Kuten monelle tiedossa, minulla on adhd. Olen tosi avoin sen suhteen ja vaikka en aina siitä jaksa puhua, niin minua ei hävetä siitä puhuminen. Tämän reflektion tavoitteena on avata hieman näkökulmia adhd:sta, saada ymmärrystä taas itselle kaiken tekemisen keskelle. Sekä lisätä muiden ymmärrystä ja tarkastella muutamia asioita yksityiskohtaisemmin, jotka ovat adhd-liitännäisiä.

Siitä on nyt hieman yli 10 vuotta, kun sain diagnoosini ja vaikka ennen sitä elämä oli yhtä vuoristorataa, niin on se sitä välillä vieläkin. Hillitympää ja hallitumpaa, mutta joskus sitä aina joutuu kuin puolivahingossa sen vuoristoradan pyörteisiin hetkeksi. Varsinkin omien toimintatapojen löytäminen on välillä hankalaa, koska harvoin ne ovat niin kuin neurotyypillisillä (puhun nenteistä myöhemmin esseessä, joka on neutraali sana neurotyypillisille neuroepätyypillisten parissa, ilmaisu on neutraali). Omien toimintatapojen löytäminen on siksi haastavampaa, kun itselle soveliaita malleja ei aina niin hirveästi ole tarjolla tai ole muutenkaan kohdistettu varsinaisesti minun kaltaisilleni, joten minun on tarvinnut keksiä miten teen asioita tavalla, jotka pystyn käsittämään ja osaan tehdä. Koska olen joutunut lapsesta asti tekemään asioita näin pienemmällä tai suuremmalla menestyksellä, olen kehittynyt hyvin luovaksi, kekseliääksi ja idearikkaaksi tyypiksi. Tuntuu välillä siltä, että ADHD:n tuomissa harmeissa on välillä hopeareunus, että se korjaa sen harmin kuin laastari.

Kirjan ensimmäiseen osaan oli koottu oikeastaan kaikki se, mitä ADHD-oireisen tarvitsee tietää tarkkaavuus/keskittymishäiriön oireista. Siihen johtavista syistä ja sen hoitomuodoista. Suosittelen siksi tätä kirjaa niin oireiselle kuin jo diagnoosin saaneillekin, säästää aikaa ja vaivaa. Itse olen saanut paljon apua vertaistukiryhmistä ja siitä, että olen saanut keskustella vertaisten kanssa ja tajunnut, että on olemassa joukko ihmisiä, jotka jakavat osittain samoja haasteita elämässä, kuin itsekin. Se on tosi helpottava tunne kun huomaa ensimmäisiä kertoja, ettei tarvitse olla yksin ongelmiensa kanssa, jotka ovat liitännäisiä ADHD:hen. Monet omatkin ongelmat on ensin paikallistettu vertaistuen höystämillä keskusteluilla ja toimintatapoja ongelman peittoamiseksi mietitty yksin ja yhdessä vertaistuen joukosta. Siitä on paljon kiittämistä. Tämän tyyppisissä kirjoissa on puolensa, koska olen sitä mieltä, että konkreettiset esimerkit ja harjoitukset voivat auttaa viemään uusia keinoja käytäntöön. Tämän kirjan kirjoittajilla on pitkä kokemus nimenomaan aikuisiän ADHD:n hoitamisesta, joten se sopii siksi minunkin luettavaksi paremmin kuin adhd:hen kokonaisvaltaisesti keskittyvät kirjat, jotka ottavat laajasti myös lapsuusajan asiat huomioon.

Tykkäsin kirjan spesifimmästä tavasta eritellä esimerkiksi ongelmia mitä tarkkaavaisuushäiriöön voi kuulua. Löysin seitsemän kohtaa, josta sain seulottua itselleni ”sopivat”, ne jotka kohdallani pätivät. Tämäntyylinen erittely on hyvä tapa saada parempi käsitys itsestään ja niistä ongelmistaan, joita joutuu käsittelemään. Se supistaa aihealuetta tiiviimmäksi ja tekee helpommaksi aloittaa löytää itselle se sopiva tapa selättää haaste.

Minulla esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriö näkyy seuraavilla tavoilla:

• Ajatusten harhailu. Tunne siitä, että on pää täynnä ajatuksia koko ajan. Kaikenlaista pulpahtelee mieleen maan ja taivaan väliltä.
• Keskustelun seuraaminen ajoittain vaikeaa. Alan kuunnella keskustelua osallistuen siihen innolla, mutta ajatukseni saattavat nopeasti alkaa harhailemaan ja olen jossain vaiheessa vähän hukassa mistä puhutaan.
• Luentoja ja oppitunteja on vaikea seurata. Tämä vaihtelee paljon ja näyttäytyy pahimmillaan maksimaalisena haukotteluna ja itsensä hereillä pitämisenä kaikenlaisten virikkeiden avulla. Nykyään piirtelen keskittyäkseni juttuihin ja olen muutenkin löytänyt enemmän tapoja pysyäkseni mukana, mutta varsinkin nuorempana oli todella haastavaa tämän asian kanssa.
• Häiriintyminen keskeytyksistä. Jos joku keskeyttää minut kesken jutun, unohdan helposti mitä olin sanomassa, enkä enää saa jutusta samalla tavalla kiinni.

Siinä oli muutama ja sellaisia mitä ei tarkkaavaisuushäiriööni kuulu niin aktiivisena on esimerkiksi:

• Huolimattomuus. Saatan kyllä tehdä huolimattomuusvirheitä, mutta tämä ei ole omasta mielestäni kovin korkealla tasolla ja olen erityisen tarkka asioista, jotka ovat tärkeitä.
• Herkkyys häiriöille. Häiriinnyn mässytyksestä tai tietynlaisista äänistä, mutta ne ovat kovin spesifejä ja en jokapäiväisessä elämässäni sellaisiin ääniin törmää. Minua ei häiritse mahdolliset vierustoverin kynän rapinat, hälytysajoneuvojen ohi ajaminen, koirien haukkuminen ulkona tms. Jos ääni ei ole erityisen kova ja lähellä, ei se haittaa keskittymistäni.

Tykkäsin jotenkin hirveästi tästä luettelomaisesta tavasta kirjassa kertoa asioita. Toiminnanohjauksesta kerrottiin samantyylisesti ja sain pohdittua taas mitkä spesifimmin osuvat minuun toiminnanohjauksen haasteissa. Toiminnanohjaus on siis oman toiminnan suunnittelemista ja sitä tarvitaan ihan kaikessa tekemisessä, joka pitää sisällään jonkinlaisen tavoitteen. Oli se tavoite sitten hiusten pesu, lomakkeiden täyttäminen, ajokortin suorittaminen, autolla ajaminen jne.

Minun elämässä toiminnanohjeiden vaikeudet näkyvät seuraavilla tavoilla:

• Aloittamisen vaikeus. Jos joku asia on pitkäveteinen, eikä järin kiinnostava, niin en saa mitenkään tehtyä sitä, ellen pakota itseäni tosi paljon ja joskus tuntuu, etten sittenkään. Tällainen voisi olla vaikka jonkinlainen raportin kirjoittaminen.
• Puheen rönsyily. Huulet saattavat kuljettaa tarinaa vähän epäjohdonmukaisesti sinne tänne ja se saattaa välillä herättää muissa hämmästystä. Onneksi monet ihmiset oppivat, että voi sanoa, ettei ymmärrä, jos ei ymmärrä. Selitän kyllä uudelleen tarvittaessa.
• Impulsiivisuus. Saatan välillä keskeytellä puheenvuoroja ja impulsiivisesti vastailla ennen kuin olen kunnolla harkinnut asiaa. En joudu impulsiivisuuteni takia enää mihinkään suurempaan hankaluuteen (nuorempana oli ongelmia paljon tämän kanssa), mutta se saa ehkä minut näyttämään välillä tylyltä tai siltä, etten tiedä käyttäytymissääntöjä keskusteluissa.

Se miten ne eivät näy suuremmin, ovat:

• Ajan hallinnan vaikeudet. En myöhästele juurikaan ja olen joutunut opettelemaan tätä taitoa, koska en koskaan osannut lähteä ajoissa, mutta nykyään harvoin olen myöhässä. Kalenteri pysyy myös kätevästi ajan tasalla ja muutenkin pysyn normaalisti aikataulussa.
• Asioiden jääminen kesken. Tämä itseasiassa on yksi kategoria mikä on tuottanut minulle suuresti vaikeuksia ja josta olen opetellut poispäin. En väitä, että 100% jaksaisin vieläkään vetää asioita loppuun, joita olen ristikseni ottanut, mutta olen siinä 100x parempi kuin ennen.

Tällaisia vertailuja olisin voinut tehdä enemmänkin (ja teinkin). ne olivat mielestäni hyödyllisiä ja koko kirja on tosi hyödyllinen, oli sitten läheinen tai oireinen. Antaa paljon ymmärrystä. Mielestäni on tärkeää, että ymmärtää itseään ja siksi pohdiskelen myös välillä omaa adhd:ta ja tutustun siihen kunnolla, etten jää turhaan esimerkiksi kärsimään haasteesta, joka vaivaa elämääni ja jonka voin selättääkin.

Rock Åkerlund

Projektitoimisto Heiga Osk