Yuval Noah Hararin 21 oppituntia maailman tilasta on ollut jo vuoden päivät lukulistallani ja päätin viimeinkin lukea sen – enkä pettynyt! Kirja käsittelee nimensä mukaan kahtakymmentäyhtä oppituntia maailman tilasta ja nämä oppituntien teemat nivoituivat pitkälti omiin arvoihini ja ajatuksiini tulevaisuudesta. Kirjassa käsitellään useita maailman globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutosta, poliittisia vaikeuksia ja teknologian vaikutuksia. Näiden lisäksi Harari pohtii myös laajemmin elämän merkityksellisyyttä ja ihmisenä kasvamista. 

Erityisesti ilmastonmuutoksen käsittely kirjassa puhutteli minua. Ympäristö, luonto ja eläimet ovat jo minulle tärkeitä arvoja ja koenkin, että meidän ihmisten pitäisi olla maapallolla heidän säännöillään – eikä toisin päin. Kirjassa pohdittiin tulevia haasteista näiden teemojen ympärillä ja olen myös itse pohtinut sitä, teenkö tarpeeksi näiden arvojeni eteen tai mitä esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatisi ihmiskunnalta. Haluaisin suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti, mutta mietin myös usein kauhulla millaisen maapallon jätämme tulevien sukupolvien ongelmaksi. Optimistisuuttani ei myöskään lisää jatkuvasti todistamani ihmisien piittaamattomuut luonnosta – hyvänä esimerkkinä voidaan puhua viimeaikoina puhututtaneesta uhanalaisten raakkujen asuttaman joen yliajosta metsätyökoneilla. Somessa näki jatkuvasti kommentteja siitä, kuinka kyseessä on vain raakut tai ihmettelyä siitä, millainen hyöty kyseisellä eläinlajilla on maailmalle? Samalla logiikalla voisimme hankkiutua eroon koko ihmiskunnasta, sillä väitän meidän hyötyprosentin olevan miinuksen puolella (toisinkuin esimerkiksi niillä raakuilla). Milloin olemme erkaantuneet luonnosta näin paljon? 

Kirjassa käsiteltiin myös teknologian vaikutuksia. Tuntuu, että usein teknologiasta ja etenkin tekoälystä keskustellessa lähtökohtana on hyvä-paha -asetelma, jossa muutokset nähdään maailman tasapainoa horjuttavana asiana. Teknologian kehityksessä olisikin hyödynnettävä sen positiivisia mahdollisuuksia ja minimoitava negatiivisia vaikutuksia. Valitettavasti usein ihmiset kuitenkin tavoittelevat vain henkilökohtaista etuaan, mutta haluan uskoa, että esimerkiksi ilmastonmuutos on pysäytettävissä teknologiaa hyödyntämällä.

Viimeiset pari vuotta ovat olleet itselleni elämäni merkityksen etsintää, ja oma ajattelu on muokkautunut näiden vuosien aikana jonkin verran. Harari korostaa kuinka olemme aikakaudella, jossa perinteiset merkityksen lähteet, kuten uskonto, ovat menettäneet osan vaikutusvallastaan. Tunnen tämän vahvasti omassa elämässäni – omaan arvomaailmaanikaan suoranaisesti mikään yksittäinen instituutti ei vaikuta, vaan arvomaailmani rakentuu omien kokemuksieni ja tutkimani tiedon pohjalle. Olen löytänyt elämääni merkityksellisyyttä esimerkiksi vapaaehtoistyön tekemisen kautta, pidän tärkeänä sitä, että voin tehdä työtä järjestölle, jonka arvot ovat lähellä sydäntäni. Tavoittelen samaa myös tulevaisuuden työelämältäni. Tämän hetkiseen elämääni mahtuisi varmasti paljon enemmän merkityksellisiä asioita, onkin ehkä ajateltava merkityksellisyyden löytämistä jatkuvana prosessina ja pohdittava miten voin luoda arkeeni enemmän tilaa merkityksellisille asioille.

Vaikka kirjassa tuotiin esiin paljon haasteita ja se herätti ärtymyksen ja jopa vihan tunteita, herätti se minussa myös halun vaikuttaa asioihin vielä enemmän omalla toiminnallani. Vaikeinta on vain tietää, mistä aloittaa. Harari kehottaa etsimään tapoja, joilla voimme toimia paremman tulevaisuuden puolesta ja tehdä omat arvomme näkyvämmäksi. Aion jatkaa vapaaehtoistyön tekemistä ja etsiä myös muita tapoja vaikuttaa sillä en halua olla osa ihmiskunnan luomaa ongelmaa vaan ratkaisua.