Johtajuuden ristiriidat oli ensimmäinen johtamista ja johtajuutta käsittelevä kirja, jonka luin. Hieman jopa omaksi yllätyksekseni sainkin kirjasta todella paljon irti, ja huomasin lukemisen käyvän välillä jopa vaikeaksi keskittymiseni herpaantuessa useasti reflektoimaan omia muistojani kirjassa esiintyviin ajatuksiin ja pohdintoihin. Oma johtajakokemukseni koostuu tähän asti lähes täysin vain armeijasta saamiini oppeihin sekä kokemuksiin. Vaikkeivat armeijan johtamistapa tai RUK:n opit anna vielä kovinkaan paljoa ”siviilielämässä” johtajaksi haluavalle, sain johtajakaudellani kokea ja nähdä, myös kantapään kautta, miten johtajuuden ristiriidat konkreettisesti vaikuttavat niin johtajaan, kuin häntä ympäröiviin ihmisiin. Olenkin vitsilläni sanonut monille ystävilleni kyseisen kirjan lukemisen ”parantaneen monia armeijan aiheuttamia traumoja” omalla kohdallani. Kirjassa oli paljon hyviä kappaleita, joista halusin reflektoida tähän kaikkein eniten itselläni ajatuksia herättäneitä kohtia. 

Johtaminen on epäonnistumista

Johtajana tulee aina epäonnistumaan jossain, ja se voi olla hyvinkin vaikea asia hyväksyä varsinkin johtamistaipaleen alkuvaiheessa. Kuitenkin mitä nopeammin sen ymmärtää, sitä nopeammin osaa lopettaa liiallisen epäonnistumisien välttelyn, johon turhan helposti sortuu. Jos pelkää epäonnistumisia enemmän kuin yrittämistä, ei ikinä pääse tilanteisiin, joissa johtajuutta ja henkistä kanttia oikeasti mitataan. Johtajana kehittyminen on mahdollista lopulta vain silloin, kun ymmärtää opetella sietämään epävarmuutta ja hyväksymään sen faktan, että tilanteet ympärilläsi kehittyvät jatkuvasti, halusit sitä tai et. Johtajan täytyy oppia elämään niin tilanteiden epätäydellisyyden kanssa, kuin myös oman epätäydellisyytensä kanssa. Näin voi myös löytää ne sellaiset piirteet itsestään, joita kehittämällä pystyy kasvamaan johtajana jatkuvasti paremmaksi.

Johtaminen on onnistumista

Johtaja tarvitsee onnistumisia. Johtajan rooli on kaikkea muuta kuin anteeksiantava: epäonnistumiset ja virhearviot vaikuttavat yleensä hyvin suorasti häntä ympäröiviin ihmisiin, ja vaikutukset voivat olla suuria. Johtajan on oltava ainakin jossain erinomainen, ja joskus onnistuttava loistavasti, sillä johtajuus vaatii, että johtajassa on jotain mikä hänet erottaa muusta massasta. Johtaja siis tarvitsee onnistumisia, mutta kuinka niitä mitataan? Esimerkiksi yrityksen tai tiimin menestys ei aina tarkoita johtajan täydellistä onnistumista, sillä tulosta voi harvoin esittää vain yhden ihmisen ansiona. Jos johtaja ei osaa luoda mittareita omille onnistumisilleen, todennäköisesti joku toinen tulee ja arvioi hänen menestyksensä. 

Näin ollen johtajana menestymisen hyvin tärkeäksi tekijäksi nousee taito jatkuvasti itsereflektoida omaa tekemistä, ja luoda sellaisia menestyksen mittareita, joiden avulla hahmottaa omat hyvät ja huonot puolet. Itsereflektoinnin taito vaatii kuitenkin taustalleen toimivaa itsensä johtamista, ja ymmärrystä omista vahvuuksista ja heikkouksista. Johtajan täytyy tietää millä hän tuo arvoa tiimille tai yritykselle, ja ymmärtää miten hänen heikkoutensa aiheuttamat haasteet saattavat tiimin toimintaan vaikuttaa. Johtajan täytyy tuntea itsensä onnistuakseen.

Johtaminen on ristiriitaista

”Millainen on hyvä johtaja?”, on yleensä helppo kysymys vastata. Hyvän johtajan mallina pidettyjä luonteenpiirteitä osaa todennäköisesti kuka vain luetella, mutta harvoin kuulee keskusteluiden etenevän pohtimaan asiaa pintaa syvemmälle. Vaikka hyvän johtajan piirteet ovat helppoja listata ja ymmärtää, se mikä tekee johtamisesta vaikeaa, on ristiriidat, joita näiden piirteiden välille syntyy. Kaikki tykkäävät johtajasta joka on päättäväinen ja itsevarma, mutta joka myös kuuntelee ja ottaa alaistensa mielipiteet huomioon. Kuulostaa itsestään selvältä sellaisenaan, mutta on toteuttaessa hyvin haastavaa. Saman kaavan alkaa huomaamaan mitä pidemmälle esimerkin ajatusleikin vie: hyvä johtaja osaa olla luja, mutta juostava. Analyyttinen ja intuitiivinen, sekä hyvä kaveri että päällikkö. Johtajan tulisi aina varmistaa onnistuminen, mutta samalla tiedostaa, että tulee aina epäonnistumaan. 

Välillä tulee vastaan tilanteita, joissa ei ole kuin huonoja ratkaisuja, ja semmoistakin johtaja-asemassa oleminen on. On totuttava epävarmuuteen ja ristiriitoihin, sekä mahdottomuuksien kanssa painimiseen.

Johtajuus on itsestään selvää

Johtajuus on välitöntä ja sen tunnistaa, oli se sitten synnynnäistä tai opeteltua. Johtamistilanteet ovat kuitenkin usein hyvin tilanteisiin sidottuja, eikä voi aina luottaa, että oppi tai kokemus aikaisemmasta samankaltaisesta tilanteesta toimii vakio-ohjeena muuttuvien tilanteiden, ja niihin osallisena olevien ihmisten vuoksi. Siksi on johtajana tärkeää tiedostaa, että yksinkertaiseltakin vaikuttavissa tilanteissa ei johtaminen ole aina helppoa, ja olla turhautumatta jos asiat eivät menekään kuin olisi odottanut. Kirjassa sanotaan johtajuuden vaativan oikeiden liikkeiden ja asianmukaisten päätösten lisäksi oikean ajan ja oikean tilan. 

Sanotaan että hyvä johtajuus lähtee itsestäänselvyyksien hallitsemisesta, mutta liian usein, vaikka jokin vaikuttaisi itsestään selvältä, emme aina toimi sen mukaan. Tämä korostuu varsinkin johtajan omassa hyvinvoinnissa ja itsensä johtamisessa, olen monesti nähnyt loppuun palaneita johtajia, sekä omallakin kohdalla kokenut kuinka helposti oman jaksamisen ja hyvinvoinnin sivuuttaa sellaisten asioiden tieltä, jotka kokevat tärkeämmiksi. Itsensä johtaminen on oman toimintakyvyn ylläpidon yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotta ymmärtää asettaa asiat prioriteettijärjestykseen. Jos johtaja ei voi hyvin, harvoin voi hänen tiiminsäkään menestyä. Kirjassa Alf Rehn kuvasi asian näin: ”Jos epäonnistuu itsensä johtamisessa, mitä toivoa on, että kykenisi johtamaan jotakuta muuta?”.