Olen pitkin tätä vuotta kuunnellut Homo Deusta, sitä oli aina vain ankeampi ja ankeampi kuunnella, mitä pidemmälle kirja eteni. Kuvani tulevaisuudesta on vuoden mittaan kehittynyt juuri päinvastaiseen suuntaan Hararista, joten ehkä siksi kirjan kuunteleminen oli lopussa tuskallista. Toisaalta ehkä juuri Hararin ansiosta huomaan oman kehitykseni näin selkeästi. Olisinkohan ilman Homo Deusta tajunnutkaan, miten päinvastaisesti itse näen maailman kehityksen?

Harari todistaa tutkimusten avulla, ettei sielua ole olemassa. Ei eläimillä, eikä ihmisilläkään. Ihmisen valta-asema eläimiin nähden on täysin keinotekoinen, ei itsestäänselvyys. Tämä on mielenkiintoista ja uskon väitteen täysin. Kun sitä oikeasti miettii, tekee mieli nöyrtyä luonnon edessä ja mennä lähemmäs sitä, mutta yhteiskunta ei anna tehdä niin. 

Maanviljelyksen keksiminen tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri. Silloin yhteiskunta on alkanut kehittymään sellaiseksi, kun se tänä päivänä on. Maanviljelyksen myötä ihmisen suhde luontoon on järkkynyt. Emme olleet enää yhtä luonnon kanssa, vaan tulimme sen herroiksi. Valjastimme luonnon tuottamaan meille satoa, domestikoimme kotieläimet tuottamaan meille maitoa ja lihaa. Yhtäkkiä olimme luonnon ja eläinten yläpuolella. Omistimme maata, rakensimme pysyviä asutuksia. 

Tieteen kehittyessä tarpeeksi pitkälle, emme olleet enää jumalten armoilla, vaan meistä itsestämme tuli jumalia. Luonnonilmiöille keksittiin tieteelliset selitykset ja niitä opittiin ennustamaan. Lääketieteen kehittyessä opimme parantamaan. Emme elä enää jumalanpelossa, vaan hallitsemme kaikkea mahdollista itse. 

Harari uskoo ihmisen älykkyyden ja itsekkyyden kääntyvän ihmiskuntaa vastaan. Yksi hänen luomistaan uhkakuvista liittyy teknologian kehitykseen. Luovutamme henkilökohtaisia tietojamme erilaisille tekoälyille jo nyt, puhelimellemme, kelloille ja sormuksille. Meistä kerätään koko ajan älytön määrä dataa ja olemme kollektiivisesti hyväksyneet sen, koska tarpeeksi moni ei välitä ja tarpeeksi moni kokee sen helpottavan elämää. Ajattelemme vain itseämme, ihan sama jos minusta kerätään jotain tietoja. Emme osaa ajatella sitä yhteiskunnan kannalta, tai osaamme ehkä, mutta emme motivoidu tekemään asialle mitään. Mitä tietojen keruu sitten haittaisi? Ei välttämättä mitään, mutta Harari maalaailee uhkakuvaa, jossa kehitämme niin edistyneen tekoälyn, että se kääntyisi ihmiskuntaa vastaan. Se tietäisi kaiken ihmisistä ja olisi ihmisten luoma. Mikä pelottavinta, se nousisi ihmisten yläpuolelle. Tässä vaiheessa tulee ajankohtaiseksi edellä mainittu ihmisen keinotekoinen valta-asema eläimiin nähden. Jos ihminen ei pysty osoittamaan myötätuntoa puolustuskyvyttömälle eläimelle, miksi pelkästään älyyn perustuva keinoäly osoittaisi sitä ihmiselle?

Tämä olisi siis yksi keino tuhota itse itsemme. Ei vaikuta enää niin kaukaa haetulta, kun teoälyn kehitys on ottanut jättiharppauksia lähiaikoina. Jos kaikki olisimme yhtä pessimistisiä kuin Harari, uhkakuvat olisivat todennäköisemmin vaarassa toteutua. Ihminen on niin kuin se ajattelee. Olen somessa törmännyt videoihin, missä asijantuntijat ovat ilmaisseet huolensa tekoälyn kehityksen suhteen. Se on saanut minutkin hieman huolestumaan. En kuitenkaan halua antaa sille valtaa vaan uskon, että maailma kehittyy parempaan suuntaan, eikä huonompaan. 

Kaiken kehityksen ansiosta maailma on nyt parempi paikka asua, kuin kauan sitten. Vaikka edelleen on paljon pahaa, ei sitä pahaa voi verrata historiaan. Vielä suhteellisen vähän aikaa sitten 99% maailman väestöstä eli köyhyydessä, talonpoikina, alttiina sairauksille ja lapsikuolemat olivat harmilliset yleisiä. Tänä päivänä äärimmäisessä köyhyydessä elää vain pieni osa väestöstä, ja reilusti suurin osa elää keskiluokassa. Koko maapallon köyhyys on puolittunut viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana. Ja olemme tekemässä toimia maailman pelastamiseksi, ne myöskin tehoavat. Tyttöjen peruskoulutus on paria prosenttiyksikköä vaille samalla tasolla kuin poikien ja sillä on ollut suuri vaikutus lapsiluvun pienenemiseen. Hyvää tapahtuu kyllä.

Ennen erilaiset tulevaisuuden uhkakuvat ja vakuuttelut ihmisten pahuudesta olisivat uponneet minuun ja saanut minut kyyniseksi. Oikeastaan sellainen olen ollutkin. Nyt kuitenkin tutustuttua aiheen toiseen näkökulmaan, ihmisen hyvyyteen ja faktatietoon (Faktojen maailma -kirja), ei uhkakuvat tunnu niin hälyttäviltä.

Uhkakuvat ovat kuitenkin myös tärkeitä. Niiden ei pidä antaa pelottaa liikaa, mutta on hyvä tiedostaa erilaisten uhkien olemassaolot niiden toteutumisen välttämiseksi. Teknologian avulla tunnistamme uhkia nyt enemmän kuin ikinä, koska voimme mitata lähes kaikkea ja tehdä järkeviä ennusteita. Osin senkin takia luulemme, että maailmantila on menossa huonompaan suuntaan, kun saamme niin paljon dataa kaikesta. Väitän, että olemme menneet huonompaan suuntaan aiemmin paljon nopeammin, muttemme vain ole saaneet tietää siitä. Emme ole aiemmin tajunneet, tai välittäneet.

Tekee hyvää pohtia molempia näkökulmia, hyvää ja huonoa ja muistaa, että on olemassa vielä kaikkea siltä väliltä. Mikään ei ole niin mustavalkoista, hyvää tai pahaa. Väliin mahtuu niin paljon harmaan sävyjä.