Valitsin väliin hieman rennompaa lukemista ja valitsin Henry ”Henkka” Aflechtin vastikään julkaistun kirjan ”rikollisesta miljonääriksi” Kirja oli Henkan elämäkerta, jossa käytiin läpi hänen elämäänsä läpi lapsuudesta lähtien. Tiesin Henkan jo entuudestaan, koska hän on julkisuudesta tunnettu henkilö. Syy, miksi persoona kiinnostaa, on hänen värikäs työuransa ja sen lopputulos, eli rahallinen rikkaus. Tästä syystä aion sivuuttaa reflektiossani kokonaan aiheet, jotka koskettavat hänen työuransa ulkopuolisia asioita.

Aflecht oli jo todella nuoresta iästä asti rahanperään menevä ja teki rahan eteen älyttömän määrän töitä. Isän firmassa töitä aamu kahdeksasta, ilta neljään. Tämän jälkeen televisio-ohjaajan töihin, josta yöksi portsarin hommiin. Neljästä kolmeen tuntia unta ja sama uudelleen. Tämä on täysin poikkeuksellinen menestymisen tie. Aflecht ei koskaan ollut älyttömän hyvä palkkaisessa työssä tai edennyt urallaan jossain tietyssä työpaikassa, kuten saattaisi miljonääriksi tulleesta ihmisestä kuvitella. Toki, sijoittamalla hän on tehnyt paljon rahaa, mutta alku koostui pelkästään todella kovasta työnteosta. epäinhimillisestä työnteosta.

Aflechtilla oli mielestäni paljon hyviä ajatuksia siitä, miten edetä uralla ja kuinka olla ns. ”hyvä työntekijä”. Hänelle suuria arvoja oli luottamus, rehellisyys sekä asioiden hoitaminen välittömästi. Se, minkä pystyy tekemään tänään, kuuluu tehdä tänään. Tämä kolahti itselleni erityisesti, koska koen olevani usein se tyyppi, joka siirtää pakolliset ja ei niin kiinnostavat työt aina seuraavalle päivälle. Se on todellinen pahe, koska pitkässä juoksussa se aiheuttaa lisää stressiä, koska tekemättömät työt kasaantuvat ja edessä on väistämätön tilanne, jossa pitää tehdä kasa töitä yötä myöten kiireessä.

Itselleni kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin luku oli se, jossa Aflecht pohti suhtautumistaan työhön, rahaan, vapaa-aikaan ja läheisiin. Hän sivuutti puolet elämästään kaksi jälkimmäistä asiaa edellä mainituista. Työt menivät aina näiden edelle. Se toi suuren määrän rahallista rikkautta, mutta onnellisuutta se ei tuonut. Aflechtilla ei omien sanojensa mukaan ole vaimoa, perhettä, eikä kovin montaa ystävää. Tämä on todella surullista.

Koen, että olen itse viimeisen vuoden ajan sumentunut tekemään vain töitä. Vapaa-aika satunnaisesti jopa ahdistaa, koska aivot syöttävät ajatusta, että en tee mitään tuottavaa. Ennen olen ollut todella hyvä pitämään vapaa-ajastani kiinni, koska silloiset työt eivät ole olleet kovin mukavia tehdä. Työt ovat työntäneet pois luotaan, enemmän kuin motivoinut. Nykyiset hommat (taksityö, Bondi Cafe sekä muut projektit) ovat kuitenkin niin mukavia tehdä, että itse työ ei stressaa tai luo väsymystä. Mutta satunnaisesti, kun pysähtyy arjen hössötyksen keskellä, tulee huomanneekseen, ettei ole nähnyt kavereita tai perhettä viikkoihin. Se on todella kurja tilanne, koska se luo pelkoa, että ei tule enää kutsutuksi ja jää yksin.

Tämän vuoksi tasapainottelu töiden ja vapaa-ajan välillä on mielenterveyden kannalta elintärkeää.  Se on kuitenkin huomattavasti vaikeampaa, kuin voisi ajatella. Se vaatii suunnittelua sekä ei-sanomisen taitoa. Sitä kuuluisaa itsensä kehittämistä.

Kirjassa pohdittiin myös sitä, mikä on sellainen määrä rahaa, jota kannattaa tavoitella. Aflecht tavoitteli aina maksimaalista määrää rahaa. Ajattelen itsekin paljon rahaa ja jos minulta kysyttäisiin, haluaisinko paljon rahaa, vastaisin tietysti kyllä. Siitä seuraa kysymys, kuinka paljon olisin valmis tekemään töitä sen eteen, että saisin paljon rahaa. Ja tässä kysymyksessä se kuuluisa juoni piileekin. Ahneudella on rajansa, mistä aiemmin jo kirjoitinkin. Raha ei tuo onnellisuutta, mikäli ympärillä ei ole läheisiä, joidenka kanssa rahan tuomaa iloa voisi jakaa. Toinen fakta on myös se, että ikinä mikään ei ihmiselle riitä. Ihminen haluaa aina lisää ja lisää, koska se tottuu niin nopeasti. Aflecht suosittelee hankkimaan rahaa, mutta maksimaalista tuottoa hän ei suosittele tavoittelemaan. Hänen kokemuksensa mukaan se vei häneltä kaiken, jolloin raha muuttuu merkityksettömäksi.

Rahaa voi ja pitää ajatella, sekä omaa uraa kannattaa miettiä niin, ettei rahan puutteen takia tarvitse kituutella. Mutta omaa elämää ei kannata myydä rahalle, vaan kannattaa tyytyä sellaiseen summaan, joka riittää hyvään elämään. Nämä ajatukset koitan pitää elämän varrellani mielessä.  

Kirja oli kokonaisuudessaan itseäni inspiroiva ja todella mielenkiintoinen. Vaikka se sisältää paljon hömppää ja kirjan voisi lajitella myös ”true crime” kategoriaan, suosittelisin kirjan lukemista ihan jokaiselle. Tämä siksi, että teoksessa on paljon opettavia vinkkejä siihen, kuinka olla sellainen työntekijä, josta työnantaja pitää. Kuinka olla luotettava ja rehellinen ihminen. Asioita, jotka olisivat ihan jokaiselle ihmiselle hyödyllisiä.