Ajattelin, pitäisikö paljon puhututtaneen kirjan ajatuksesta muodostaa mieleen ensin ajatuksenkulun etenemäkartta, jotta lukemiseen pääsisi kiinni. Mielikuva siitä, mitä on ajattelu, ajattelun ajattelu, ja niin edelleen. Hautaan ajatuksen ja päätän Saarisen sanoin päästää irti puristuksesta ja antaa kirjan ajatusten valaista oman ajatteluni pimeitä kohtia.

Ajattelu

Istun autossa ja ajattelen laittaa kirjan kuulumaan autostereoista samalla kun jatkan matkaani. Ihminen on ajatteluun luotu elämän ilmentymä, joka kahdella jalalla kävellen muodostaa päivittäisiä toimiaan ajattelun kautta. Ihminen kykenee kuitenkin vielä pelkkää ajattelua syvempäänkin.

Ajattelun ajattelu

Maisema vaihtui tuulilasin takana, kun kuuntelin kertomusta ajattelijan elämästä. Ajattelin ajatteluani, mitä ajattelen tästä kirjasta, mitä olen parhaillaan kuuntelemassa ja mitä ajatuksia se herättää.

Ajattelun ajattelun ajattelu

Ajattelin ajattelun ajatteluani. Miksi ajattelin ajatuksiani kuulemastani. Halusin antaa mahdollisuuden uusille ajatuksille ja syventää ymmärrystäni, halusin löytää syyn sille, miksi haluan oppia tästäkin ilmiöstä. Halusin antaa mahdollisuuden oppimisen mahdollisuudelle, sille että voisin näistäkin kokemuksista löytää uusia näkökulmia omille näkökulmilleni.

Ajattelun ajattelun ajattelun ajattelu

On vain ajatus, sitten on toinen ajatus. Ajatus ajaa jo ohi, kun määritän, että toinen on Esan ja toinen omani. Seuraan ajatuksen ja merkityksen syntyä, sitä kuinka teemme ajatuksen sisällöstä oman näköisemme, katsomalla sitä omasta perspektiivistämme. Olen ajatuksen nimeämällä vaikuttanut ajatukseen jo oman mielikuvani kautta. Ajatus on tietoviipale, jonka kehystän omalla mielikuvallani. Jos nyt jaan ajatuksen eteenpäin, ei se ole enää sama ajatus, kuin kuullessani sen. Se muotoutuu oman maailmankatsomukseni mukaan ja värjäytyy uudelleen, enkä voi sanoa, että jakaisin sen objektiivisesti, kunnes se taas muotoutuu kuulijan perspektiivin ja ajattelun merkityksen mukaan. Ennen ajatustakaan enempää, tunsin laajentavani ajatteluani ja tapaani käsitellä elämää. Oli syntymässä jotain uutta. Oppimisen mahdollisuudelle oli annettu mahdollisuus, joka oli mahdollisesti toteutunut.

Ajatusliike

Huomasin jo kokevani tilanteeni uudella tavalla. En enää ajatellut istuvani autossa katsoen suuntaa eteen muutaman sadan metrin päähän, jossa taas katsoisin kohti seuraavaa välietappia. Emergenssi. Mietin, mihin olin menossa, mistä tulossa ja miksi. Vieressä ajoi muita autoja, mistähän he olivat tulossa tai minne menossa, ja miksi. Olimme pieniä autoilijoita kaikkien muun tämän pallon autoilijoiden joukossa ja olimme joistain syistä matkaamassa paikasta toiseen jättäen vaikutuksen ainakin ilmakehään ja toisten kanssa-autoilijoiden kohtaamisiin. Jostain oli myös syntynyt maapallo mineraaleineen, joista autoja sitten valmistusketjun kautta siirrettiin mahdollisesti useampien omistajien kautta käyttöömme. Samoin infrastruktuurilla ja sen ympäristöllä ovat omat tarinansa.

Ajattelua täytyy ajatella, jotta näkee laajemmin sen, mitä ei näe. Sen lisäksi, että huomasi osansa suuremmassa todellisuudessa, olisi voinut olla vaikka mahdollisuus löytää joku uusi näkökulma tai lähestymistapa tuossa arkisessa tilanteessa, ja se voisi muotoutua taas yhdeksi liikeideaksi. Toistaiseksi se jäi vielä vain idean liikkeeksi.

Mihin sitten konvergenssia tarvittiin, jos hyödyt tulevat näin ajattelua laajentamalla? Ajatusta supistamalla palaamme avomereltä ja valitsemme näkökulman, jota lähdemme taas laajentamaan. Konvergenssilla peilaamme myös itseämme reflektiivisesti ja tarkennamme ajatustamme siitä, keitä olemme. Määritämme siinä itsemme uudestaan. Se on hetki, jolloin meistä tulee jotakin. Näiden kahden; laajentamisen ja supistamisen avulla luomme ajatuksen aaltoliikettä, jolla kasvamme ja syvennämme ymmärrystämme itsestämme ja ympäristöstä, sekä itsestämme osana tuota ympäristöä.

Ajattelun haasteita

Ihminen on monimutkainen luomus, jolla on kyky ajatella. Aristoteleen mukaan ihmisellä on ajattelukyky, jotta hän ajattelisi. Tiede ei pysty vastaamaan siihen, miksi ihmisen tulisi ajatella, sillä se pyrkii selittämään olemassaoloa metodeilla, jotka perustuvat havainnointiin ja toistettavuuteen. Oppiminen on suurelta osin tieteellisfilosofista toimintaa, jossa pyrimme yhdistämään teorioita käytäntöön, mutta säilytämme myös vapauden sille, mitä emme pysty selittämään. Tässä tarvitsemme monimutkaista ajattelua. Pystymme arvioimaan toimintaamme rationaalisesti, mutta samalla myös intuitiivisesti.

Ajattelun ajattelu, ja sen ajattelu saattavat ajautua umpikujaan, jos pyrimme tieteellisin perustein ymmärtämään maailmankuvaamme. Ajatusketju päättyy, jos olemme tilanteessa, ettei ajattelun tai toiminnan merkitystä voi perustella järkiperäisesti. Filosofinen ajattelutapa antaa meille vapauden ajatella ilman järkiperustaa tai pakkoa tehdä kannanottoja ja mielipiteitä esimerkiksi siitä, mikä on perimmäinen tarkoituksemme tai miksi ja miten kaikkeus ylipäätään on olemassa.

Filosofinen lähestymistapa antaa mahdollisuudelle mahdollisuuden ottaen huomioon äärettömän monimutkaisessa kaikkeudessa inhimillisen äärellisyystekijän. Se tutkii usein myös uskonnollisia näkökulmia, joka on ymmärrettävää, sillä onhan esimerkiksi Raamatussa tuhansia etiikan prinsiippejä. Tieteestä poiketen, filosofia jättää myös tilaa pyhyydelle, eli sille, mikä voi olla itsessään ihmistä suurempaa, jolle ei tarvitse antaa täyttä ymmärrystään pitääkseen sitä tarpeeksi todellisena. Tällainen vapaa ajattelu antaa mahdollisuuden kasvulle ilman, että täytyy olla jatkuvasti ahdistunut ymmärtämättömyydestään ja ajautua ajatusketjussaan umpikujaan. Onhan perimmäisen tarkoituksen vastaus sellainen, jota ei voi silmin nähdä tai korvin kuulla.

Merkitys

Sokrates, joka sai aikansa neuvostolta kuolemantuomion, tokaisi oikeudessaan, että mitään muuta tärkeämpää on kehittää itsensä mahdollisimman hyväksi ja viisaaksi, ja että mitään muuta julkista toimintaa tärkeämpää on valtion parantaminen. Aikansa ajattelija löysi siis tarkoitusta ja merkitystä ihmisenä kehittymisestä ja ihmisenä ihmisten keskellä elämisestä. Samoin Saarinen inhimillisti inhimillisyyttä tutkiessaan rakkauden ja kohtaamisten merkitystä. Näistä voimme oppia, että ajattelun ajattelulla voimme oppia löytämään itsessämme suurempaa totuutta ja tarkoitusta osana suurempaa kokonaisuutta. Ajattelu siis avartaa ja tekee ihmisestä ihmisen ihmisten joukossa.

Ilman ajattelua elämä voi tuntua rajattomalta. Jos antaa mahdollisuuden sille, että elämä on ainakin täällä rajallista, huomaa, että jokaisella meistä aika jättää. Joka pelkää kuolemaa, eikä uhraa sille hyväksyvää ajatustaan, pyrkii kahmimaan kaikki, kunnes aikanaan menettää kaiken. Kuoleman verholle jokainen meistä jättää eletyn elämän näyttämönsä, jossa ego toimii elämän kauneuden vartijana. Elämän tarkoituksena on olla ymmärtämättä, kunnes sen ymmärtää. Elämän täyteys on etsittävä, jos päivät menevät arkisuudessa kompuroiden. Ja etsivä löytää.

Käytännössä

Lyhyesti yhteen kooten, en itsekään aina osaa toteuttaa esittämiäni asioita käytännössä, mutta ajattelua ajattelemalla toimin reflektiivisesti ja pystyn parantamaan toimintaani. Myöhemmin ennen lähtöään Sokrates lisäsi vielä, että kuoleman karttaminen ei ole vaikeaa, mutta pahuuden karttaminen on. Osuva ajatus, sillä joskus oppimis- ja muutoshalunikin ajaa inhimillisen toiminnan edelle. Onhan tarkoitukseni rakentaa merkitystä vahvistavaa työkulttuuria, mutta vielä pitäisi merkityksellistää laajemmassa kokonaisuudessa itse rakentaminen. Eihän oma merkitykseni ole toisen merkitys, vaikka nykytieteen instituutiot ovat alkaneet uusien kokeellisten simulaatioiden avulla vahvistamaan käsitystä siitä, että ihminen onkin aiemmasta evoluutioajatuksesta poiketen pysynyt yllättävän samankaltaisena alkuperimästään.

Samaa puuta eri oksilla siis. Siitä syystä on turhaa luoda vastakkainasettelua ja haastankin itseni kokeilemaan tapaa, jossa ajan muutosta yhä inhimillisemmin, pyrkien löytämään ajatuksesta sen osan, joka on vielä kehystämättä ja tuomaan sen mahdollisimman sellaisenaan julki. Ehkä juuri ajattelun ajattelulla löydän vielä tarpeellisen määrän rajallisuuden ylittävää rajattomuutta, jolla pystyn olemaan inhimillisen radikaali muutoksentekijä.