Tätä kirjareflektiota varten luin Thomas Eriksonin kirjoittaman kirjan Idiootit ympärilläni, koska se lupasi hauskoja tarinoita erilaisten ihmisten kohtaamisista ja kokemuksia siitä, miten erilaisuutta voisi ymmärtää vielä paremmin. Yrittäjänä ja Tiimiakatemian arjessa olen joka päivä erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joka välillä luo haasteita, mutta toisaalta usein myös uusia ideoita ja näkemyksiä. Tiimiakatemian aikana olen huomannut monesti olevani tilanteessa, joissa ihmiset toimivat ja ajattelevat täysin eri tavalla kuin itse olisin toiminut. Tällöin saatan hetkellisesti ajatella, että muut ovat taas väärässä ja minun ajatukseni ovat oikeita ja parempia. Todellisuudessa erilaiset ajatukset ja toimintamallit rikastuttavat omaa ajatteluani ja koko ryhmän toimintaa. Koen, että toisaalta kuuntelemalla muita olen saanut käännettyä omaa ajatteluani ja rikastuttanut sitä paljon viime vuosien aikana.

Eriksonin mukaan esimerkiksi johtajat valitsevat tiimeihinsä yleensä automaattisesti heidän itsensä kaltaisia ihmisiä, joiden kanssa he ajattelevat kommunikaation olevan helpompaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kommunikaatio ei ole helpompaa ainakaan silloin, jos keskustelussa on mukana esimerkiksi hyvin vahvoja persoonia, joista jokaisella on sanansa sanottavana. Olen huomannut tämän esimerkiksi omien veljieni ollessa mukana Luminurtsin toiminnassa. Heidän johtaminen on ollut heti huomattavasti haastavampaa kuin perheen ulkopuolisen henkilön. Eriksonin mukaan parhaan ryhmädynamiikan luo ryhmä erilaisia ihmisiä, joista jokaisen käyttäytymismallit tuovat ryhmään jotain toisiaan täydentävää. Tämä on itselleni hyvä muistutus esimerkiksi tulevaisuuden työtiimejä luodessani.

Kirjan mukaan perinnölliset temperamentti- ja luonteenominaisuudet aktivoituvat jo geenivaiheessa ja vaikuttavat sitä kautta käyttäytymiseemme. Persoonallisuutta ei voi siis muuttaa, mutta sitä tulee ymmärtää ja kiinnittää huomiota kehityskohteisiin. Erikson jakaa ihmiset kirjassaan neljään eri käyttäytymismalliin värikoodein ja kertoo, miten kunkin käyttäytymismallin ihmiset reagoivat ja toimivat erilaisissa tilanteissa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole aina vahvasti vain yhtä väriä, vaan sekoituksia kahta tai jopa kolmea eri väriä. Tunnistan itsessäni sekä punaisen, että toisaalta sinisen käyttäytymismallin piirteitä. Välillä nämä piirteet saattavat sotia keskenään ja tilanteen mukaan toinen väri nousee vahvemmin esille kuin toinen. Esimerkiksi tiimin dialogissa saatan antaa itsestäni enemmän sinisen käyttäytymismallin mukaista kuvaa, kun taas yritystoiminnassani ja harrastuksissani koen olevani hyvin määrätietoinen, kilpailuhenkinen ja päättäväinen.

Kuvio 1. Eriksonin esittämät käyttäytymismallit väreittäin.

Meidän (Elementian) tiimistä on tunnistettavissa kaikkia käyttäytymismalleja. Tiimityöskentelyämme reflektoidessani ymmärsin, että kaikkien tiimiläisteni vuorovaikutustaidot ovat valtavasti kehittyneet, jos vertaan niitä esimerkiksi ensimmäiseen vuoteen Tiimiakatemialla. Ensimmäisenä vuonna esimerkiksi punaisesta käyttäytymismallista tunnistettavat henkilöt saattoivat huudella mielipiteitään tiimin treeneissä ja kokouksissa jatkuvasti ja näin dominoivat muita. Nykyään he pystyvät hillitsemään itseään paremmin ja antamaan myös muille tilaa puhua, mikä on huomattavasti rauhoittanut tiimin yhteistä vuorovaikutusta esimerkiksi juuri treeneissä. Toisaalta tämä on luonut sinisille ja vihreille henkilöille mahdollisuuden avata enemmän ajatuksiaan. Aikaisemmin monet tällaiset henkilöt saattoivat olla hiljaa suurimman osan treeneistä, punaisten väitellessä keskenään. Toki on se sitä ajoittain vieläkin, mutta tietysti jokaisella itsellään on myös vastuu dialogin edistämisestä.

Kaiken kaikkiaan kirja antoi minulle paljon pohdinnan aiheita sekä omasta käyttäytymisestäni, että muiden käyttäytymismallien ymmärtämisestä. Kirja ei perustu tutkittuun teoriatietoon, joten sitä ei voi pitää täysin luotettavana lähteenä, mutta ajattelemisen aihetta se loi. Omaa käyttäytymismalliaan tulee tarkastella ja kehittää jatkuvasti, mutta uskon, että se myös kehittyy koko elämän ajan kokemuksen karttuessa. Tärkein kirjasta noussut oivallus itselleni oli se, että aina ei tarvitse olla samaa mieltä tai taivutella toista omaan mielipiteeseen, vaan voi olla erimieltä asioista ja se on ihan ok. Tärkeintä on tulla toimeen erilaisten ihmisen kanssa, vaikka se ei aina olisikaan helppoa. Esimerkiksi yritysmaailmassa tulee varmasti vastaan haastavia tilanteita, mutta se, että yrittää ymmärtää toista ja toisen näkökulmaa auttaa pääsemään jo pitkälle.