Käsitteenä digitaalinen tarjontaketju oli minulle ennestään vieras, mikä on yksi syy tämän kirjan valintaan. Opin tätä kirjaa lukiessani valtavasti, koska lähtökohtaisesti kaikki kirjassa käsitellyt asiat olivat minulle vieraita. Keskeinen käsite tässä on kuitenkin tarjontaketju itsessään, mikä tarkoittaa sitä toimintojen ketjua, jolla raaka-aineita muokataan lopullisiksi tuotteiksi yrittäjille tai kuluttajille. Yksittäisten yritysten välistä tietoa koordinoimalla voidaan tarjontaketjuun liittyvien yritysten toimintaa tehostaa, niin että läpimenoaika lyhenee ja turha varastointi sekä tuotanto minimoituu. Yksinkertaisesti sanottuna tuloksena on selvä tehokkuuden kasvu. Miten digitaalinen tarjontaketju sitten eroaa tästä? Periaatetasolla ei mitenkään, mutta digitaalisuus näkyy nimenomaan tiedon koordinoinnin vaiheessa. Nykymaailmassa on luotu E-ketju, joka perustuu digitaaliseen tiedonsiirtoon ja yhteistoimintaan toimitusprosessissa.

Internet ja digitalisaatio tiedonvälitysmekanismina tarjoaa uusia mahdollisuuksia tarjontaketjun tukemiseen. Kumppanit tarjontaketjun sisällä voivat integroida tarjontaketjun prosessejaan internetissä. Prosessien integroituminen merkitsee sitä, että liiketoimintakumppanit pyrkivät yhdessä kehittämään toimintaansa, ja vähentämään ylijäämän määrää tarjontaketjussa. Esimerkki tällaiseen tiedonvälitysmekanismiin ovat muun muassa VMI (Vendor managed inventory) ja EDI (electronic data interchange).

VMI tarkoittaa toimittajan hallinnoimaa kulutuksen seurantaa, jota käytetään inventaariona. VMIn avulla toimittaja pitää datan asiakaskysynnästä tallessa, ja jakaa sen tuottajalle EDIn kautta. Tällä vältetään mahdollinen ylituotanto. Maanläheisenä esimerkkinä toimisi vaikkapa seuraava: Deveta tuottaa T-paitoja. Onixia toimittaa T-paitoja. Onixia käyttää VMI-käyttöjärjestelmää pitääkseen kirjaa, kuinka paljon kysyntää paidoilla on. Sen jälkeen Onixia käyttää EDI.tä jakaakseen datan Devetan kanssa, jotta Deveta välttää ylituotannon. Digitaalinen tarjontaketju toimii, ja eliminoi samalla mahdollisen ylijäämän.

Tätä yritysten välistä tietointegraatiota pyritään tehostamaan koko ajan. Keskeisiä toiminnan kehittämisen alueita nykyaikaisessa digitaalisessa tarjontaketjussa ovat:

• Asiakkaiden itsepalveluostot ja toimittajien hallinnoima varasto
• Runkosopimuksiin pohjautuvat kotiinkutsut ja automaattiset varastontäydennykset, jotka parantavat esimerkiksi raaka-aine- ja puolivalmistevarastojen hallintaa
• Ketjun tavara- ja rahavirtojen läpinäkyvyys ja jäljitettävyys
• Informaatiovirran läpinäkyvyys eli entistä tarkemmat kysyntä- ja tarjontasuunnitelmat

Näistä asioista minulle heräsi mieleen, että läpinäkyvyys nousee esille merkittävästi. Oletan, että tietojärjestelmien läpinäkyvyyttä ei tässä tilanteessa voi olla liikaa yritysten välillä. Läpinäkyvyys lisää yritysten välistä luottamussuhdetta, ja tiedonjako sekä prosessien integrointi on tällöin helpompaa. Tavaravirtojen jäljitettävyys parantaa kilpailukykyä erityisesti tilausten hallinnan ja laskutuksen alueella. Integroituneessa toimintaympäristössä kysynnän ja tuotannon taso ei ole enää kysymysmerkki, vaan kaikki digitaalisessa tarjontaketjussa mukana olevat yritykset suunnittelevat tuotantonsa tämän kysynnän tason mukaan.

Perinteisessä tuotannon ja tarjonnan ketjussa ketju toimii hyvin lineaarisesti. Tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollista, että tarjontaketjut siirtyvät ekosysteemiin, joka tarkoittaa monien tartuntaketjujen verkkoa. Ekosysteemi on virtuaalinen verkosto, joka muuttaa muotoaan aina kunkin asiakastarpeen mukaan, ja pitää sisällään laajan määrän eri alojen tarjontaketjuja. Ekosysteemin avulla yritys voi laajentaa muun muassa prosessi-integroitumista eri alojen tarjontaketjuihin lisädatan saamiseksi. Ekosysteemi yhdistää esimerkiksi rakennustyömailla betonitoimittajat, puutoimittajat, sähkötoimittajat, tietojärjestelmävastaavat ja niin edespäin, jotta kaikilla on mahdollista tietää, kuinka rakennushanke etenee, vaikka kaikki tuottajat ovatkin eri tarjontaketjujen tuottajia, ainoastaan hankkija voi näissä tarjontaketjuissa olla sama. Ekosysteemiä käytetään myös sairaaloissa ja koulujen tietojärjestelmissä, se on varsin hyödyllinen verkosto.

Tätä kirjaa lukiessani pitää myöntää, että useammat kohdat oli luettava moneen kertaan ennen kuin sain kiinni, mitä digitaalinen tarjontaketju on ja mihin sitä voi hyödyntää. Yritin tiivistää oppimani asiat tähän reflektioon ja antaa muutaman esimerkinkin, miten tämä asia konkreettisesti toimii. Sen voin kuitenkin sanoa, että näin ensimmäistä kertaa luettuna, helppoa se ei ollut. Opin kuitenkin paljon uutta.