hengen tiimeissä. Olen myös vuosien saatossa huomannut, että tiimin jäsenillä on todella suuri vaikutus siihen kuinka kehittävä keskustelu etenee. Osan kanssa mopo lähtee samantien keulimaan ja osa henkilöistä tappaa koko työskentelyn kokonaan. On siis tärkeää valita oma tiimi tarkoin eikä vain työskennellä ensimmäisten vastaantulijoiden kanssa mikäli halutaan optimaalisia tuloksia. hyvää lopputulosta voidaan etsiä kiertoteiden kautta.  Kääntämällä ongelman hyödyksi.  Mikäli ongelmaa ei kokonaan voida poistaa on sen kanssa elettävä ja hyödynnettävä sitä maksimaalisella tavalla. Nykyisin maailma tarjoaa niin paljon ongelmia, että näitä hyödyntämällä voi syntyä todella hienoja uusia juttuja.
Ongelmien ennaltaehkäisy. Joissain tapauksissa olisi hyvä ideoinnin aikana laittaa muutama hetki ajattelusta siihen voidaanko ongelmat sivuuttaa esimerkiksi hyvän ennakoinnin avulla. Käytän tätä työkalua paljon samalla kuin kartoitan riskejä. Kuinka voin päästää meidät kaikki helpoimmalla ennakoinnin avulla? On mielestäni mielenkiintoinen ja aikaa vaativa kysymys.

On mielenkiintoinen ajatus kuinka todella paljon ajatuksista käytetään menneeseen tai käsillä olevaan hetkeen. Niinhän se sanontakin menee, että elän hetkessä. Eikä tulevaisuus ole kuitenkin se yksi ja ainoa asia mihin voimme eniten vaikuttaa? Minusta ainakin tulevaisuuteen tähtäävät katseet luovat jo mukavaa onnistumisen vaatimusta tavoitteiden kautta. Lisäksi, kun tunnistan ja hyväksyn tulevaisuuden on minulla mahdollisuus tehdä tulevasta ajasta parempi paikka omalla luovuudellani. Rohkeus katsoa tulevaisuuteen on vahvuuteni.

Sääntöjen rikkominen ja sen sallittavuus. Olen vahvasti sitä mieltä, että säännöt ovat tehty noudatettavaksi. Mutta onko se näin myös luovuudessa. Monesti erilaisilla säännöillä rajoitetaan luovuutta todella paljon, enkä tykkää tästä yhtään. Saankin siis itseni kiinni todella monesti siitä, että muokkaan sääntöjä ja tehtävänantoa halutunlaiseksi. Näin pystyn poistamaan ulkopuolelta tulevat rajoitteet omasta toiminnastani ja keskittymään täysin uuden tekemiseen. Säännöt ja rajoitteet otan peliin jälleen vasta kiteytys vaiheessa. Siinä vaiheessa, kun realistisoin ideaa oikeaan elämään käyttökelpoiseksi.

Kirjassa puhutaan paljon näkökulman vaihtamisen taidosta. Jälkeen päin, kun olen ajatellut omaa toimintaani nuorempana. Olen voinut havaita olleeni täysin musta valkoinen. Ei ollut vaihtoehtoa, oli vain oikea ja väärä. Olen aina ollut kiinnostunut maailman menosta ja laajasta maailman menon ymmärtämisestä. Siitä huolimatta omasin todella jyrkät mielipiteet. Tietyissä asioissa jopa äärimmäiset. Onneksi olen menneinä vuosina omaksunut, että hyvän lopputuloksen voi saavuttaa myös vähemmällä ääriajattelulla. Kirja antaa neljä ohjenuoraa näkökulman vaihtamisen taidon kehittämiseksi. Opi kuuntelemaan, harjoittele vaihtoehtoisia kuvauksia, mieti mitä teet jos uudelleen määritys ei toimikkaan ja harjoitus tekee mestarin. Näiden yhdistävänä tekijänä on mielestäni toisten ihmisten aito huomioon ottaminen. Yhteinen ajattelua on aina parempaa kuin yksin eteneminen. Yksin menee raviläpät silmille ja katse kohdistuu aivan liikaa yhteen pisteeseen. Tällöin ei ole edes mahdollisuutta näkökulman vaihtamiseen. Joten tiimiä rakentaessa on huomioitava riittävä näkökulmien määrä. Vain samaa pistettä tuijottavien henkilöiden yhteenlaskettu summa on yksi, eikä mahdollista minkään uuden syntymistä. Pyrin rakentamaan yrityskulttuuri niin, että kaikilla on yhtä suuri mahdollisuus tehdä uusia esityksiä. Tämä mahdollistaa hyvin vaihtoehtoisten kuvaisten harjoittelun koko tiimin voimin. Kokeilut kuitenkin johtavat hyvin paljon vaihtoehtoisista kuvauksista. Kaiken lopulta niputtaa yhteen avara mielinen toiminta ja runsaat kokeilut. Kokeilujen kautta saan uusia kokemuksia joita hyödynnetään jälleen seuraavissa kokeiluissa. Kaikki toiminnassani perustuu jatkuvaan kehittämiseen. Toisten ihmisten vahvempi osallistaminen on luotava yrityskulttuuriimme sisälle, jotta en ole kokeilujeni kanssa yksin.