Lähdin lukemaan Jim Collinsin kirjoittamaa Good to Great kirjaa siksi, että halusin saada oivalluksia siihen, miten saan omista projekteistani parempia ja omaa työtä niissä tehokkaammaksi. Kirjaa lukiessani päädyin kuitenkin oppimaan siitä, kuinka teen omasta johtamisestani parempaa ja siitä, kuinka oman yrityksen (tiimin) toimintaa tulisi parantaa, jotta se muuttuu hyvästä loistavaksi.

Mitä meinaa loistavaksi pääseminen? Sen voi kaikki itse päättää mutta minulle ja meidän tiimille se meinaa sitä, että olisimme tiimi, josta jää jälki tiimiakatemiaan. Olisimme tiimi, josta kaikki tulevat tiimiyrittäjät puhuvat ja katsovat ylöspäin. Olisimme tiimi, jonka tekemisistä otettaisiin esimerkkiä. Realismista kärsivänä pitää todeta, että loistavaksi tiimiksi emme todennäköisesti tule mutta yrittänyttä ei laiteta!

Yrityksen, eli tässä tilanteessa tiimin johtajan täytyy aidosti olla kiinnostunut tiimin asioista ja tiimin eri jäsenien asioista. Ajatellaan, että meidän tiimi ostaisi kokeneen johtajan johtamaan meidän toimintaa ja verrataan sitä tämän hetkiseen tilanteeseen. Kokenut johtaja voisi nostaa ainakin alkuun tiimin liikevaihtoa hyvillä neuvoilla ja strategioilla, mutta tiimin motivointi jäisi todennäköisesti paljon vähemmäksi. Yrityksen sisältä tullut johtaja tuntee tiimin jäsenet ja pystyy esimerkiksi asettamaan tavoitteita, jotka motivoivat yksilöitä enemmän. Yrityksen sisältä tullut johtaja tuntuu ja onkin enemmän ystävältä, kuin johtajalta/esimieheltä. Omissa projekteissa yritän aina johtaa ystävältä ystävälle.

Meidän tiimin ainoa yhteinen ja koko porukan projekti on ollut lasten tapahtuma Kotakahvilalla. Siitä on nyt melkein vuosi aikaa ja mietin, että miksi emme ole tehneet enempää projekteja koko tiimin voimin, varsinkin, kun monien mielestä se on ollut yksi hauskimmista ja kivoimmista asioista mitä olemme tiimin kanssa tehneet. Valitettavasti tuntuu siltä, että se on jäänyt jonkin sortin ”kokeiluksi”. Vaikka moni asia ei onnistunut, ei se tarkoita, etteikö niistä virheistä voisi oppia ja tehdä uusi tapahtuma. Meidän tiimille on muodostunut mielestäni kulttuuri, missä lähes kaikki tiimiläiset ovat keskittyneet omiin henkilökohtaisiin projekteihin, ja silloin, kun otamme viikkopalavereissa tai treeneissä esille sen, että moni haluaisi tehdä projekteja koko tiimin voimin, kukaan ei silti ota sitä vastuuta sen aloittamisesta ja täten projekteja ei koskaan synny. Näen tässä tilaisuuden, miten nostamme tiimimme tasoa, ei ehkä hyvästä loistavaksi, mutta olisi hyvä päästä lähemmäs sitä, että olisimme lähellä loistavaa tiimiä.

Tiimin yhteishenki on yksi tärkeimmistä asioista, kun halutaan muuttua loistavaksi tiimiksi/yritykseksi. Yhteisten projektien kautta uskon, että meidän tiimi lähentyisi enemmän ja olisi motivoituneempia auttamaan toisiaan yhteisten projektienkin ulkopuolella. Mitä tämä vaatisi yksilöiltä? Mitkä asiat tulevat eteen? Yksilöltä vaaditaan sitoutumista ja täten myös aikaa. Tiimiakatemialla usein kuulee, että aika ei riitä edes omiin projekteihin, kirjojen lukemiseen, reflektioiden kirjoittamiseen, treeneihin ja talontapahtumiin. Ajan löytäminen tiimin yhteisiin projekteihin on hankalaa ja suurin syy siihen, miksi meidän tiimi niitä ei tee. Ajatus yhteisistä projekteista meinaa jopa tuntua mahdottomalta, sillä olemme päätyneet siihen tilanteeseen, että kun yhteisiä projekteja ei ole, niin niille ei tietenkään ole varattu aikaa kalenterista. Jos olisimme alusta asti pitäneet käytännön, että aina olisi yksi koko tiimin projekti käynnissä, silloin loogisesti aikaa sille riittäisi. Vastaus kysymykseen, että mitkä asiat tulevat eteen niin on aika. Vaatimus siihen, että kaikki 16 henkeä tekisi kalentereihinsa aikaa yhteiselle projektille on tällä hetkellä vaikea ajatus.

Mistä löytää sitä aikaa? Yksi keino mikä minulla tuli mieleen tätä ajatellessani on se, että yhteiselle projektille asetetaan alkamispäivämäärä tarpeeksi kauas tulevaisuuteen, jolloin kaikki tiimin jäsenet pystyvät varaamaan aikaa projektin tekemiseen. Esimerkiksi voisimme nyt tiiminä sopia, että järjestämme uuden tapahtuman kotakahvilalle tiettynä päivämääränä ja sopia, että alamme työstämään sitä koko tiimin voimin kuukausi ennen tapahtumapäivää. Tällöin jää myös aikaa huolelliselle suunnittelulle sille, joka on projektipäällikkönä.

Omassa golfpodcast projektissani huomaan usein, että tehdessäni mitä tahansa, on se sitten, itse podcastin teko, some sisällön teko, some sisällön editointi, yms, huomaan, että aina olisi ollut parempi/hienompi tapa tehdä se. Usein huomaan käyttäväni sitä jonkin näköisenä tekosyynä, että olemme vasta alussa ja uusi podcast, niin kaiken ei tarvitse olla aina ihan niin hyvin tehty, vaikka osaisin varmasti. Samalla tämä asia motivoi ja innostaa minua, koska tiedän, että seuraavalla kerralla, kun teen näitä asioita voin käyttää jotain uutta ja parempaa tapaa tehdä nämä työt. Pelkään, että kohta alan tietoisesti tekemään asiat hieman huonommin, kun voin, jotta ensi kerralla voin tehdä ne paremmin ja uudella tavalla.

Oppini kirjasta liittyivät suurimmaksi osaksi tiimin motivoituneisuuden tärkeyteen ja yhteen asiaan, josta en vielä kirjoittanutkaan. Nimittäin siihen, että kaikilla loistavaksi päätyneillä yrityksillä oli yksi asia samaa. Kaikilla oli käynyt todella hyvä tuuri. Opin sen, että tuurilla on oikeasti iso merkitys yritysmaailmassa. On yrittäjiä, jotka uhraavat aikaansa ja työskentelevät yhtä paljon mutta hyvällä tuurilla toinen heistä tulee menestymään ja toinen ei.