Mitä viisaus on

Viisaudelle on olemassa monia erilaisia määritelmiä, jotka poikkeavat kulttuureittain ja paikoittain. Usein viisaus saatetaan ensihätään yhdistää pätevyyteen, laajaan tietopääomaan ja nippelitiedon hallitsemiseen. Tässä kuitenkin mennään vikaan, sillä nuo asiat ovat enemmänkin yhdistettävissä fiksuun tai älykkääseen henkilöön. Myös sanonta ”vanha ja viisas” ohjaa helposti väärään määritelmään, sillä viisaus voi kummuta elämänkokemuksesta, ei suoriltaan vanhasta iästä. Halusin ottaa vapaudet ja määritellä itse, mitä viisaus pitää mielestäni sisällään. Yhdistän helposti viisauden toimintatapoihin ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun, jossa ongelmat eivät ole esteitä, vaan osa matkaa. Viisas omaa korkean maalaisjärjen, jolla osaa selittää asioita, että harkita asioita monelta eri kantilta. Viisas ikään kuin hallitsee omaa elämäänsä, tietää miten käyttää aikaa järkevästi, oivaltaa elämän suuria kysymyksiä, saa lohtua ja merkityksellisyyttä elämästä eikä vaivu epätoivoon. Voisi sanoa, että viisaan ihmisen elämä on rikkaampaa, myönteisempää ja mielekkäämpää.

Miten viisaus näkyy omassa arjessa

Olen tietoisesti parin vuoden ajan pyrkinyt lisäämään uusia rutiineja arkeen pikkuhiljaa, sillä elämä koronan jälkeen tuntui vähän kaaokselta. Ei saanut oikein mistään kunnolla kiinni, ja eri osa-alueet prakasivat. Unta tuli liian vähän tai se oli katkonaista, ravinto ei ollut kovin ravitsevaa, liikunta oli jäänyt selkeästi vähemmälle eikä ihmissuhteetkaan voinut niin hyvin. Oli siis aika tehdä peliliikkeitä, mutta mikään muutos ei tapahdu päivässä. Aloin rakentamaan rutiineja yksi kerrallaan pitkäjänteisesti, ja nyt tilanne onkin jo aivan eri kuin heti koronan jälkeen.

Olen paljon viime aikoina pohtinut sitä, mihin oikeasti käytän aikani. Jokaisen tunnin, minuutin ja sekunnin päivästä. Töihin 8 tuntia, uneen 8 tuntia ja loput 8 tuntia vapaa-aikaan. Silti välillä tuntuu, ettei iltaisin ja viikonloppuisin kerkeä tehdä mitään, joka edesauttaisi palautumista. Tajusin, että ensimmäisenä nipistänkin vapaa-ajasta, kun aikataulut ovat kireällä. Reflektioille ei vieläkään jää aikaa viikon työtunneista, vaan kaikki menevät projektien parissa. Reflektiot ja kirjanluku tehdään siis iltaisin tai viikonloppuisin, jolloin ei luonnollisestikaan ole enää sitä kahdeksaa tuntia, joka pitäisi olla. Tähän haluan kovasti kiinnittää huomiota ensi sprintissä, sillä jos reflektiot ovat osa opintojamme, tulee niiden myös mahtua aikavälille ma.pe klo 8–16.

Käytin jossain vaiheessa päivästä aivan liian monta hetkeä Reelsien ja TikTokkien katseluun. Huomasin jo olossani, ettei ne ainakaan edesauta hyvinvointia. Keskittymiskyky tuntui olevan aivan nollissa, ja puhelin hakeutui joka tilanteessa käteen. Nykyään pyrin siihen, että TikTok on puhtaasti ladattuna puhelimeeni vain siksi, että teen sillä työjuttuja. Olenkin tässä onnistunut, ja aion jatkaa samaan malliin. Jos mieleni tekee hypätä nopean dopamiinin maailmaan, muistuttelen itseäni siitä, mikä on oikeasti tärkeää. En kiikkustuolissa tule muistelemaan tekemiäni ylitöitä tai TikTok -videoita, vaan elettyä elämää. Kokemuksia ja kohtaamisia oikeiden ihmisten kanssa, ja hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa.

Miten viisaus näkyy työskentelyssä ja projekteissa

On vaatinut paljon opettelua, että osaa hallita omaa työkalenteria. Eikä sitä oikein vieläkään täydellisesti osaa. Mutta sen on akatemian aikana oppinut, että jättää kaiken turhan söhläyksen pois. Akatemialla on todella rikkonainen viikkorakenne, joten olen pyrkinyt selkiyttämään sitä itselle parhain mahdollisin tavoin. Treenejä on 4 + 4 tuntia, samoin kirjaan on varattu viikosta samansuuruinen aika. Ideaalitilanne olisi, että treenipäivinä loput 4 tuntia käyttää kirjaan ja reflektioon. En vain sitä yhtälöä ole ratkaissut, miten esimerkiksi 12h kestävän kirjan kuuntelee kahdeksaan tuntiin. Oikeastaan alle, sillä reflektiollekin pitäisi muutama tunti antaa. Jääköön se ikuiseksi mysteeriksi.

Kuitenkin, kun pitäisi treeni/kirjapäivät, niin jäisi 3 kokonaista työpäivää projekteille. Tästä ajasta valitettavasti lähtee tiimipalaverien ajat sun muut tuntien merkkailut. Rikkonaisuutta tulee arkeen siis väkisinkin, jolloin painetta täytyy osata sietää. Tähän minulle toimiva keino on yksinkertaisesti se, että tekee kunkin työtehtävän sille varatulla ajalla. Jos ei ole sen tehtävän vuoro, ei ajattele koko asiaa. Blokkaa sen vain mielestä. Ellei sitten poikkeuksena ole kyse niin tärkeästä ja kiireellisestä jutusta, että se jyrää kaiken muun edelle. Ja pitää muistaa armollisuus omaa työnjälkeä kohtaan. Ei suinkaan kannata änkeä viikon rikkonaisiin hetkiin liian valtavaa työmäärää ja miljoona erilaista työtehtävää, joihin normaalissa työelämässä käytettäisiin useita kokonaisia työviikkoja. Ei me olla mitään megatehopakkauksia, vaan vielä opettelemassa. Opettelemassa projekteista, itsestä, muista, tiimistä, työskentelystä, yrittäjyydestä, sekamelskan hallitsemisesta ja dialogista. Keskittyy niihin asioihin missä itse haluaa kehittyä ja mitä oppia lisää.

Miten viisaus näkyy tiimissä

Ollaan monesti törmätty Hohkeena tiimipalaverissa tilanteeseen, kun jonkun pitäisi ottaa jokin asia vastuulle hoitaakseen. Usein sitä Jokua ei vapaaehtoisesti löydy, ja asia aiheuttaa harmaita hiuksia. Aloin miettimään sitä, että onko ne asiat sitten millään tavalla oleellisia, jos ei kukaan niistä innostu? Ei olla saatu myöskään oikein toimivia toimintatapoja tällaisiin tilanteisiin, vaan usein joudutaan kysymään kaikilta erikseen, miksi ei ota asiaa hoidettavaksi. Tähän varmasti olisi siis järkevämpikin tapa, tarkkailla vaikka vastuunjakoa yleisesti.

Treeneissä meillä on ollut jo viime syksystä käytössä tapa, että valitaan treeniaiheeksi meille ajankohtaisia aiheita. Oli ne sitten projekteihin, tuleviin tapahtumiin, tiimin tilanteeseen tai sprinttiin liittyviä asioita. Projektitreenit on omia suosikkejani, ja voinkin sanoa että hyödyllisimmät treenit tänä vuonna onkin ollut Loventista. Saatiin sieltä ideoita mm. logoon, markkinointiin, brändi-ilmeeseen, tone of voiceen ja viestinnän kärkiin.

Ensimmäisenä vuonna viikkopalaverit pidettiin siksi, että oltiin kuultu vanhempien pitävän. Silloin ne taisivat kestää kaksi tuntia (ainakin), sillä alussa asiaa oli paljon. Piti pystyttää osuuskunta, keksiä nimi, luoda säännöt, miettiä treeniaiheita, sopia yhteisiä hetkiä, tutustua toisiin, suunnitella virkkareita ja ylipäätään jutella, mitä me oikein teemme. Koen, että viikkopalavereiden merkitys on muuttunut paljon, varsinkin nyt viimeiselle vuodelle. Otettiin kylläkin jo viime syksynä kokeilu, että viikkopalaverit lyhennetään 2h mittaisista max. 1h pituuteen. Tämä oli toimiva kokeilu, sillä aikaa jäi enemmän projekteille. Nykyään meidän viikkopalaverit kulkee nimellä kehityskahvit, ja se onkin hauska muutos. Käydään niissä ajankohtaiset asiat läpi, joryn päätökset sekä viikkotavoitteita. Viivun viikkovideot Ranskasta on aina lemppariosuus <3

Mitä vien käytäntöön

Ajatuksissa on alkanut pyörimään opinnäytetyö, sillä opparikurssi alkaa heti talviloman jälkeen. Oppariprosessi tulee olemaan pitkä ja ehkä kivulias, joten tästä kirjasta heräsi siihen ajanjaksoon ajatuksia. Ajankäyttö tulee olemaan vaativaa, sillä jo nyt päivästä loppuu tunnit kesken. Tähän päälle kun lisää yhden opparin kirjoittamisen, niin aika todella on kortilla. Aivot ei yksinkertaisesti kykene siihen, että kirjoittaa 8h päivässä, joka ikinen päivä. Aion siis painottaa aamuun keskittymistä vaativat työt, eli kirjoitusosuuden. Iltapäivän voi käyttää kirjojen ja artikkeleiden lukemiseen, sekä muiden tietojen koostamiseen. Silloin korostuu itsensä johtamisen taidot sekä rutiinien tärkeys. Uskon myös, että kun tekee parin kanssa, niin työskentely on paljon mielekkäämpää. Silloin pääsee vaihtamaan ajatuksia ja vähän kuin tuulettumaan. Toki aihe on kaiken a ja o. Halutaan niin innostava aihe, jonka kimppuun tekee mieli hypätä heti aamulla herätessä.