Akatemian alkaessa markkinointi lukeutui niihin asioihin, mitkä eivät kiinnostaneet minua oikein lainkaan. Nyt Organisaatio X:n viestintään paneutuessa myös markkinointi ja sisällöntuotanto ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän. Joe Pulizzin ja Brian Piperin Epic Content Marketingialukiessani oivalsin sen, että eeppinen sisältö on tärkeää, sillä se sitouttaa ja jää asiakkaan mieleen. Vaikka Organisaatio X:llä on instagramissaan merkittävä seuraajamäärä – yli 1300 – julkaisujen katselumäärät jäävät kuitenkin hyvin pieniksi ja viestintä näyttäytyy hajanaisena ja tehottomana. Tästä voimme päätellä että:

a. viestimme ei saavuta kohdeyleisöämme

tai

b. sisältö ei jää kohdeyleisön mieleen. 

Tämä ongelma on ratkaistava, sillä tavoitteena on kuitenkin vapaaehtoisten sitouttaminen.

Yksi kirjan tärkeimmistä viesteistä on suunnitelmallisuuden ja johdonmukaisuuden merkitys sisällöntuotannossa, jota ei Organisaatio X:n tapauksessa ole toteutettu riittävän strategisesti. Lisäksi onnistunut sisältömarkkinointi vaatii selkeää fokusta – on tiedettävä tarkalleen, mitä viestinnällä halutaan saavuttaa ja kuljettava päämäärään kohti. Ongelmia tähän tuo viestinnän tuotannon hajavaisuus: omana fokuksenani on tuottaa informatiivista ja kiinnostavaa sisältöä uusille vapaaehtoisille, kun taas samalla tilillä halutaan organisaation muiden henkilöiden toimesta julkaista sisältöä, joka koskettaa vain erittäin pientä, jo organisaation toiminnassa sisälläolevaa asiakaskuntaa (esimerkiksi tapahtumia yms.). Sisältö jää hajanaiseksi, eikä siitä hyödy oikein kukaan. Potentiaalisen vapaaehtoisen on vaikea nähdä, miksi sisältö koskisi juuri häntä. Yksi ratkaisu olisikin jakaa viestintäkanavat selkeästi kahteen: jo mukanaoleville ja rekrytoitaville. Tämä on myös vahva muistutus siitä, että satunnainen, epäsäännöllinen sisällöntuotanto ei riitä – tarvitsemme selkeän suunnitelman, joka tukee viestintämme tavoitteita. Nykyinen tilanne tuo itselleni pääasiassa turhautumista, sillä koen että mahdollisuuksia olisi, mutta sisältöä ei saada vain toimivaksi.

Ehkä suurin oivallukseni liittyy kuitenkin tarinankerronnan merkitykseen. Kyllähän se toki on ollut mielessäni jollain tavalla jo aiemminkin, sillä viestintää tehdessä olen miettinyt tunteen myymistä, mitään konkreettista myytävää kun organisaatiolla ei ole. Kirjassa korostetaan, että eeppinen sisältö ei ole vain informatiivista, vaan herättää tunteita ja jättää jäljen. Organisaatio X:n viestinnässä tätä ei hyödynnetä tarpeeksi, vaikka mahdollisuuksia olisi. Meidän tulisi aktiivisesti kertoa tarinoita entisistä vapaaehtoisista – siitä, kuinka he ovat hyötyneet toiminnasta, miten vapaaehtoistyö on vaikuttanut heidän elämiinsä henkilökohtaisesti tai ammatillisesti. Organisaation toiminnasta on tehtävä samaistuttavampaa ja lähestyttävämpää. Tarinankerronta on viihdyttävä sisällönmuoto mutta sitäkin tärkeämmin sen on väline, jolla myydä tunnetta ja merkityksellisyyttä – juuri niitä asioita, mitkä ovat vapaaehtoistyössä merkityksellisempiä.

Kirjassa puhuttiin myös analytiikan hyödyntämisestä. Organisaatio X:n viestintä tapahtuu pääasiassa Instagramissa, ja applikaation omia työkaluja ei ole tullut hyödynnettyä juuri yhtään. Kun sisältöä saadaan tuotettua enemmän, voitaisiin tehdä tarkempi analyysi siitä, millainen sisältö toimii ja miten yleisö reagoi siihen. Analytiikkaa tutkimalla pystyttäisiin seuraamaan esimerkiksi sitoutumisasteita tai suosituimpia julkaisutyyppejä ja siten kehittämään sisältöstrategiaa eteenpäin ja tehdä siitä kohdennetumpaa ja kiinnostavampaa. 

Myös vaikuttaja- tai mikrovaikuttajamarkkinointi on alkanut yleistymään. Oman kokemukseni mukaan mikrovaikuttajamarkkinointi voi olla hyvinkin toimiva alusta viestin orgaaniseen levittämiseen ja uusien yleisöjen tavoittamiseen, jotka eivät muuten tulisi kosketuksiin organisaation kanssa. Organisaatio X:n tapauksessa mikrovaikuttamisen hyödyntäminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä ohjelmamme ovat viikosta kuukauteen, ja ne vaativat useiden kuukausien työtä etukäteen. Mikäli mikrovaikuttamista hyödynnettäisiin, olisi löydettävä prosessiin sitoutunut henkilö, jonka arvot vastaavat organisaation arvoja, jotta hän voisi saada toiminnasta itse mahdollisimman paljon irti ja innostua organisaation toiminnasta. Lisäksi mikrovaikuttajan kohdeyleisön tulisi vastata organisaation omaa. Näen tämän kuitenkin aika mahdottomana vaihtoehtona, sillä tämänlaiselle toiminnalle on varmasti huomattavasti vaikeampi löytää mikrovaikuttajaa, kuin esimerkiksi arkisille, nopeakäyttöisille käyttötuotteille – kosmetiikalle tai muulle vastaavalle.

Kaiken kaikkiaan kirja antoi minulle paljon ajateltavaa tuotteiden ja palveluiden tarinallistamisesta sekä asiakkaiden sitouttamisesta. Tottahan on se, etten itsekään kiinnostu niin helposti palveluista, jotka ovat tylsiä, tai josta puuttuu jotakin eeppistä. Osa markkinointi- tai viestintäsuunnitelmaa olisikin hyvä olla rohkeat tarinat ja siitä huolehtiminen, että viestimme tavoittaa oikean kohderyhmän ja jättää pysyvän jäljen asiakkaaseen.