Oletko koskaan pohtinut omaa elämän tarkoitusta? Miten, oletko ajatellut Tiimiakatemian matkan tarkoitusta? Tiedäthän sen kliseisen sanonnan ”Mitä enemmän Tiimiakatemialle annat sitä enemmän siitä saat”.

Olen pitkin Tiimiakatemiaa ollut erittäin kiinnostunut elämän filosofisista kirjoista. Koen että tämän auttavan pääsemään pois Suomen ja Tiimiakatemian luomasta kuplasta, mihin helposti jämähtää. Ympäri maailmaa on kuitenkin asioita tehdään myös onnistuneesti ja elämää katsotaan eri tavalla. Mikä loppujen lopuksi minä, tai kukaan muukaan on sanomaan, miten täällä pitäisi elää. Se on jokaisen oma asia, mutta itse ainakin haluan lukemalla ja matkustamalla saavuttaa perspektiiviä omaan ajatteluun. Miten minä löytäisin elämän merkityksellisyyden ja onnellisuuden?

Aihe alueen tiimoilta, luin Hector Garcian ja Francesc Miralleksen Ikigai: Pitkän ja onnelisen elämän salaisuus japanilaisittain.

Reflektion tavoitteena on ammentaa itselle ja lukijalle Ikigaita, sekä herättää ajatuksia, miten Ikigaita voitaisiin hyödyntää Tiimiakatemialla.

Nautinnollisia lukuhetkiä!

Ikigain lähde Okinawa

Kirjassa Ikigaita lähdettiin tutkimaan sinisen vyöhykkeen kautta. Sinisillä vyöhykkeillä ihmiset elävät poikkeuksellisen vanhaksi ja pysyvät hyvässä kunnossa. Kirjassa lähdettiin selvittämään Okinawan pitkänelämän salaisuutta.

Ikigai puolestaan on syy herätä aamulla, elämän tarkoitus. Käsite muodostuu kahdesta osasta iki, mikä tarkoittaa elämää ja elämistä, ja gai:sta mikä tarkoittaa tarkoituksen tunnetta ja elämän merkitystä.

Nyt kun tiedetään sanat ja niiden tarkoitukset niin voidaan lähteä analysoimaan heidän ajatuksiansa aiheesta. Okinawalla uskotaan, että jokaisella ihmisellä on oma ikigai, mikä tulisi löytää. Uskotaan, että jokaisella meillä on oma tehtävämme maailmassa, eikä sen vuoksi edes uskota eläkkeeseen samalla tavalla kuin meillä länsimaissa. Tarkoituksena on löytää intohimon lähde, mitä maailma tarvitsee ja mistä saisit elannon. Jotain mikä saa joka aamu innokkaana nousemaan ylös. Tätä pidetäänkin yhtenä merkittävänä tekijänä pitkän iän kannalta, sillä ihmiset Okinawalla pysyvät aktiivisina ja työntäyteisinä. Se pitää motoriikkaa, lihaskuntoa ja muistia hyvin yllä, sillä ne ovat jatkuvassa rasituksessa.

Kun itse mietin omaa ikigaitani, niin en sitä täysin vielä tiedä. Uskon, että sen tuntee, kun sen löytää. Koen myös, että ikigai voi olla vaihtuva, nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa. Kuitenkin miellän mallin ja sen ajattelutavan erittäin hyväksi. Elämää olisi helppo elää yhden pallon mukaan. On helppoa löytää merkityksellinen työ mistä maksetaan, on helppoa löytää intohimoinen asia missä olet hyvä, on helppo palvella maailmaa tai itseäsi. Näiden kaikkien yhdistyminen onkin sitten täysin eri lukunsa. Sinun tulisi saada rahaa, tehdessäsi sitä mitä osaat ja mistä olet intohimoinen ja kokea sen tuomaa merkitystä omassa elämässä. Itse mietin elämää intohimon kautta, mutta en ole pulmunenkaan, etteikö raha viehättäisi minua. Koen kuitenkin, että raha ei merkkaa minulle niin paljoa kuin ennen ja arvostan enemmän vapautta kuin materialismia. En tarvitse hienoa asuntoa tai hienoa autoa ollakseni onnellinen. Tarvitsen aikaa ja resursseja toteuttaa asioita, mitkä tekevät minut onnelliseksi.

Viimeisen kevään aikana olen tarkoituksella jättänyt projekteja vähemmälle. Olen pööpöillyt enemmän, mutta koen sen tässä vaiheessa matkaani sopivaksi. Olen kuitenkin aktiivisesti etsinyt intohimon kohdetta, mistä maksettaisiin vielä. Aika ja tila miettiä, mitä tulevaisuudelta haluaa, on palvellut. Tunnen itseni paljon rauhoittuneemmaksi, en tunne enää jatkuvaa kiirettä, vaan pysähdyn nauttimaan pienistä asioista. Toki tiedän, ettei tämä voi olla lopullinen tila, mutta jos haluaan elämääni muutoksia, niin minun pitää tehdä muutoksia. Muuten mikään ei muutu, jos en itse muutu. Tämän vuoksi olen tehnyt elämääni tilaa uudelle. Ajoittain aika vähenee, välillä sitä on paljonkin. Matka on opettanut enemmän ajattelemaan merkityksellisyyttä. Koenkin että viimeinen kevät on ollut antoisa ajattelun näkökulmasta ja uskon sen palvelevan pidemmälle kuin yksittäiset projektit. Loppujen lopuksi minä olen elämäni projekti. Temppeli jota huollan niin fyysisesti kuin henkisesti.

Ikigai Tiimiakatemialla

Taannoin valmentaja Janne, kysyi Teamsissä ”miten Tiimiakatemialla voitaisiin mitata innostusta?”. Hän tägäsi, minut siihen sillä olen yksi Tiimiakatemian näkyvistä innostujista. Pohdimme myös tiimimme treeneissä asiaa. Pohdimme kuinka haastavaa se on, kun on niin monenlaisia persoonia. Muistan kun heitin idean ikigaista, elämän tarkoituksesta.

Koimme että ihmisiä on monenlaisia ja kaikki eivät näytä innostusta aktiivisesti ulospäin, vaikka voisivatkin olla aivan innoissaan. Ajattelen innostusta enemmän ulospäin näyttämisenä, siitä minkä itse kokee merkitykselliseksi. Innostus lähteekin niistä itselle tärkeistä asioista, on se työ, harrastus, elämäntyyli, pukeutuminen tai vaikkapa Tiimiakatemia. Tämän vuoksi pohdimme olisiko järkevämpi mitata ihmisten merkityksellisyyden tunnetta Tiimiakatemia kohtaan, eikä innostusta. Uskon vahvasti siihen, että jos koet Tiimiakatemian todella merkitykselliseksi, olet myös innoissasi siitä.

Mitenkä sitten tätä ikigaita voitaisiin mitata? Ikigaissa on tarkoitus elämän tarkoituksesta, joten Tiimiakatemialla tämä muutettaisiin Tiimiakatemia matkan tarkoitukseksi, mitä tutkittaisiin. Kuinka moni on oikeasti miettinyt, mikä on Tiimiakatemia matkan tarkoitus? On täysin ok olla myös tietämättä, mutta silloin valmentajat ja tiimiläiset pystyisivät sparraamaan ja auttamaan toista löytämään se tarkoitus ja merkityksellisyys.  Tutkiminen tapahtuisi säännöllisillä kyselyillä, sekä yksäreissä ja miksereissä. Kysymykset olisivat ohjattu merkityksellisyyden tunteeseen Tiimiakatemialla. Alla esimerkki kysymyksiä.

1. Kuinka merkitykselliseksi koet oman Tiimiakatemia matkasi?
2. Mitkä tekijät vaikuttavat tähän merkityksellisyyteen?
3. Kuinka merkityksellisenä koet tiimin, omassa Tiimiakatemia matkassa?
4. Mitkä tekijät vaikuttavat tähän merkityksellisyyteen?
5. Kuinka merkityksellisenä koet yhteisön, omassa Tiimiakatemia matkassa?
6. Mitkä tekijät vaikuttavat tähän merkityksellisyyteen?
7. Miten voisit itse parantaa oman matkasi merkityksellisyyttä?
8. Miten tiimi ja valmentaja voisi tukea matkasi merkityksellisyyttä?

Chris Vossin Never split the difference kirjasta opitun mukaan, avoimilla kysymyksillä ei keskitytä vain vastauksiin vaan intresseihin, jotka on synnyttänyt ne. Täytyisi siis tutkia minkä takia ihmiset vastaavat niin kuin vastaavat, sen sijaan että fokusoisimme huomion vain vastauksien sanomaan. Tämä toki erittäin työlästä, mutta merkityksen löytäminen voisi olla avain moneen asiaan, niin innostukseen kuin laadukkaampiin projekteihin ja aktiiviseen tekemiseen.

Helposti Tiimiakatemialla toiminta menee suorittavaksi ja ajautuu tiettyyn suorittamisen putkeen, kun kaikki pitäisi pysyä hanskassa. Usein näissä tilanteissa on helpompi vaihtoehto tarttua pikaisiin ”hantti” hommiin, mistä rahaa ja tunteja voi nopeasti kerryttää. Toinen vaihtoehto on ajautua ”ilmaisiin” oppimisprojekteihin, missä tyydytään oppiin palkkiona. Molemmat näistä on suhteellisen helppoja ratkaisuja taipua, kun ei ole tietoa paremmasta. Samalla ”etsitään” omaa juttua, vaikka sen löytämiselle ei ole tehty aikaa tai siihen ei ole nähty vaivaa. Suorittaessa laput silmillä, unohdetaan tarkoitus ja merkityksellisyys omalla matkalla. Ihmisiin pitäisi saada iskostettua japanilainen käsite ”Wabi sabi”, mikä tarkoittaa epätäydellisyyden hyväksymistä, sitä että asioille ei tule täydellistä hetkeä aloittaa. Sen sijaan tärkeämmäksi koetaan aloittaminen. Lähdettäisiin etsimään omaa intohimoa, tehtäisiin rohkeita peliliikkeittä ja rakennettaisiin omasta intohimosta kannattavia liiketoimintoja. Tiimiakatemia matka on kuitenkin suhteellisen lyhyt, ja mitä aikaisemmin aloitat sitä enemmän tulet saamaan.

Yleisiä ajatuksia

Kirja auttoi hyvin herättelemään ajatuksia, mutta toisti itseään mielestäni liikaa. Voisin sanoakin, että kirjan pohja oli liian kapea sen pituuteen nähden. Kuitenkin ikigai on laaja käsite, ja todella monimuotoinen. Sen vuoksi purtavaa kuitenkin jäi paljon ja varmasti aihe mitä en tule koskaan unohtamaan. Hyvä kirja siis auttamaan oman elämän tarkoituksen pohdintaa, mutta ei ehkä kannesta kanteen luettava.

Viimeinen kirjareflektioni

Tämä reflektio on nyt Tiimiakatemian viimeinen vaadittava kirjareflektio. Hullua. Varmaan tulee kyllä jatkettua jossain muodossa, sillä reflektioista on helppo sanoittaa opit käytäntöön. Tilanne kuitenkin tuntuu haikealta, sillä alkuun en pitänyt kirjoista tai kirjoittamisesta, mutta matkan varrella on tykästynyt. Se että saan vapaasti kirjoittaa omia ajatuksia, eikä ole oikeaa ja väärää on ollut parasta. Olen jopa kokenut paikoitellen ylpeyttä kirjoittamisesta.

Viimeiseksi kirjaksi oli kiva napata ikigai ja etenkin elämänfilosofinen kirja, koska ne tuntuvat eniten avartavan omaa ajattelua ja toimii mielessä sitojina, mitkä yhdistävät teoriaa ja tarinoita. Koen muutenkin Tiimiakatemia matka on ollut itselle aivan jäätävä henkinen matka, tuntuu että tietyllä tavalla kuoriutunut aitouteen. Tuntuu että henkisesti olen päässyt maailman luomasta oravanpyörästä, mutta taloudellisesti vielä on tekemistä. Kuitenkin arvokkaana pidän sisäistä rauhaa, mitä varmasti kirjareflektiotkin on siivittänyt.

Asia mitä haluaisin vielä sanoa kaikille on, että teette asioita aina itseänne varten, esimerkiksi näitä kirjareflektioita. Ymmärrän että tiukassa aikataulussa ne voivat ahdistaa ja tuntua ylimääräiseltä, olen itsekin tuntenut näin. Loppujen lopuksi nämä ovat kuitenkin omaa ajattelua ja oppimista varten, joten ota kaikki irti näistä, kun nämä pitää muutenkin tehdä. Itse sen opin ja olen ylpeä siitä.