Etsiessäni lukulistaani keväälle kirjoja, bongasin tämän kosmetiikkaan, ja nimenomaan luonnon kosmetiikkaan perehtyvän kirjan. Toki jo Ruohonjuuressa muutamia kuukausia työskennelleenä olen saanut roimasti tietoa luonnon kosmetiikasta ja kauneudenhoitoalalta sain perustiedot ihonhoitoa varten. Haaveisamme olevan kosmetiikkaprojektin myötä päätin valita tämän kirjan lukulistalleni, jotta ymmärtäisin vielä paremmin kosmetiikan raaka-aineita, lainsäädäntöjä ja ihon mikrobiomia. Kirjan luettuani sain myös pienen kipinän lähteä lukemaan estenomiksi akatemian jälkeen. Kosmetologiksi valmistuttuani harkitsin hakevani kauneudenhoitoalan korkeakoulututkintoon, mutten jostain syystä sinne koskaan hakenut.

Kirjan luettuani ymmärsin, että meidän olisi tärkeää projektitiiminä jo nyt hankkia kosmetiikasta hyödyllistä tietoa ja asiakaskäynti kotimaisella kosmetiikkavalmistajalla olisi seuraavaksi suunnitteilla. Luonnonkosmetiikan valmistus kiehtoo itseäni, sillä se on eettisempää, ekologisempaa ja luontaisempaa, kuin niin sanottu tavanomainen kosmetiikka. Esimerkiksi kotimaisen Frantsilan tuotteet ovat vieneet sydämeni. He käyttävät omilla pelloillaan uudistavaa hiiliviljelyä ja heidän toimintansa perustuu luonnon ja ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Myös kotimainen Moi Forest on uusi suosikkini. Tuotteet sisältävät metsäpölyä, eli mikrobiuutetta, joka vahvistaa ihmisen immuunijärjestelmää. Innovaatio syntyi Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteisessä Adele-hankkeessa, jossa kehitetään tapoja ehkäistä immuunivälitteisten sairauksien syntyä.

Ihomme ja mikrobiomimme

Altistumme päivittäin jopa sadoille kosmetiikan raaka-aineille, töissä puhumme kemikaalikuormasta. Jokaisen olisi tärkeää ymmärtää, mitä kemikaaleja ihollensa levittää mm. shampoon, saippuan, hoitoaineen, deodorantin, vartalovoiteen ja kasvoseerumin muodossa. Eri kosmetiikkamerkeillä on suuria eroja käyttämillään raaka-aineilla, ja kauneudenhoitoalalla opiskellessani huomasin raaka-aineita tutkiessamme, ettei se kallein tuote ollut monestikaan se laadukkain tuote.

Jokaisen ihosolun solukalvolle on kiinnittynyt noin kymmenen mikrobia. Mikrobit kommunikoivat ihon kanssa ja vaikuttavat sen toimintaan. Mikrobit kommunikoivat myös keskenään ja välittävät viestejä syvempiin ihokerroksiin sekä mahdollisesti myös muille elimille. Bakteereilla on lisäksi käytössään ryhmäviestintä (quorum sensing) ja näin bakteerit voivat yhdessä päättää esimerkiksi tuottaa jotain toksiinia. Mitä enemmän meissä elää erilaisia mikrobeja tasapainossa, sitä terveempiä olemme. Mikrobit auttavat meitä myös pilkkomaan ruokamme ja ne tuottavat erilaisia välittäjäaineita, kuten serotiinia sekä hoitavat immuunipuolustusta yhdessä ihmissolujen kanssa. Ihon mikrobit tuottavat mm. maitohappoa, hyaloronihappoa sekä kollageenia ja elastiinia sitovia proteiineja.

Kirjassa kerrottiin, että länsimaalaiset ihmiset ovat menettäneet jo kolmanneksen mikrobiominsa diversiteetistä. Tähän syynä on varmasti mm. liiallinenkin ihon peseminen ja kodin pintojen putsaaminen kovemmilla myrkyillä, jotka tappavat myös hyvät mikrobit. Kirjaan haastateltu Helsingin yliopiston dosentti Lasse Ruokolainen totesi, että ihon pesemisessä voimakkailla pinta-aktiivisilla aineilla ei ole mitään järkeä, koska ihon paras suoja on ihon tuottama rasva ja liiallinen peseminen liuottaa sen pois. Olen itse myös kuullut kampaajilta, että liian kuumalla vedellä pään peseminen tuhoaa päänahassa elävän tärkeän mikrobiston ja päänahkan iho voi alkaa oireilla.

Suomalaistutkimuksessa Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistojen toimesta huomattiin, että suoliston mikrobit saattavat vaikuttaa ihon mikrobitasapainoon, myös ihon mikrobit saattavat vaikuttaa suoliston mikrobitasapainoon. Iholle laitettavat tuotteet siis saattavat vaikuttaa koko biomiimme. Tiedetään, että suoliston mikrobit kommunikoivat verenkierron ja keskushermoston välityksellä ihon mikrobien kanssa ja useaan iho-ongelmaan liittyy myös huonokuntoinen suolisto. Allergioiden puhkeamiseen vaikuttaa mikrobitasapainomme. Immunologi Harri Alenius mainitsi kirjassa, että terve iho toimii kuin tasapainoinen ekosysteemi ja mitä enemmän siellä elää eri lajeja sulassa sovussa, sitä vahvempi ekosysteemi on. Jos esimerkiksi sademetsää tuhotaan, ekosysteemi häiriintyy ja osa sen tasapainoa ylläpitävistä lajeista voi kuolla sukupuuttoon. Näin jotkut lajit alkavat lisääntyä hallitsemattomasti, jolloin ne aiheuttavat epätasapainoa systeemiin.

Mikrobien epätasapaino altistaa aknelle, rosacealle, atopialla, psoriasikselle ja perioraalidermatiitille. Näissä iho-ongelmissa on jokaisessa kuitenkin erilainen oirekuva ja syntymekanismi. Lukuisissa tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi sisäisesti käytettävillä probiooteilla voidaan vaikuttaa ihoon. Ihon palautuminen on nopeampaa ihoärsykkeestä, kun probiootteja on käytetty.

Luonnonkosmetiikka

Luonnonkosmetiikassa sertifiointistandardien pääperiaatteet:

• Ympäristöystävällisyys ja eettisyys ohjaavat toimintaa kaikissa tuotannon vaiheissa.
• Tuotteen koko elinkaari huomioidaan ja sen vaikutukset ympäristöön pyritään minimoimaan. Tuotteiden valmistuksessa kuluvan veden ja energian sekä tuotannon yhteydessä syntyvän jätteen määrää on pyrittävä jatkuvasti pienentämään.
• Luontoa tulee häiritä mahdollisimman vähän raaka-aineiden hankinnassa ja uhanalaisien lajien suojelu on välttämätöntä. Geenimuuntelua ei sallita missään muodossa.
• Raaka-aineiden tulee olla mahdollisimman luonnollisia ja niitä tulee muokata mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin niin, että ne ovat turvallisia ja miellyttäviä käyttää.
• Luomuviljeltyjä raaka-aineita suositaan ja raaka-aineiden alkuperä täytyy pystyä jäljittämään siemenestä asti.
• Valmiiden tuotteiden on oltava mahdollisimman täydellisesti ja nopeasti biohajoavia.

Sertifioidussa luonnonkosmetiikassa ei ole sallittua käyttää:

• Synteettisiä väriaineita, hajusteita tai säilöntäaineita
• Maaöljypohjaisia raaka-aineita, esimerkiksi mineraaliöljyjä
• Silikonijohdannaisia
• Etoksyloituja ainesosia, kuten PEG-emulgaattoreita tai Sodium Laureth Sulphatea
• Synteettisiä UV-suoja-aineita
• Säteilytettyjä tai GMO-raaka-aineita
• Myös kloorin käyttö sekä valmiiden tuotteiden säteilyttäminen ovat kielletty.
• Eläinkokeet eivät ole sallittuja, eikä niitä saa teettää myöskään kolmannella osapuolella.

(Kosmetiikan eläinkokeet ovat Euroopassa kiellettyjä, mutta mm. Kiina vaatii Kiinan markkinoilla myytäville tuotteille eläinkokeet. Eli vaikka kosmetiikan valmistaja olisi eurooppalainen, se ei välttämättä ole cruelty free. Jos yritys myy tuotteitaan Kiinaan, kolmas osapuoli tekee eläinkokeet tuotteille.)

Tavanomaisessa kosmetiikassa on sallittua käyttää kaikkia raaka-aineita, jotka laki sallii. Luonnonkosmetiikassa vähintään 98 % raaka-aineista täytyy olla luonnosta peräisin ja maksimissaan 2 % saa olla laboratorioissa tuotettuja luonnollisen kaltaisia raaka-aineita. Luonnonkosmetiikassa raaka-aineet ovat kalliimpia kuin tavanomaisessa kosmetiikassa.

Kemikaaliuhkia

Kosmetiikkalainsäädäntö ei tällä hetkellä huomioi riittävästi esimerkiksi sitä, että vesi toimii kuljettimena kemikaaleille, kun se valuu suihkuistamme ja wc-pöntöistämme viemäriin. Vedenpuhdistuslaitoksella saadaan osa kemikaaleista pois, mutta suuri osa lääkejäämistä ja kosmetiikan pesu- ja siivousaineiden kemikaaleista päätyy vesistöihin ja jätevesilietteen mukana pelloille, joissa ruokamme viljellään. Jotkin näistä kemikaaleista on hyvin vaikea saada poistettua juomavedestä. Esimerkiksi tavanomaisessa kosmetiikassa käytetty kemiallinen UV-filtteri oksibentsooni (oxybenzone). Tämänkaltaiset hormonihäiriköiksi luokitellut kemikaalit ovat todella vaikeita suodattaa pois, koska ne muuttavat muotoaan ja voivat sitten palata alkuperäiseen muotoonsa joutuessaan luontoon tai ihmisen kehoon. Hormonihaitta-aineita tunnetaan jo yli 1 000, mutta niistä vain osa on tutkittu. Altistumme päivittäin näille kemikaaleille tietämättämme ja vaikutukset näkyvät hormonihäiriösairauksen yleistymisenä. Harmittomina pidettyjen reseptivapaiden lääkkeiden, kuten ibuprofeiinin ja parasetamolin jäämät aiheuttavat poikasikiölle kivesten kehityksen häiriöitä. Yllätyksenä tuli se, että UV-filttereitä voidaan käyttää muissakin kuin aurinkotuotteissa. Kirjassa mainittiin esimerkkinä lasinen pafyymipullo, jossa parfyymiin on lisätty UV-filtteriä fotohapettumisen estämiseksi, eli jotta nesteen väri säilyttäisi värinsä myös altistuessaan auringonvalolle.

Myös Suomen järvivesissä on luultua enemmän ongelmallisia kemikaaleja. Kemiallisten UV-suoja-aineiden lisäksi kosmetiikasta vesistöihin päätyy muun muassa siloksaaneja, mikro- ja nanomuoveja sekä ftalaatteja. Sveitsissä, Ruotsissa ja Tanskassa käytetään jo tekniikkaa, jossa jätevettä otsonoidaan ja käytetään aktiivihiilikäsittelyjä.  

Silikoneja käytetään tavanomaisessa kosmetiikassa, koska ne kestävät hyvin lämpöä ja niillä on monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Silikonit saavat silkkisen tunteen voiteisiin ja ne jättävät samettisen kalvon iholle. Ne ovat kuitenkin steriilejä ja ihon mikrobeille vieraita aineita. Ihon mikrobit eivät pysty pilkkomaan silikoneja tai käyttämään niitä hyödykseen. Kun pesemme silikonikalvon iholta, silikonit huuhtoutuvat viemäriin ja voivat kertyä vesistöjen pieneliöstöön, koska ne eivät hajoa luonnossa. Jos silikoneja päätyy hengitysteihin esimerkiksi hiuslakan muodossa, niillä voi olla karsinogeenisiä ja tulehdusta aiheuttavia vaikutuksia. INCI methicon, silanol, silyl, siloxane, silane.

Uv-suoja-aineita on olemassa kahdenlaisia. On kemiallisia UV-filttereitä, jotka imeytyvät ihoon ja reagoivat siellä muuntaen UV-säteilyn lyhyemmäksi aallonpituudeksi kuten lämpöaalloiksi tai näkyväksi valoksi. Tämä estää ihon palamisen. Fysikaaliset filtterit (titaanioksidi ja sinkkioksidi) tekevät ihon pintaan peilimäisen kalvon, eli ne heijastavat, hajottavat ja imevät UV-säteitä, jolloin iho ei pala. Kemialliset filtterit jäävät ihoon ja voivat muuttua ihossa. Fysikaaliset filtterit eivät imeydy ihoon silloin kun partikkelikoko pysyy mikrokokoisena. Useissa rantalomakohteissa on herätty UV-suoja-aineiden haittoihin. Muun muassa Tahiti kielsi oksibentsooni UV-filtterin käytön uimarannoilla vuonna 2021. Yksi pisara oksibentsoonia riittää tuhoamaan korallit 6,5 olympiauima-altaan kokoiselta vesialueelta.

Maaöljyjohdannaiset valmistetaan yleensä maaöljyn tislausjätteestä. Näin saadaan erittäin edullisia ja täysin tuoksuttomia raaka-aineita, jotka on helppo formuloida tuotteeseen. Nämä ovat kuitenkin erittäin huonosti biohajoavia ja kertyessään elimistöön, ne voivat olla karsinogeenisiä. Iholla olevat mikrobit eivät pysty käsittelemään näitä raaka-aineita. INCI paraffinum liquidum, petrolatum, cera microcristallina, ozokerite, ceresin, paraffin.

Lopuksi

Tietoa täytyy projektia varten etsiä vielä paljonkin lisää, mutta tämä kirja vahvisti ajatustani siitä, että tulevaan ihonhoitotuotteeseemme tulemme valitsemaan raaka-aineet erittäin huolellisesti ja varsinkin yllä listaamiani kemikaaliuhkia -osion ainesosia en halua käyttää kosmetiikassamme. Laadukas asiakastapaaminen aiheesta olisi varmasti paikallaan esimerkiksi estenomin koulutuksen käyneen kosmetiikan parissa työskentelevän kanssa. Myös kotimaisten Frantsilan ja Moi Forestin yrittäjien kanssa yritän saada sovittua tapaamista, jossa pääsisimme keskustelemaan heidän yrityksen ja tuotteiden tarinastaan.