Tekoäly ja sen tuomat mullistukset ovat olleet pitkän aikaan puheenaiheena omassa tuttavapiirissäni, ja lähiaikoina ne ovat kantautuneet myös tiimiakatemialle. On ehdottoman selvää, että tekoäly tulee vaikuttamaan tulevaisuuden työelämässä mullistavasti, joten kiinnostus sitä ja sen ymmärtämistä kohtaan on noussut henkilökohtaisesti paljon. Olemme Iidan kanssa palloitelleet oppari aiheita, ja meitä molempia kiinnostaa tulevaisuus ja tekoäly. Tämän vuoksi koin fiksuksi käydä tekoälyn perusteet -kurssin. Kurssi antaa ymmärryksen tekoälyn perusteista, kuten siitä, mitä tekoäly on, miten se toimii ja miksi se on tärkeä nykypäivän maailmassa. Kurssilla korostetaan, että tekoäly voi tarkoittaa eri asioita eri yhteyksissä ja on vaikea määritellä tekoälyä tiukkaan määritelmään. Tekoäly on laaja ja monitieteinen tieteenala kuten esimerkiksi biologia.

Opin kurssin aikana paljon uutta ja ymmärrykseni tekoälyä kohtaan kyllä parani. Tekoälyn syvempi ymmärrys vaatii kuitenkin paljon enemmän opiskelua ja työtä ja koen, että itse tarvitsen enemmän toistoa, jotta voin ymmärtää asiat perinpohjaisesti. Täytyy varmaan käydä kurssi jossain kohtaa uudestaan, sekä etsiä paljon lisää tietoa tekoälystä. Syvempi ymmärrys tietysti tapahtuu varmasti opparin kirjoituksenkin aikana, mikäli (toivottavasti) päädymme tekoälyyn liittyvään aiheeseen. Tässä kuitenkin muutamia oppimiani asioita kurssista:

Käytän arjessani tekoälyä jatkuvasti esim. puhelimen kasvojentunnistus, sosiaalisen median algoritmit, minulle suositellut uutiset. Tekoäly on kaikkialla meidän huomaamattamme. On pelottavaa ajatella kuinka vaikka sosiaalinen media vaikuttaa ja manipuloi meidän ajatuksiamme. Kurssilla puhuttiin ”filtterikuplasta”, jolla meinataan tilannetta, jossa yksilöitä ja käyttäjiä ohjataan sosiaalisessa mediassa tai muissa verkkopalveluissa tietynlaisen sisällön pariin, perustuen heidän aiempaan selailuhistoriaansa, toimintoihin ja mieltymyksiinsä. Filtterikupla voi johtaa siihen, että käyttäjä näkee vain sisältöä, joka vahvistaa heidän olemassa olevia näkemyksiään ja mielipiteitään, samaan aikaan kun se piilottaa tai rajoittaa eriäviä mielipiteitä tai näkemyksiä. Filtterikupla voi siis johtaa tiedon rajoittuneeseen hankintaan, mikä taas johtaa kapeaan ja yksipuoliseen ajatteluun. Täytyy siis muistaa ajatella kriittisesti ennen kuin sisäistää tiedon todeksi.

Puhuimme Heigan kanssa treeneissä myös siitä, tuleeko meistä ihmisistä tulevaisuudessa tyhmiä, kun omaa ajattelua ei tarvitse haastaa enää samalla tavalla. Miksi enää vaivata omaa päätään tai etsiä teoriaa, kun tekoälyllä on vastaus kaikkeen? Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että pelko on turha, sillä esimerkiksi luovuutta vaativat tehtävät ei luonnistu tekoälyltä. Kurssin opit vahvistivat asian, sillä vaikka tekoäly ja koneoppimisalgoritmit ovat tehokaita tehtävien suorittamisessa, niillä ei ole samanlaisia kykyjä luovuuden ja inhimillisyyden suhteen kuin ihmisillä. Ne perustuvat datan analysointiin ja mallien oppimiseen datan perusteella, eivätkä omaa luovaa ajattelua tai tunteita, jotta voisivat tehdä esim. intuitiivisia päätöksiä.

Kurssi antoi alkurutistuksen tekoälyn maailmaan ja oppejahan sieltä tuli, paljonkin. Haluan opiskella aihetta lisää kirjallisuuden ja mahdollisien lisäkurssien, ehkä jopa opparinkin myötä, jotta hallitsen tulevaisuudessa tekoälyn paremmin, sillä se tulee varmasti olemaan suuressa osassa niin koulu-kuin työelämässä.